Korona-aika lisännyt lemmikkien määrää – eläinten hoitoon panostetaan jopa enemmän kuin omistajaan

Eläinlääkäri Jaakko Väyrynen kertoo, että oululaiset hoitavat myös korona-aikaan otetut eläimensä pääsääntöisesti hyvin.

”Hyvinvointivaltioissa lemmikkejä hoidetaan yleisestikin paremmin kuin itseään, esimerkiksi lääkkeitä syötetään tunnollisemmin lemmikeille kuin itselleen, ja kynnys tuoda lemmikki hoitoon on matalampi kuin omistajan oma lääkäriin meno.”

Tärkeää eläinlääkärin mielestä on se, että perheisiin valitaan oikea koirarotu. Koiralla on hyvä olla sellaisia virikkeitä ja toimintaa, joka sopivat juuri sille.

”Koiran tai minkä tahansa lemmikin elämää on hyvä tutkailla sen näkökulmasta: millaisia virikkeitä ja mahdollisuuksia minulla on sille tarjota, onko lemmikki vain minua varten vai sekä että? Osalla koirista on erittäin suuri toimeliaisuuden ja liikunnan tarve, ja tällöin lemmikille tulee tarjota toimintaa, jota se kaipaa. Myös muuttuva elämäntilanne on syytä huomioida. Nyt voi olla paljonkin aikaa kotosalla oloon, mutta mikä on tilanne sitten myöhemmin?”

Etukäteissuunnittelu tärkeää

Perheen kannattaa miettiä rauhassa pitkällä tähtäimellä ja miettiä, millaiset edellytykset lemmikin pitoon on ja onko koirakuume ohimenevä. Koira saattaa myös sairastella kovastikin joko huonoa onneaan tai perinnöllisyyttään, ja siten myös eläinlääkärikuluja voi tulla runsaasti.

”Etukäteen varautuminen on järkevää, ja sairauskuluja varten kannattaa laittaa rahaa syrjään ja hankkia hyvä vakuutus.”

Koira tulee kasvattaa päämäärätietoisesti. Väyrynen huomauttaa, että koiran kehitysvaiheet ovat verrattain lyhyet ennen aikuistumista, joten vaivannäkö kannattaa nähdä. Silloin on kaikilla helpompaa ja mukavampaa. Mikäli perhe taas päätyy siihen, että ikiomaa lemmikkiä ei hankita, voi perhe tarjoutua vaikkapa Oulun eläinsuojeluyhdistyksen tukikodiksi ja tarjota väliaikaista kotia sellaista tarvitsevalle kissalle tai koiralle.

Potilaat ja omistajat parasta työssä

Jaakko Väyrynen on toiminut eläinlääkärinä Oulun kaupungilla vuodesta 2006, jolloin hän saapui pätkätyösijaiseksi Linnankadulle. Hän ehti tehdä vuoden kunnaneläinlääkärin sijaisuutta Keski-Pohjanmaalla ennen paluutaan synnyinkaupunkiinsa.

”Tänne oli luontevaa asettua, koska olen täältä kotoisin. Isäni oli eläinlääkäri, ja hänen vastaanottonsa oli kotimme yhteydessä. Aluksi jouduin avuksi, mutta myöhemmin sain olla apuna”, nauraa Jaakko.

Parasta eläinrakkaan Jaakon työssä ovatkin itse potilaat ja heidän omistajansa.
”Vuosien varrella muodostuu usein pitkäaikaisia asiakassuhteita ja tulemme tutuiksi perheen kanssa. Sitten kun vanhasta koirasta luovutaan, saattaa perhe tulla kohta takaisin koiranpennun kanssa. Sykähdyttäviä ovat ne hetket, kun vaikeita sairauksia voitetaan, mutta tietysti työn luonteeseen kuuluvat ne huonommatkin hetket, kun vakava sairaus tai epäonni kohtaa lemmikkiä.”

Jaakko kertoo suhtautuvansa eläimen lopettamiseen lempeydellä ja ammattitaidolla.

”Niissä tilanteissa on pakko suhtautua asiaan objektiivisesti, muuten tätä työtä ei jaksaisi tehdä. Vanhan lemmikin lopetuspäätös on surullinen, mutta kuuluu normaaliin elämään. Äkilliset, nuoren lemmikin menehtymiset tuntuvat aina epäreiluilta.”

Eläinlääkäriaseman työ on monipuolista

Ison kaupungin eläinlääkärin työ ei ole ihan niin kiireistä kuin pienen pitäjän ainoan eläinlääkärin – joka päivä ei tarvitse olla töissä vuorokauden ympäri. Silti työn kuormittavuus joskus kasvaa Oulunkin eläinklinikalla, onneksi usein väliaikaisesti.

