Mitä kaupunki lupasi vuonna 1918? Vastauksen löytää kaupunginarkistosta
Asianhallintapäällikkö Sanna-Leena Eskolan varovaisissa käsissä Oulun rakennuspiirustusten kirja vuodelta 1902. Kuvaaja Minna Mäki-Heikkilä
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Joskus Oulun kaupunginarkiston asiakirja on niin herkkää materiaalia, että asiakas ei saa siihen koskea. Sellainen tapaus on esimerkiksi Oulun rakennuspiirustusten kirja vuodelta 1902.
Näin herkän teoksen sivuja kutsutaan kääntämään arkiston palveluasiantuntija.
Tällä kertaa haperoa, vähän revennyttäkin paperia sormeilee asianhallintapäällikkö Sanna-Leena Eskola.
Kaupunginarkiston tutkijasalissa vierailevan myös pitää jättää laukku aulaan.
”Vandalismia emme ensisijaisesti epäile, mutta saattaahan tutkija laukullaan aiheuttaa tahtomattaan vahinkoa”, Eskola sanoo.
Kun Isokatu oli Liitokatu
Kuntalaiset yleensä haluavat tietää tietyistä vuosista ja mitä Oulussa silloin tapahtui. Vastauksia haetaan esimerkiksi kunnalliskertomuksista.
”Muistan tapauksen, jossa kuntalaisen mielestä kaupunki oli tehnyt lupauksen vuonna 1918 eikä lupaus ollut toteutunut. Arkistosta selviteltiin, oliko luvattu. Ainakaan säilyneistä pöytäkirjoista ei lupausta löytynyt”, Eskola muistaa.
Muutaman vuoden takainen esimerkki on Tuomiokirkon kellon remontti. Siitä keskusteltiin kuuluuko työ kaupungille vai seurakunnalle. Kaupungin vastuuta piti hakea 30-luvulta asti.
Oulun perustamisasiakirjat löytyvät Ruotsin valtionarkistosta Tukholmasta, koska Oulun perustamisen aikaan vuonna 1605 Suomi kuului Ruotsille. Myös Oulun vanhin kartta vuodelta 1649 löytyy sieltä.
Sen sijaan Oulun kaupungin asemakartta vuodelta 1902 asuu arkistossa. Se on käsin tekstattu. Katujen nimet ovat muuttuneet, esimerkiksi Kirkkokatu oli tuolloin Itäpuistokatu, Isokatu Liitokatu ja Uusikatu Vaasankatu.
Asemakartta vuodelta 1902 on käsin tekstattu.
Suvun lähihistoria löytyy arkistosta
Kaupunginarkistosta löytyy tietoa niistä asioista, jotka kytkeytyvät kaupungin palveluihin.
Yleisimpiä vierailevia ryhmiä ovat kiinteistönvälittäjät, rakennusalan ammattilaiset ja vanhan kohteen remontoijat. Muut tutkijat ovat ei-ammattimaisia. He työstävät esimerkiksi yhdistyksen historiikkia.
Mikäli yksityishenkilöiden ja yhdistysten henkilökohtaiset arkistot kiinnostavat esimerkiksi sukututkimuksessa, niitä löytyy Kansallisarkisto Oulusta. Se tunnetaan entisenä maakunta-arkistona.
Muuten sukututkimus on vähän hankala asia kaupunginarkistolle.
”Meidän asiakirjoissamme saattavat vielä olla voimassa salassapitosäännökset ja myös henkilötiedot voivat rajoittaa tiedon luovuttamista”, mainitsee Eskola.
”Yleensä asiakas pääsee käsiksi yli satavuotiaaseen materiaaliin, mutta meidän aineistomme on verrattain nuorta.”
Kaupunginarkistosta on apua, jos lähihistoria eli esimerkiksi isovanhempien elinympäristö kiinnostaa.
Oulun helmi: Rintalan työhuone
Kansankadun kellarista löytyy Raksilassa vaikuttaneen kirjailija Paavo Rintalan työhuone. Sen on kaupungille lahjoittanut Rintalan perikunta kirjailijan kuoleman jälkeen.
Huone on mallinnettu Rintalan Kirkkonummen-kodin tuparakennuksesta.
”Tämä on helmi Oulussa, jonka oli vaikea löytää paikkaansa. Silloinen yliarkistonhoitaja Eero Ylitalo viimein otti työhuoneen tänne vuonna 2005”, kertoo Eskola.
Työhuoneessa näkyvät Rintalalle läheisimmät asiat: lapsenlapset, metsästys ja kulttuuri. Myös tohtorinhattu löytyy ja ylioppilaslakki, mutta ilman kokardia.
”Kokardi ei ole aina kuulunut ylioppilaslakkiin, vaan se on ostettu erikseen. Kaikilla ei ole ollut siihen varaa”, Eskola huomauttaa.
Rintalan työhuoneeseen on tutustuttu lähinnä tilattujen vierailujen yhteydessä. Yksityishenkilöt pääsevät sinne etukäteisilmoituksella. Vierailu on maksuton.
Kirjaamo ja kaupunginarkisto samassa osoitteessa
Oulun kaupunginarkisto on sijainnut Kansankatu 55:ssä vuodesta 2002. Oulun kaupungin kirjaamo muutti samoihin tiloihin viime vuonna.
Kirjaamossa saatetaan vireille kaupungin käsittelemät asiat, esimerkiksi oikaisuvaatimukset ja erilaiset hakemukset.
Kirjaamo antaa myös tiedon asioiden käsittelyvaiheista, jos kysyjällä on oikeus tuohon tietoon.