Korona kurittaa jo valmiiksi tiukilla olevaa Oulua – “Tulossa kymmenien miljoonien lovi”, sanoo Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mirja Vehkaperä

Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mirja Vehkaperä (kesk.) vastaa puhelimeen kotoaan Haukiputaalta, Oulusta. Kodista tuli nopeasti entisen kansanedustajan ja mepin työpaikka, kun koronavirusepidemia siirsi kaupungin hallinnon kokoukset verkkoon. Jopa 20. huhtikuuta pidettävä valtuuston kokous pidetään etänä, äänestyksineen.

Vasta helmikuussa uudessa roolissaan aloittanut Vehkaperä suuntaa hiljentyneelle kaupungintalolle enää muutaman kerran viikossa.

”Minulla on työhön ajo vielä kesken, joten osa kahden- tai kolmenkeskisistä tapaamisista on paras järjestää kasvotusten, mutta tietenkin varovaisuusperiaatetta noudattaen.”

Oulussa koronavirustilanne on vielä rauhallinen, mutta terveydenhuollossa varaudutaan jo epidemian laajenemiseen.

Tähän mennessä laboratoriovarmistettuja koronatartuntuntoja on Pohjois-Pohjanmaalla yli 80.

Oulun yliopistollinen sairaala on tiedottanut todenneensa koronatartuntoja, jonka alkuperää ei ole pystytty selvittämään. Niinpä Pohjois-Pohjanmaalla on siirrytty epidemian toiseen vaiheeseen. Tiedotteen mukaan tilanne on sairaalassa kuitenkin edelleen rauhallinen.

Sairaalan johtajaylilääkäri Juha Korpelainen uskoo tautitapausten lisääntyvän lähiaikoina. Henkilöstöä on alettu kouluttaa tehohoidon tarpeisiin, ja henkilökuntaa myös rekrytoidaan lisää.

Oulussa on reagoitu koronaepidemiaan samaa tahtia kansallisen aikataulun kanssa, eli esimerkiksi kirjastot, museot ja koulut ovat olleen kiinni.

Samaan aikaa Vehkaperän myös työn sisältö on tehnyt täyskäännöksen. Vehkaperä valmistautui alkuvuodesta ottamaan kaupunginhallituksen puheenjohtajan nuijan haltuunsa kuvitellen, että agendalla on ennen kaikkea kuntatalouden tervehdyttäminen.

”Enää sitä kasvua, jolle tämän vuoden budjetti perustui, ei ole odotettavissa. Päinvastoin tulossa on kymmenien miljoonien lovi”, hän toteaa.

Korona voi johtaa veroprosentin nostamiseen

Käytännössä Oulu joutuu ratkaisemaan, miten kaupungin toiminnot pidetään edes riittävällä tasolla. Oulussa julkisen sektorin osuus työpaikoista on Suomen suurista kaupungeista suurin ja yhteisöverojen määrä pienin.

Kaupunginhallitus päätti toimialoja ja liikelaitoksia koskevat yt-neuvottelujen aloittamisesta.

”Päätös tehtiin raskain mielin, mutta yksimielisesti”, Vehkaperä sanoo.

Kaupungilla on 11 000 työntekijää. Irtisanomiset, lomautukset ja siirtyminen toisiin tehtäviin tulevat koskemaan satoja ihmisiä. Tarkastelun piirissä ovat kaikki työntekijät johtoa myöten.

Pöydällä on myös kuntaveroprosentin nostaminen ensi vuonna. Tilannetta ei helpota se, että säästöjä kaivattiin jo ennen korona-tilannetta: Oulun kaupunki palkkasi viime kesänä konsulttiyritys Perlaconin haravoimaan kaupungille säästöjä 54 miljoonan euron arvosta.

”Verotulot tulevat alentumaan irtisanomisten ja lomautusten takia. Tuloja pitäisi jostain päästä nostamaan. Kulut juoksevat koko ajan, ja odotettavissa on, että sote-menot epidemian takia kasvavat. Onhan tämä melkoinen yhtälö ratkaistavaksi.”

Monen muunkin kunnan talous oli jo ennen koronaa pahassa jamassa. Kuntaliiton kyselyn mukaan koronaepidemia heikentää kuntien taloutta vuonna 2020 minimissään 1,5 miljardilla eurolla. Arvioiden mukaan pelkästään kunnallis- ja yhteisöverotulot romahtavat yli 700 miljoonaa euroa.