”Jaksamiseemme on panostettu, ja viihdymme hyvin työpaikassamme. Siitä kertoo sekin, että useilla meillä on täällä pitkä ura. Työ täällä on myös monipuolista, sillä meille kuuluu myös tuotantoeläimistä huolehtiminen sekä erilaiset elintarvikehygieniaan liittyvät tehtävät, samoin kuin eläinsuojelu. Minä olen kuitenkin pieneläinten eli lemmikkien lääkäri. Voin toki hätätilanteissa auttaa tuotantopuolellakin, mutta voi olla, että hevosen luona miettisin, että mitäs sitä näiden kanssa tehtiinkään”, Jaakko naurahtaa.

Korona-aika on tuonut muutoksia myös Poratien eläinlääkäriasemalle.

”Tiukempien rajoitusten aikana luovuttiin kiireettömistä toimenpiteistä ja keskityttiin välttämättömiin tapauksiin eli sairastapauksiin. Lemmikin mukana on saanut olla vain yksi saattaja. Koska vastaamme yksikkönä kunnallisesta eläinlääkintähuollosta, on priorisointi yksikössämme kuitenkin tuotantoeläimissä. Omalta osaltani ja vastaanottomme osalta voin vakuuttaa, että teemme täällä Poratiellä edelleen parhaamme ja sovitamme palvelumme vallitsevaan tilanteeseen.”

Eläinlääkäriasemallakin sattuu kaikenlaista, myös hassuja asioita. Kerran Jaakon kollega oli kirjoittanut potilaansa ohjeeseen, että ”variskin peräsuolessa”, vaikka tarkoitus oli kirjoittaa varsinkin.

”Joskus menee sitten lajikin pahasti metsään. Puhelimessa kuulemme, että tulossa on lintu, mutta paikalle saapuukin saukko.”

Kiireestä, koronasta ja työn vaativuudesta huolimatta Jaakko kertoo viihtyvänsä eläinlääkärin työssä.

”On hieno tunne, kun voi auttaa eläimiä ja saada olla omistajienkin elämässä mukana.”

Jaakon omassa perheessä on myös koira, Timu-pointteri, jonka kanssa Jaakko viettää paljon aikaa metsästäen. Nopea ja taitava Timu ulkoiluttaa eläinlääkäri-isäntäänsä tuntureilla ja antaa vastapainoa kiireisen lääkärin työlle.

Katso Pepsi-koira eläinlääkärissä -kuvagalleria tästä linkistä.

Pepsi parani hankalasta sairaudesta viime syksynä

Viime vuodelta Jaakko kertoo tapauksesta, jossa nuorelle welsh corgille, tuttavallisemmin Pepsi-koiralle, kertyi yhtäkkiä syksyllä tuntemattomasta syystä runsaasti maitiaisnestettä rintaonteloon aiheuttaen hengitysvaikeuksia.

Rintaonteloa tyhjennettiin nesteestä viikoittain pitkään tilanteen korjaantumatta. Lopulta päädyttiin diagnoosiin ”idiopaattinen kylothorax”, eli tila, jossa tuntemattomasta syystä maitiaisnestettä kertyy keuhkopussiin. Sairauden ennuste on huono.

Ennuste aluksi huono

Pepsi lähetettiin leikkaukseen Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan, jossa rintaontelon imusuonisto leikattiin. Leikkauksen jälkeenkin ennuste oli kirurgin mukaan huono, ja aluksi maitiaisnestettä kertyi rintaonteloon edelleen.

”Toivo tuntui jo menetetyltä, mutta sitten toista viikkoa leikkauksen jälkeen ihmetyksekseni rintaontelossa ei enää ollutkaan nestettä, eikä sitä sinne enää kerääntynyt. Tällainen tilanne, jossa nuorta muuten iloista ja tervettä koiraa uhkaa vääjäämätön menehtyminen ja josta se kuitenkin selviää, on huippujuttu.”

Toipuminen toi lisäenergiaa

Pepsin omistaja Hanna Murto kertoo, että syksy tuntui välillä epätoivoiselta, kun harvinainen sairaus vaati paljon paitsi Pepsiltä myös pariskunnalta itseltään. Samoin osa eläinlääkäreistä oli hieman ymmällään hoidosta.

”Kun tapasimme lopulta Jaakon, hän otti asian omakseen ja saimme lopultakin antaa huolemme ammattilaisen käsiin. Hän oli aivan mahtava ja huolehti Pepsin asioista myös Helsingin suuntaan. Nyt Pepsi voi hyvin ja on energisempi kuin aiemmin – melkein tekisi mieli sanoa, että olisittepa vähän säätäneet energiatasoa pienemmäksi samassa leikkauksessa,” nauraa Hanna.

–