Kuljeskelu tuottaa verkkaisia havaintoja kaupunkimiljöön kehittämiseksi
Kuljeskelun koekävelijät Riitta Prittinen-Maarala (vas.), Keijo Laitala, Ulrico Celentano sekä Tiina Kangasmaa (oik.) saivat ennen matkaan lähtemistä Tuomo Kangasmaalta ja Minna Kangasmaalta opastuksen ja kulkuavukseen käsikirjan. Kuvat: Pia Kaitasuo
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Kävelemisen tapa vaikuttaa sekä ruumiiseen että sieluun, ymmärsivät filosofitkin. Art Hub Pikisaaren yhteisöllinen taideteos Kuljeskelu kutsuu 15. ja 28. syyskuuta ottamaan Oulun kaupunginojan puistovyöhykkeen haltuun rauhaisan havainnoinnin myötä.
Kävely on ollut suurten ajattelijoiden voimalaji. Filosofi Jean-Jacques Rousseau tarvitsi kaikkeen luomiseensa lempeää, vailla ajallista tarkkuutta tai päämäärää olevaa kävelyä luonnossa, metsäpoluilla tai järvenrannalla.
Oli niitäkin filosofeja, jotka eivät karttaneet kaupunkikeskustaa ja urheilijamaista täsmällisyyttä: Immanuel Kant käveli päivittäin aina samaan aikaan läpi kotikaupunkinsa Königsbergin. Kaupunkilaisten tiedetään tarkistaneen kellonsa Kantin kuljeskelun mukaan.
Art Hub Pikisaaren Minna Kangasmaa ja Tuomo Kangasmaa yhdistävät Rousseaun ja Kantin tavat: he toteuttavat yhteisöllisiä kävelyjä, Kuljeskeluja, vehmaalla puistovyöhykkeellä keskellä oululaista kaupunkimiljöötä.
Kuljeskelun koeryhmään kuulunut Tiina Kangasmaa aloitti havainnointinsa heti lähtöpaikalta.
Nämä sunnuntaina 15. ja lauantaina 28. syyskuuta tehtävät Kuljeskelut ovat osa Oulun Liikekeskus ry:n Toivotun tulevaisuuden kaupunkikeskusta -hanketta.
”Kävely liittyy taiteenkin luomiseen”, Tuomo Kangasmaa toteaa. ”Taide syntyy kuin filosofinen kävely, viipyillen. Siitäkin puuttuu syy, siis se ei tavoittele välttämättä mitään järkevää.”
Hän kritisoi, miten nykyihminen on tehnyt kävelystäkin pelkän suorituksen. ”Ollaan lenkillä tai kävellään hoitamaan asioita.”
Kuljeskelu on yhteisöllinen taideteos, Kangasmaa kertoo.
”Jos ajatellaan, että taideteoksella on muoto – kuten kirja, teatteriesitys tai veistos – meillä se on kävely.”
Hän huomauttaa tämänkaltaista aineetonta taidetta olevan jo paljon. Sitä tehdään etenkin digitaalisin tekniikoin.
Leevi Madetojan puisto herätti Riitta Prittinen-Maaralan tallentamaan havaintonsa puhelimen selaimeen.
Tämä Kuljeskelu on periaatteessa vailla raameja. Vain se, missä käveleminen tapahtuu, määritellään.
Tässä tapauksessa ainoa osallistujia sitova seikka on puistovyöhyke, joka myötäilee kaupunginojan vartta – puhuttiinpa sitten Plaanaojasta, Laanaojasta tai Laaniskasta.
Puistovyöhyke syntyi Oulun vuoden 1822 suuren palon jälkimaininkina, vuoden 1824 asemakaavan mahdollistamana.
Kangasmaa toteaa ajatuksen jonkinlaisista kaupungin keuhkoista olleen todella kaunis, mutta todellisuuden näyttäytyvän nykyoululaiselle jokseenkin sirpaleisena. Kuljeskelu Pokkisenpuistosta Lyötynpuistoon saattaa siten olla eheyttämässä ymmärrystä.