Vielä ei ole tiedossa, miten valtio kompensoi kuntien menettämiä tuloja. Kuntaministeri Sirpa Paatero (sd.) totesi Kuntalehdessä, että valtion apu kunnille on ”merkittävä”, mutta konkreettista tietoa siitä, paljonko, miten ja milloin rahaa tulee, ei toistaiseksi ole. Kuntaliiton kyselyssä kunnat kaipasivat nimenomaan konkretiaa euroista ja aikatauluista.

”Suurin vähennys Oulun kaupungin tuloissa on työstä maksettavien verojen pudotus. Tähän on löydyttävä valtiolta oikeudenmukainen kompensaatio.”

Koronan koettelemille yrityksille kaupunki on jo lanseerannut monenlaista tukea: liikelaitos BusinessOulu neuvoo esimerkiksi tukihakemusten teossa, vuokrille myönnetään maksuaikaa, hankintoja kohdennetaan paikallisille yrityksille ja myös markkinointiapua on tulossa.

Suomen pidettävä ääntä Eurooppa-pöydissä

Mirja Vehkaperä on Oulussa ja ylipäätään Pohjois-Suomessa suosittu poliitikko. Siitä kertoo muun muassa se, kuinka vähin mutinoin Vehkaperä nostettiin Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi, kun edeltäjä Kyösti Oikarinen (kesk.) jäi eläkkeelle maaliskuun alussa.

Vehkaperä toimi kolme kautta kansanedustajana vuodesta 2007 lähtien. Meppi hänestä tuli, kun Paavo Väyrynen (kesk.) siirtyi eduskuntaan 2018.

Vehkaperä perheineen ehti asettua Brysseliin lopulta vain vuodeksi. Uutta paikkaa ei lohjennut viime vuoden eurovaaleissa, vaikka Vehkaperä oli Oulun vaalipiirin äänikuningatar yli 17 000 äänellä napaten lähes 20 prosenttia kaikista alueen äänistä.

Tulos oli suuri pettymys paitsi Vehkaperälle itselleen, myös koko alueelle. Myöskään Lapista tai Kainuusta ei päässyt yhtään edustajaa läpi, ja Pohjois-Suomi jäi siten kokonaan ilman edustajaa.

”Se on harmillista, etenkin kun Pohjois-Ruotsistakaan ei ole edustajaa. On selvää, että kun ihmiset ovat kotoisin jostain, se vaikuttaa keskusteluun ja näkökulmiin.”

Hän uskoo kuitenkin nykyisten meppien olevan ”hyvin viritettyjä” myös pohjoisen Suomen asioille ja Pohjois-Suomen edunvalvonnan toimivan heidän kauttaan.

Vehkaperä kertoo huomanneensa meppiaikanaan, että arktiset ja pohjoisen ulottuvuuden asiat ovat Eurooppa-pöydissä monille täyttä hepreaa. Keskustelun fokus on asiassa kuin asiassa aina Etelä- ja Itä-Euroopassa.

”Kun miettii eniten huomiota saaneita puheenaiheita, olivat ne maahanmuutto, korona, oikeusvaltioperiaate tai talous, ei silloin puhuta pohjoisen maista. Vaatii valtavasti töitä, että katseen saisi käännettyä siihen, että täälläkin on kehitettäviä asioita.”

Suomi on siis kuin se luokan hyvin pärjäävä oppilas, jonka asiat helposti unohdetaan, koska ne eivät vaadi välittömiä toimia. Toisaalta myös Suomen omaa vaikuttamistyössä on monien mielestä parantamisen varaa. Suomen on jopa haluttu ottavan arktisen politiikan johtajuuden haltuunsa, mutta siihen ei ole tartuttu.

Vehkaperän mukaan Suomen on pidettävä ääntä omasta osaamisestaan ja vahvuuksistaan. Itse hän pääsee puhumaan paikallisista asioista parlamentille ja komissiolle EU:n alueiden komitean jäsenenä.

”Tosin sielläkin huomaan, että kun puhun vaikka metsästä kreikkalaisen kollegan kanssa, niin emmehän me puhu edes samasta asiasta. Suomessa ollaan metsäasioissa ihan toisella tasolla tiedollisesti ja taidollisesti, mutta silti olemme samassa veneessä esimerkiksi alueiden kehittämisrahojen kanssa.”

