Kotihoidon arjessa ei ole kahta samanlaista päivää

Klo 6.55

Kello ei ole vielä seitsemää, mutta lähihoitaja Mirja Kääriä on jo työpaikallaan Tuiran hyvinvointikeskuksessa. Päivä alkaa aina täältä: työpäivän listan avaaminen puhelimesta ja avaimen nappaaminen mukaan niille asiakkaille, joilla ei ole ovessa sähkölukkoa.

”Aamupäivälle näyttää tänään olevan kuusi käyntiä.”

Puhelin on kotihoidon lähihoitajalle tärkeä työskentelyväline. Siihen kirjataan asiakaskäynnit ja sieltä löytyvät kollegoiden viestit asiakaskohtaisesti, jos jonkun luona on jotain huomioitavaa.

klo 07:10

Puhelimella, eli oveen asennetulla sähkölukolla, aukeaa myös ensimmäisen asiakkaan ovi noin kymmenen yli seitsemän.

”Huomenta Helena, hoitaja täällä! Kääriä huikkaa ovelta. Helena on valmistautumassa tänään lääkärillä käyntiin Onni-palvelubussilla. Häntä lähtee saattamaan opiskelija Mona, joka Kääriän valvonnassa hoitaa myös aamun verensokerin mittauksen ja insuliinilääkityksen.”

Helenalla on käytössään Evondos-lääkerobotti, joka ilmoittaa, kun on lääkkeenottoaika.”Robotti on näppärä lisä, mutta monen asiakkaan kohdalla pitää silti valvoa, että lääkkeet tulee oikeasti otettua, jos on vaikka muistisairautta”, Kääriä sanoo.

Kääriä on 26-vuotias ja ehtinyt olla töissä Oulun kotihoidossa jo viisi vuotta, aluksi sijaisena ja myöhemmin vakituisena.

”Jo opiskeluaikana oli selvää, että haluan nimenomaan kotihoitoon. Tämä on mukavan itsenäistä työtä. Päivät eivät ole koskaan samanlaisia”, Kääriä nauraa.

Klo 07:45

Seuraavassa paikassa Kääriä auttaa asiakkaalle tukisukat jalkaan ja valvoo lääkkeenoton. Asiakas on saanut lääkärireissulla uuden kipulääkkeen, jonka Kääriä jakaa dosettiin.

”Yleensä kaikki lääkkeet on apteekissa jaettu valmiiksi. Nyt on kyseessä uusi lääke, joten lisään huomion tästä myös asiakkaan kirjaukseen”, Kääriä näppäilee puhelintaan. Asiakas pohtii kauppaan lähtöä, ja Kääriä kannustaa lempeästi.

”Yritän kannustaa asiakkaita kaikenlaiseen omatoimisuuteen.”

Klo 08:14

Kääriä ei käy samojen asiakkaiden luona päivittäin, vaan käynnit jaetaan hoitajille niiden arvioidun keston ja sijainnin mukaan. Kaikki asiakkaat ovat kuitenkin vuosien varrella ehtineet tulla tutuiksi. Niin myös Aili Kauppinen, jonka luo Kääriä saapuu yhdeksän maissa. Kauppinen onkin jo odottanut hoitajan aamukäyntiä. ”Tahdon sulle olla hyvin hellä”, Kauppista laulattaa, kun Kääriä avustaa tukisukkien kanssa.

”Noniin Aili, vedähän itse loppuun”, hoitaja kannustaa.

Tukisukkien jälkeen kammataan hiukset, käydään wc-toimilla ja sitten Kääriä lämmittää puuron.

”Onko hienoa sokeria?”, kysyy Kauppinen, ja Kääriä ojentaa soppapurkin, joka kelpaa mainiosti.

Radio Iskelmä laitetaan päälle ja päivä voi alkaa.

Klo 08:49

Seuraavaksi vieraillaan Martin luona. Kääriä on Martin omahoitaja, mikä tarkoittaa sitä, että Kääriä tekee hänestä arvion puolivuosittain. Nyt Martilla on takanaan sairaalareissu, ja Kääriä kuulostelee tarkalla korvalla hänen vointiaan. Yskää on ollut.

”Ootko sinä sitä tupakkaa vielä polttanut”, Kääriä kysyy, ja äänessä on ripaus tiukkuutta, muttei kuitenkaan moitetta. Asiakkaat ovat aikuisia ihmisiä, eikä Kääriän tehtävä ole neuvoa heitä, miten elää elämäänsä. Tupakka-asiasta on selvästi keskusteltu.

Kääriä mittaa Martin verenpaineen ja napsauttaa pyykkikoneen päälle. Jääkaapinkin hän tarkistaa ja heittää syömättömät salaatit pois.

”Martti, nostan karjalanpiirakat tähän etualalle, niissä on päiväys menossa”, hän huikkaa.

Klo  09.19

Kääriä on hyvin aikataulussa saapuessaan puoli kymmenen aikaan asiakkaan luokse, joka aamu-unisena vielä nukkuu. Hän herättelee tämän aamulääkkeille ja käyttää wc:ssä.

”Joskus voi sattua jotain yllättävää, minkä vuoksi aikataulu voi venyä. Yleensä kuitenkin pysyn hyvin aikataulussa, eikä työssä ole kiireen tuntua. Jos olen hyvissä ajoin valmis, saatan soittaa kollegalle, tarvitseeko hän apua.”

Kollegojen tuki on muutenkin läsnä, vaikka työ itsenäistä onkin.

Klo 09:39

Aamupäivän viimeinen käynti on Kirstin luona. Hän on ryhtymässä leipomaan, mutta ennen sitä mitataan verenpaine ja käydään puntarilla. Kääriä nostelee myös pyykit pyykkikoriin, josta Kirsti saa itse ripustettua ne kuivumaan.

Klo 10:52

Aamun kierros on tehty yhdentoista aikaan, ja Kääriä ajaa takaisin Tuiraan. Hän ehtii palauttaa avaimet, lämmittää makaronilaatikon, juoda kahvit, tehdä puhelimesta tarvittavat kirjaukset koneelle ja hakea iltapäivän asiakkaiden avaimet ennen kuin on aika startata taas auto.

”Parasta tässä työssä on se, että saan auttaa ihmisiä. Ja se että joka päivä opin vieläkin uutta”, hymyilevä hoitaja sanoo.

Helenan, Martin ja Kirstin nimet muutettu.