Ladulla jokainen on itsensä voittaja

Useimmiten Matti Eeronheimo kiertää parinkymmenen kilometrin lenkin. Se tapahtuu yleensä Sankivaarassa tai Hiukkavaaran takamailla. Paras aika hiihtää on aamu.

”Siinä yleensä vähän puuroa syön ja kahvit juon, ja sitten onkin hyvä aika lähteä ladulle haukkaamaan happea”, mies hymyilee.

Eeronheimo muistaa hyvin, milloin hän innostui hiihdosta. Tai siis aluksi ei innostunut ollenkaan.

”Kun neljäkymmentä tuli mittariin 22 vuotta sitten, piti ostaa isompaa paitaa ja verenpainelääkitystäkin oli. Päätin, että otan itseäni niskasta kiinni tässä kuntoiluasiassa ja lähdin hiihtämään Sankivaaran lammen ympäri. Olin päättänyt, että tietyn määrän kierroksia hiihdän joka päivä. Aluksi se tuntui tukehuttavalta”, Eeronheimo kuvailee nyt pilke silmäkulmassaan.

Ei se hiihto maistunut vielä viikon tai kahdenkaan päästä, mutta Eeronheimo ei antanut periksi.

”Sitten yhtenä päivänä huomasin, etten enää laskenut, montako kierrosta oli takana ja montako edessä. Siitä se lähti sujumaan”, mies virnistää.

Sittemmin miestä ei ole mikään pitänyt pois ladulta. Hiihtoniilo on kiertänyt maailmaakin hiihtokisojen perässä. Rakkaimmissa luistelusuksissa on tarroja maailmalta.

”Enää en hiihdä numerolappu rinnassa. Kerran Saksassa osui kisoissa silmiini slogan, jossa sanottiin, että jokainen on vain itsensä voittaja. Se on hiihtofilosofiani nykyään.”

Hiihtäjien määrä nousussa

Hiihto on Oulussa suosittu liikuntamuoto.

”Meiltä löytyy latuja kaiken tasoisille hiihtäjille. Tasaisessa maastossa on sellaisenkin helppo aloittaa, jolla ei ole aiempaa hiihtokokemusta tai välissä on ollut pitkään taukoa”, arvelee liikuntapalvelujen isännöitsijä Petri Yli-Pyky.

Yli-Pykyn oman arvion mukaan hiihtäjien määrä on viime vuosina ollut nousussa.

”Tänä talvena sääolosuhteet ovat toki hiukan supistaneet latutarjontaa. Uskon, että kun olosuhteet ovat taas kunnossa, oululaiset lähtevät innokkaina ladulle.”

Oulun laaja latuverkosto ulottuu lähes koko kaupungin alueelle.

”Se lienee myös yksi syy hiihdon suosioon.”

Latujen kunnossapidossa on omat haasteensa. Virpiniemen alueella on tänä talvena korkattu käyttöön uusi latukone, jolla saadaan vaihtelevissakin maastoissa ladut tehtyä näppärästi.

”Uusi latukone on viimeisen päälle tehokas, joten siinä riittää vääntöä vaihteleviinkin maastoihin”, ulkoalueiden esimies Tuomas Orava kertoo.

Tumma puku on hyvä mittari

Terveys on se, joka pitää Eeronheimonkin ladulla.

”Verenpainelääkitystä on voitu vähentää. Aiemmin, kun toimin yrittäjänä, tuntui välillä, että pääkoppaakin puristaa. Ei tarvinnut kuin viisitoista minuuttia mennä latua pitkin, niin se oli löysännyt se ajatus. Kyllä hiihto on monella tapaa hyvää terveysliikuntaa.”

Eeronheimo hiihtää enimmäkseen yksin. Tai yksin ja yksin, kyllä Oulussa ladulla aina tulee muitakin vastaan. Tänäänkin Sankivaaran lenkkiä kiertää useampi hiihtäjä.

Laturaivon konkarihiihtäjä ohittaa olankohautuksella.

”Minua naurattaa sellaiset, jotka puhisevat, jos toiset jäävät ladun varteen rupattelemaan. Kyllä tänne aina mahtuu!”

Numerolappuja tai ei, kyllä tavoite pitää aina olla. Ennen se oli parikin tuhatta kilometriä talven aikana, mutta nykyisellään Eeronheimo on jo löysännyt siitäkin.

”Kyllä tuhat pitää silti saada. Sillä pysyy jonkinlaisessa kunnossa. Tumma puku on hyvä mittari. Kunhan siitä mahtuu nappi kiinni, niin hyvä on.”

Ja mä vaan hiihdän…

Suomi on perinteisesti ollut hiihtokansaa. On hiihdetty kouluun, on lisätty pitoa ja pyydetty ladun varrelta havuja. Mutta entäs nykyisin? Vieläkö sukset johtavat ladulle vai veivätkö koulujen liikuntatunnit ulkoilun ilon?

Suomen latu kysyi viime vuonna huhtikuussa TNS Gallupin kautta suomalaisten hiihdon harrastamisesta. Sen mukaan joka kolmas oli hiihtänyt viime kaudella. Vastaajia kyselyssä oli 1002.

”Potentiaalia olisi enempäänkin, sillä melkein kahdella kolmesta suomalaisesta on välineet maastohiihdon harrastamiseen”, kommentoi Suomen Ladun viestintä- ja markkinointipäällikkö Panu Könönen.

Könösen mukaan Suomessa on reilun 10 vuoden ajan ollut käynnissä fitness- ja hyvinvointibuumi, johon on liittynyt muun muassa luonnossa liikkumisen, juoksun ja joogan nousu. Samaan tyyliin hiihdosta on tullut trendikästä, erityisesti 30–40-vuotiaiden naisten parissa.

”Hiihto on parhaimmillaan laji, jonka kautta pääsee luontoon ja upeisiin maisemiin. Hiihto tuntuu myös koko kropassa, joten siitä tulee hyvä olo. Lisäksi välinekehitys on auttanut tavallista hiihtäjää pääsemään eroon voitelusta, ainakin osittain, kun erilaiset pitopohja- ja karvapohjasukset tekevät kynnystä matalammaksi.”

Suomen Ladun tutkimusten ja heidän omien arvioidensa mukaan hiihtäminen on siis trendikästä, mutta harrastajien määrä ei ole nousussa. Yhtenä syynä ovat tietysti myös leudot talvet.

Oulussa hiihtäjiä riittää. Liikuntapalvelujen isännöitsijä Petri Yli-Pyky arvelee syyksi hyvät ja helpot ladut. Kun ei ole paljon ylämäkiä, meno on sujuvaa. Siispä jaksaa, jaksaa!