Investoida pitää myös korona-aikana

Koronan ulkopuolisista asioista Vehkaperä nostaa Oulun haasteeksi parhaassa työiässä olevan väestön valumisen etelän kasvukeskuksiin. Vaikka Oulu on kasvava, nuori kaupunki, se menettää eniten juuri nuoria perheellisiä, jotka lähtevät työn perässä erityisesti pääkaupunkiseudulle.

Trendi on valtakunnallinen: muuttajista noin neljä viidestä on iältään alle 35-vuotiaita, ja suurin muuttovirta on akselille Helsinki–Tampere–Turku.

Vehkaperän mukaan Oulun vahvuuksia ovat koulutus ja tutkimus, ja oppilaitokset yliopisto etunenässä vetävätkin opiskelijoita ympäri Suomen. Toisaalta vetovoimatekijänä on luonto ja harrastusmahdollisuudet.

”Mutta sitten tapahtuu jotain, ja suurin pelkoni on, että hyvin koulutettu, parhaassa työiässä oleva väestö nostaa kytkintä ja muuttaa pois. Samoin yliopistosta valmistuneet lähtevät, jos eivät saa työtä. Siksi teemme kaupungilla kovasti veto- ja pitovoimatyötä.”

Vehkaperä nostaa tärkeimmiksi tekijöiksi infran ja ilmapiirin. Niitä on kehitettävä siitäkin huolimatta, että kuntatalous on tiukilla. Päiväkoteja ei voi jättää rakentamatta – edes korona-aikana, Vehkaperä sanoo.

”Kunnan perusinvestoinnit ovat reilut 100 miljoonaa euroa vuodessa, ja siihen kuuluvat niin siltojen, teiden ja koulujen rakentaminen kuin esimerkiksi kunnossapito. Meidän on kehitettävä olosuhteita, jotta täällä on hyvä tehdä töitä ja yritykset pystyvät täällä toimimaan. Työkalut on oltava kunnossa.”

Kaupungin Perlaconilta tilaama loppuraportti julkaistiin tammikuussa. Säästettävä summa, 54,5 miljoonaa, on neljä prosenttia kaupungin kokonaisbudjetista.

Raporttin sisältyi 120 toimenpide-ehdotusta, joista keskeisin oli varhaiskasvatuksen ja kouluverkon supistaminen, josta säästöjä kertyisi yli 22 miljoonaa. Käytännössä tämä tarkoittaa pienten yksiköiden sulkemista ja isompien avaamista sinne, missä tarvetta on. Lopullisia päätöksiä siitä, mitkä toimenpiteet lopulta toteutetaan, ei olla vielä tehty.

Kouluverkko syynissä joka vuosi

Missä ja millaisia kouluja kunnassa tulisi olla, on ollut Oulussa iso puheenaihe jo pitkään, etenkin vuoden 2013 kuntaliitosten jälkeen.

Vehkaperä on itse taustaltaan opettaja, ja koulumaailma on lähellä hänen elämäänsä muutenkin: hänen miehensä on koulun johtaja ja lapsensa käyvät alakoulua.

Hän ei kuitenkaan ole lähdössä barrikaadeille joka ikisen koulun säilyttämisen puolesta.

”Ihanteellista on, että pieni koululainen voi käydä koulua omin jaloin, eli joko kävellen, pyörällä tai potkukelkalla. Isompien koululaisten kohdalla koulumatkan pituus ei ole niin olennainen. Lähtökohtaisesti Oulu pitää yllä erilaisia kouluja sisältävää kouluverkkoa. On meille imagollisestikin tärkeä asia, että perheille on erilaisia asuinalueilta, sekä kaupungissa että kunnan reuna-alueilla.”

Fakta kuitenkin on, että Oulunkin ikääntyy nopeasti syntyvyyden laskiessa. Oulun demografinen kehitys on sama kuin monella muullakin paikkakunnalla, Vehkaperä painottaa.

”Oulussa haluttiin ennakoida sitä, mitä meillä on edessä. Ikääntyminen tarkoittaa isoja muutoksia palvelurakenteessa, ja kaupungin tahto on varmistaa, että auttavat kädet ovat siellä, missä niitä tarvitaan.”

Toisin sanoen sitä mukaa kun tilojen ja tekijöiden tarve kasvatuspuolella vähenee, niitä tarvitaan enemmän ikäihmisten palveluihin.

