Koiraladulla saa olla sokka irti
Lyhytkarvainen saksanseisoja Tahko hoksasi hiihtohomman jujun nopeasti. Katri Loukusa on opettanut sille, että palkka on aina maalissa. Kuvaaja: Mikko Törmänen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Puolitoistavuotias Tahko odottaa rauhallisena mutta silmin nähden innoissaan, kun Katri Loukusa virittelee koiralle valjaat Auranmajan koiraladulla. Tahko on aloittanut hiihtoharrastuksen vasta tänä talvena, mutta Loukusalle touhu on tuttua: hän on kilpaillut lajissa 13-vuotiaasta. Meriittilistalla on mitaleja SM- ja EM-tasolta junioreissa.
”Oma koirani menehtyi pari vuotta sitten, ja laji on ollut hetken aikaa tauolla. Nyt saan lainata lähistöllä asuvalta eläkeläispariskunnalta Tahkoa”, Loukusa iloitsee.
Tahko hoksasi homman jujun jo ensimmäisillä hiihtoreissuilla.
”Yleensä koirat ovat lajista innoissaan ja lähtevät luonnostaan vetämään. Tämä on tosi hauskaa, yhteistä puuhaa”, Loukusa kertoo.
Varusteiksi Loukusa suosittelee kunnon vetovaljaita ja koirahiihtoon tarkoitettua vetovyötä.
”Vetonarun on hyvä olla joustava, koska koiran vauhti saattaa vaihdella.”
Auranmajan koiralatua Loukusa kehuu helpoksi ja tasaiseksi. Viiden kilometrin täyden lenkin lisäksi on kolmen ja puolentoista kilometrin käännökset.
”Jos laji on koiralle uusi, kannattaa tietysti aloittaa varovasti. Koirahiihto vaatii koiralta voimaa, joten maltti on valttia, että koira tottuu menoon. Koirilla on taipumus innostua. Odotan koirilta arjessa itsehillintää ja hyvää käytöstä, mutta ladulla saa olla sokka irti ja päästellä sen minkä jaksaa”, Loukusa nauraa.
Loukusa innostaa kokeilemaan koirahiihtoa kaiken kokoisten ja ikäisten koirien kanssa.
”Koiran ehdoilla tietysti.”
Kun Loukusa antaa luvan, Tahko ampaisee matkaan. Into touhuun on niin kova, että yleensä ohitustilanteetkin menevät ladulla aivan sujuvasti.
”Olen opettanut Tahkolle, että palkka on aina maalissa.”
Oulun seudulla on koiraladut Auranmajalla, Kaakkurin liikuntamaassa ja Kempeleessä
Latujen kunnotustilanteen voi tarkistaan helposti kaupungin verkkosivuilta