Marjukka Manninen Kellosta Ratsastajainliiton ohjaksiin: Lajin etuja pitää ajaa voimakkaammin yhdessä

Hevosala on monitasoinen ja sinnikäs ala. Raviurheilu-, ratsastus-, kasvatus- ja hevosharrastustoiminta työllistää vajaa 20 000 henkilöä, pelkästään talleja on Suomessa noin 16 000.

Hevosia on Suomessa noin 75 000, joiden ympärillä pyörii lukuisia palveluja, kuten rehuntuottaja-, eläinlääkäri-, kengitys- ja kaupanalan palveluja. Hevosalalla toteutetaan mittavia investointeja ja alalle koulutetaan osaavia ammattilaisia jatkuvasti.

Pelkästään Suomen Ratsastajainliitolla on jäseniä noin 45 000 ja noin 500 jäsenseuraa.

”Ratsastus on ollut ja on yhä tyttöjen ykkösharrastuksia”, sanoo Marjukka Manninen naurahtaa.

Hän tietää, mistä puhuu. Kahden hevosen omistaja aloitti aikoinaan junnuna haukiputaalaisen ABC-ratsastustallin hoivissa. Sieltä tie on kulkenut tuntiharrastajasta kansallisen tason kilpailijaksi, toimihenkilönä portinaukaisijasta tuomariksi kansainväliselle tasolle sekä vaikuttajaksi saakka, Ratsastajainliiton hallituksen kautta nyt siis puheenjohtajaksi.

”Hevosharrastus kaikkinensa on pitkälle yhteiskunnallisen toimintatuen ulkopuolella ja silti se on säilyttänyt toimintakykynsä ja -suosionsa. Edunvalvonnassa on tehty aiemminkin yhteistyötä hevosalan kesken, mutta näen, että siinä on paljon tehtävää ja mahdollisuuksia”, hän sanoo.

Haasteita isoissa ja pienissä asioissa

Mannisen vastuualueina kolmivuotiskaudella 2021–23 ovat yhteiskuntasuhteet, talous ja huippu-urheilun johtoryhmä. Hän listaakin tukun haasteita, joihin hän uutena puheenjohtajana haluaa vaikuttaa.

”Ekonomina tiedostan tarkkaan alan haasteet ja esimerkiksi talliyrittäjien ongelmat. Investoinnit alalle tulevat miltei yksinomaan yksityisistä lähteistä. Isoissa linjoissa riittää tekemistä”, hän sanoo.

Entinen Tyrnävän kunnan- ja Haapaveden kaupunginjohtaja, ja nykyinen Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän johtaja, ei ole huolissaan omasta ajankäytöstään, hän osaa delegoida.

”Kaikelle tekemiselle löytyy oma aikansa ja olen oppinut, ettei ole tarvetta hyppiä toisten tonteille, vaan pitää luottaa ihmisten osaamiseen, tukea ja antaa heidän hoitaa hommansa.”

”Oman ajankäytön kannalta äärettömän iso asia ovat hyvät ja kantavat verkostot niin töissä, harrastuksissa kuin kotonakin”, hän lisää.

Yhteistyön ja yhteisen vaikuttamisen avulla Ratsastajainliitto haluaakin pureutua edelleen hevosten hyvinvoinnin, ympäristöasioiden, maankäytön sekä kilpailu- ja harrastusolosuhteiden parantamiseen.

”Esimerkkinä vaikkapa hevosen lannan hyötykäyttö, joka on tällä hetkellä edelleen koko Suomessa täysin retuperällä. Tekniset sovellutukset ovat olemassa, mutta yhteiskunnan tukimuodot puuttuvat. Myös liikenneasioissa on isosti turvallisuuteen liittyviä ongelmia”, hän mainitsee.

Vakavasti otettavaa urheilua

SRL on myös Suomen Olympiakomitean jäsen ja liiton ehkä näkyvin osuus tulee kilpakenttien tähdistä.

”Meillä on useita huippuratsastajia Henri Ruosteesta lähtien ja liiton yksi päätehtävä onkin turvata tulevien sukupolvien nousu ja harrastajamäärien kasvu.”

”Eroamme monella tapaa muista urheilulajeista, esimerkiksi tasa-arvoisuuden muodossa. Meillä tytöt ja pojat toimivat yhdessä ja moni kilparatsastaja on parhaimmillaan vähän kypsemmässä iässä. Lisäksi menestykseen tarvitaan urheilijaparivaljakon, hevosen ja ihmisen, saumaton onnistuminen”, hän sanoo. 

Hevostoiminnassa on myös aloja, joita ei ole hyödynnetty tai ainakaan viestitty tarpeeksi.

”Eläinten, ja vaikkapa hevosten, kanssa toimiminen, ja erityisesti ratsastaminen, tutkitusti kasvattavat terveyttä ja henkistä hyvinvointia. Tiedän sen omalta kohdaltanikin; raskaan työpäivän jälkeen, kun vielä raahautuu tallille, niin sieltä tulee aina pois kuin uudesti syntyneenä”, Manninen toteaa.

”Mutta tämän harrastuksen suola on nimenomaan kunnioitus ja rakkaus hevosiin, se motivoi toimimaan.”