Me hyvinvointiyhteiskunnan toteuttajina

Viime ajat ovat tuoneet erityiseen valokeilaan kaupungin roolin ja tehtävän hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ja toimintojen toteuttajana. Kaupunki muuan muassa hoitaa, opettaa, sivistää, huolehtii perusturvasta ja infrasta, rakentaa sekä luo puitteita elinkeinoelämälle ja viihtyisälle ympäristölle. Kaupunki on viime kädessä myös se, joka ottaa kiinni, kun joku uhkaa pudota tai putoaa. Kaupunki siis kantaa vastuuta silloinkin, kun itse tai lähimmäiset eivät siihen kykene.

Kaupunki ei ole anonyymi kasvo vaan kasvot ovat aina meidän työntekijöiden ja toiminnoissa näkyy meidän kädenjälkemme. Osa meistä seisoo työssään eturintamassa, osan tehtävä on tukea sitä. Oli pelipaikka missä vaan, meistä jokaiselle on uskottu merkityksellinen tehtävä.

Kaupunkilaiset ovat niin tottuneita hyvään ja laadukkaaseen toimintaamme, että poikkeukset siitä kiinnittävät huomiota. Mutta inhimilliseen toimintaan kuuluu, että jälki ei aina ole täydellistä eikä kaikki aina onnistu. Sitä kutsutaan elämäksi ja myös työelämäksi.

Myös toiminnan kehittäminen tarkoittaa väistämättä ajoittaisia epäonnistumisia. Mikään suuri teko, oivallus tai innovaatio ei synny tyhjästä. Yhteistä niille on paitsi tinkimätön työnteko myös yritys ja erehdys. Rohkeus laittaa itsensä likoon ja sitkeys nousta ylös kaatumisten jälkeen. Näin ihminen oppii niin kävelemään, hankkii ammattitaitonsa kuin tekee tieteellisiä läpimurtoja. Kaatumisia vaimentaa muiden tuki. Yhdessä kokien iskut on helpompi kestää ja nostaa katse ylös kompastelun jälkeen.

Kaupunkilaisten entistäkin parempi palvelu ja arvokkaan perustehtävämme kehittäminen vaatii myös, että meillä on tilaa erilaisille näkökulmille. Futuristi, kirjailija Perttu Pölönen on kertonut, kuinka hänelle oli lapsena kerrottu viisauden kasvavan, kun elämänsä aikana pyörii paljon. Kun asioita tarkastelee eri kulmista ja pysähtyy hetkeksi käsittämättömiltäkin tuntuvien näkökohtien äärelle, antaa mahdollisuuden oman ajattelun avartumiselle ja ehkä viisastumisellekin. Yleensä myös ratkaisut jalostuvat, kun maltetaan pyöriä ja sovitella erilaisia näkökulmia yhteen. Näkökulmien saamiseksi taas tarvitaan rohkeutta omien ajatusten ääneen lausumisille ja pysähtymistä kuuntelemaan toisten sanomaa. Mutta sitä meiltä hyvinvointiyhteiskunnan toteuttajilta vaaditaan.