”Kuntapäättäjän tulee olla realisti. Kouluverkkoa on katsottava joka vuosi. Se elää tilanteen mukaan eikä niin, että sitä katsotaan viiden tai kymmenen vuoden välein. Itselläni on luottamus siihen, että kaupungin sivistyspuolen virkamiehet ja luottamushenkilöt arvioivat tilannetta olemassa olevien faktojen perusteella.”

”Ilmapiiri jopa ahdasmielinen ulkomaalaisia kohtaan”

Entä Vehkaperän mainitsema Oulun ilmapiiri? Hänen mukaansa se ei ole houkutteleva ja syö siten kaupungin vetovoimaa.

”Tämä on nyt kovaa yleistämistä, mutta mielestäni ilmapiiri täällä on sisäänpäin lämpeävä ja jopa ahdasmielinen ulkomaalaisia tulijoita kohtaan. Ulkomaalaiset nähdään uhkana, ei mahdollisuutena.”

Ilmapiiri tulee näkyväksi yleisessä keskustelun sävyssä, lehtien mielipidekirjoituksissa ja jopa joidenkin politiikojen käytöksessä, joka lietsoo ulkomaalaisvihaa, Vehkaperä kertoo.

Hänen mukaansa on kiusallista ja harmillista, että maahanmuuttokeskustelussa sekoitetaan turvapaikanhakijat ja työperäinen maahanmuutto – joskus jopa tarkoituksella.

”Me tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa. Nokian kriisin jälkeen tänne on syntynyt pieniä yrityksiä kuin sieniä sateella. Kasvun este on erikoisosaajien saatavuus, ja rekrytointia pitää tehdä kaupungin ja maan rajojen ulkopuolella.”

Esimerkiksi pelkästään ICT-alalle kaivataan 7000 tekijää vuoteen 2030 mennessä.

Vehkaperä antaa toisenlaisen esimerkin Kainuusta: Transtechin vaunutehtaalla yksikään huipputason insinööri ei saisi töitä ilman ulkomailta tulevia hitsareita. Transtech onkin joutunut haalimaan hitsareita ympäri Eurooppaa, kun suomalaisia osaajia tai edes oppimaan kiinnostuneita ei riitä. Kysymys on siis ketjusta, jossa huippuosaaminen luo monenlaista hyötyä koko alueelle.

Maan rajojen ulkopuolelle on mentävä myös siksi, ettei Oulussa haluta vain tyhjentää Lappia ja Kainuuta, vaan myös niiden toivotaan kehittyvän, Vehkaperä selittää.

”Ilmapiirillä on siinä iso merkitys. Meidän tulee tehdä töitä sen eteen, että me toivotamme ulkomaalaiset tänne tervetulleeksi. Samalla sanon: en hyväksy täällä tapahtuneita seksuaalirikoksia tai kulttuureihin liittyviä vastenmielisiä ilmiöitä. Ne eivät edes kuulu tähän keskusteluun, mutta silti ne siihen aina sotketaan.”

Konkreettista rekrytointityötä ulkomailta ja myös ulkomaisten yritysten houkuttelua kaupunkiin tekee esimerkiksi BusinessOulu. Myös yliopistolla on vetovoiman näkökulmasta suuri rooli.

Ulkomaalaisvastaisuuteen auttaa myös arkinen tutustuminen, keskustelu ja vaikkapa yhteiset tapahtumat, Vehkaperä sanoo. Kanssakäymistä tulisi kaikin tavoin edistää, sillä tavallisella oululaisella on vähän mahdollisuuksia olla tekemisissä ulkomaalaisten kanssa.

”Otimme perheen kanssa viime lukukauden alussa yliopistolta ulkomaalaisen kummiopiskelijan. Pääsimme puolin ja toisin oppimaan toistemme kulttuuria, tapoja ja kieltä.”

Vehkaperä uskoo myös koronan herättävän ihmiset yhteistyöhön ja auttamaan toinen toisiaan.

”Toivon, että viimeistään nyt ihmisten silmät avautuvat sille, että Suomi ei ole mikään saareke minkään asian suhteen, ei epidemioiden, lääkehuollon tai taloustilanteen. Maailma on yhteinen, ja siksi asioita pitää myös hoitaa yhdessä.”

Artikkeli on julkaistu MustReadissa 31.3. www.mustread.fi.