Nallikarin majakka on Oulun koulun arkkitehtuurin helmiä
Nallikarin majakka on Oulun kuvatuimpia kohteita. Kuvat: Sanna Krook.
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Mutta mikä onkaan näkötornin suosion salaisuus – miksi juuri sen kuvat täyttävät sosiaalisen median kanavia, eivätkä vaikkapa samaan aikaan rakennetun Nallikarin leirintäalueen portin, jonka on suunnitellut sama arkkitehtitoimisto?
Oulun kaupungin kaavoitusarkkitehti Pia Krogius pitää rakennusta onnistuneena, koska se on paikkaan sopiva, muotokieleltään ilmeikäs ja täyttää tarkoituksensa hienosti.
”Näkötornin sijaintihan on upea aallonmurtajan tai niemen päässä. Sen tarkoitus myös toteutuu hyvin, sillä rakennuksesta on oikeasti mukava tähyillä maisemia”, Krogius tuumaa.
Käyttötarkoitukseltaan torni onkin rakennettu nimenomaan näköalapaikaksi eikä majakaksi, vaikka sitä oululaisittain niin yleensä kutsutaankin.
”Rakennuksessa on alun perin ollut myös surffivuokraamo ja muistaakseni kioski – sehän on ollut käyttötarkoitukseltaan varsin ajan hermolla ja nuorekas”, lisää Krogius.
Nallikarin näkötorni on rakennettu vuonna 1988, ja sen suunnittelivat Reijo Niskasaari, Kari Niskasaari, Jorma Öhman ja Kyösti Meinilä Arkkitehtitoimiston NVØ:sta. Rakennus on symbolikohde, joka suunniteltiinkin alueen tunnistettavaksi maamerkiksi.
Se on arkkitehtuurinsa puolesta myös yksi Oulun koulun regionalismin tunnetuimmista rakennuksista.
Oulun kouluksi kutsutaan 1980- ja 1990-luvulla arkkitehtuurissa vaikuttanutta suuntausta, joka syntyi Oulun yliopiston arkkitehtiosastolla vastareaktiona ilmeettömälle modernismille.
Laatikkorakentamiseen kyllästyneiden arkkitehtiopiskelijoiden keskuudessa syntyi tuolloin omalaatuinen ja regionalistinen, eli paikallisuutta korostava suunnitteluasenne.
Oulun koulun yhtenä tavoitteena oli luoda juuri alueensa näköisiä ja persoonallisia rakennuksia. Rakennusten arkkitehtuuri oli omaleimaista, värikästä ja detaljien elävöittämää. Nallikarin majakka toteuttaa tätä ajatusta erinomaisesti.
”Näkötornin arkkitehtuurihan on täydellisesti paikkaan sopiva. Käyttötarkoitus ja paikan henki kohtaavat siinä tosi hienosti”, toteaa Krogius.
”Rakennuksen muotokieli on myös varsin iätöntä, mutta samalla tosi luettavaa. Se henkii reippautta ja kauas katsomista, muotoineen ja väreineen”, hän lisää.
Hieman aiemmin, vuonna 1986, rakennettiin myös Nallikarin leirintäalueen porttirakennus, joka edustaa majakan tavoin matkailuun liittyvää imagorakentamista. Myös portti on ulkoasultaan reipashenkinen ja detaljeiltaan runsas Oulun koulun edustaja.
Leirintäalueen porttirakennus ei kuitenkaan ole noussut majakan kaltaiseksi maamerkiksi – ehkä siksi, että se jää sijainniltaan enemmän katveeseen.
”Luonnollisestihan ihmiset katsovat sinne horisonttiin ja meren suuntaan. Majakka antaa rannan toiseen päähän myös mahtavasti kiintopisteen”, huomioi Krogius.
”Ehkä voisi ajatella myös niin, että mitä jos sitä majakkaa ei olisi – millainen Nallikari sitten olisi? Majakka tuo rannalle todella paljon lisäarvoa”, hän tiivistää.