Valveen rakennusta hoksaa harvemmin tarkastella sen kaupunginojan puoleiselta sivulta. Koekävelijänä Keijo Laitalalla oli siihen hyvä mahdollisuus.
”Voit olla anonyymi kuljeskelija ja seurata reittiä yksin tai toimia yhdessä toisten kanssa”, Kangasmaa selittää. ”Olemmehan niin erilaisia. Pääasia on tehdä havaintoja ja kirjata niitä ylös puhelimen selaimen kautta.”
Kuljeskeluun annetaan mukaan pieni käsikirja, jossa on tietoa niin puistovyöhykkeestä, toimintatavoista kuin havaintojen työkaluna olevan SenseMakerin käytöstä.
Tärkeää on uskaltaa heittäytyä, antaa impulssien viedä eteenpäin.
Tietoisesti havainnoiden näkee pienetkin yksityiskohdat kuten Tiina Kangasmaa Kirkkokadun kiveyksessä.
Kangasmaat, kuvanveistäjä ja kuva- ja mediataiteilija, ovat Art Hub Pikisaaressa luoneet aiemmin jo oman Kuljeskelu-konseptinsa. Paikkaan sidonnaiset taideprojektit ovat olleet erityisesti Tuomo Kangasmaan tuotannossa merkittävässä osassa.
Tuomo Kangasmaa toteaa näiden syyskuisten kävelyiden olevan osin toisenlaisia. Kuljeskelun taiteellinen tuotos – ne havainnot, pohdinnat, kuvat ja muistot – ei tule ensin heille, vaan menee tutkijoiden analysoitavaksi ja Kuljeskelu on Kangasmaidenkin koettavana vasta valmiina tutkimuksena.
Taiteilijoiden yhteistyö tutkijoiden kanssa on Oulun Liikekeskus ry:n hankkeen kivijalka. Kuljeskelua on valmisteltu vuorovaikutuksessa kulttuuriantropologi, dosentti Tiina Suopajärven kanssa ja kuljeskelijoiden kokemuksia taas arvioimassa on ryhmä tulevaisuudentutkijoita. Nämä ovat kiinnostuneita näkemään Kuljeskelun materiaalin vastaamassa kysymykseen siitä, millaisia tarpeita ihmiset näkevät kaupunkikeskustan kehittämisessä.
Kuljeskelu tehdään kävellen, mutta havainnoida voi nurmen tasaltakin kuten Tuomo Kangasmaa tässä.
Kuljeskelun taidetta tulevaisuuden tutkimiseksi
Kuljeskelut järjestetään sunnuntaina 15. syyskuuta kello 14 ja lauantaina 28. syyskuuta kello 14 ja ne ovat avoimia kaikille.
Kuljeskelun kesto alku- ja loppukeskusteluineen on noin 2,5 tuntia.
Kuljeskelun aloituspaikka on Pokkisenpuisto (Ojakatu 2) ja se päättyy Lyötynpuistoon (Arkistokatu 4).
Aloituspaikalla annetaan opastus ja jaetaan mukaan pieni käsikirja. Päätepisteessä käydään lyhyt palautekeskustelu.
Kuljeskelun aikana tallennetaan reaaliajassa erilaisia havaintoja SenseMaker-verkkosivulla.
Havainnot voivat liittyä nähtyyn ja koettuun tai ne voivat olla kuljeskelijan mieleen nousseita tunnetiloja tai muistoja.
Havaintoja voi kirjata valokuvalla, tekstillä tai äänellä sekä täydentämällä graafisia arvokolmioita.
Päätepisteessä kuljeskelija kirjoittaa postikortin tulevaisuudesta.
Toivotun tulevaisuuden kaupunkikeskusta -hankkeen kolmas ja viimeinen taiteellinen osa, Utopedia, toteutetaan 20.–22. syyskuuta.
Molemmista tapahtumista löytää lisätietoa osoitteesta postikorttitulevaisuudesta.com