Kirjailija Miki Liukkonen: Helsingistä puuttuu Oulun omintakeisuus, mutta nuoruuden Ouluakaan ei enää ole

Kirjailija Miki Liukkonen, 33, kuulostaa puhelimessa huojentuneelta. Hän kertoo saaneensa viime viikolla valmiiksi uuden romaaninsa, joka ilmestyy ensi syksynä.

”Sen verran siitä voi jo kertoa, että ne ihmiset jotka aina valittavat, että minun kirjoissani on jotain viisi sivua pitkiä lauseita, voivat nyt ainakin olla hiljaa. Tässä on niin helvetin lyhyitä lauseita, että se on jotakin ihan uutta mulle. Muutenkin se on nopeatempoisempi ja juonivetoisempi”, Liukkonen paljastaa.

Neljä romaania ja kolme runokokoelmaa julkaisseen Liukkosen maine vuolaahkona kirjoittajana perustuu etenkin Finlandia-palkintoehdokkaanakin olleeseen O-romaaniin (2017), jota muun muassa ranskalaislehti Le Monde kutsui ”oppineeksi labyrintiksi ja magneettiseksi kirjahirviöksi”.

Dekadenttikirjailijasta hyvinvointipanelistiksi

Liukkonen tulee tällä viikolla käymään vanhassa kotikaupungissaan Oulussa. Hän osallistuu torstai-iltana Oulu 10:ssä järjestettävään paneelikeskusteluun, jossa pohditaan muun muassa kaupungin roolia hyvinvoinnin tuottajana.

Liukkonen naurahtaa, ettei ole ajatellut asiaa siltä kantilta, että kutsu kaupungin hyvinvointipaneeliin olisi merkki entisen dekadenttikirjailijan maineen lopullisesta tuhoutumisesta. Hän uskoo häneltä odotettavan keskustelussa kulttuurikeskeisiä näkemyksiä Oulun kaupunkiin liittyen ja myöntää samaan hengenvetoon, ettei ole vielä itsekään varma, mitä ne ovat.

”Jos minua olisi pyydetty johonkin terveyskeskusteluun puhumaan smoothieiden ja joogan hyödyistä, niin en minä semmoiseen olisi lähtenyt mukaan.”

”Se oli pääsyy, miksi kiinnostuin tästä. Jos minua olisi pyydetty johonkin terveyskeskusteluun puhumaan smoothieiden ja joogan hyödyistä, niin en minä semmoiseen olisi lähtenyt mukaan”, Liukkonen sanoo.

Hyvinvointi ei tule pakolla

Liukkonen sanoo määrittelevänsä hyvinvoinnin henkilökohtaisesti varsin yksinkertaisin perustein.

”Hyvinvointia voi tuottaa mikä tahansa asia, joka aiheuttaa ihmiselle paitsi mielihyvää, myös palvelee hänen hyvinvointiaan sosiaalisesti, henkisesti ja fyysisesti. Hyvinvoinnin ei tarvitse olla, kuten monet ihmiset ajattelevat, vaikkapa 30 minuutin lenkki joka aamu. Hyvinvointia voi olla sekin, että lukee kymmenen minuuttia päivän lehteä aamulla ja saa siitä hyvän fiiliksen, tietyn annoksen dopamiinia ja endorfiinia ja mitä muita neurologisia hyötyjä.”

Liukkonen kokee monen nykyään määrittelevän hyvinvoinnin toisella tavalla, asioina, jotka ”pitää” tehdä voidakseen hyvin.

”Että on vaikka pakko suorittaa 150 minuuttia liikuntaa viikossa, koska on todettu sen olevan kardiovaskulaarisesti hyödyllistä”, hän täsmentää.

Oulu oli hallittavissa

Liukkonen sanoo, että hänen hyvinvointiinsa ei ole juuri vaikuttanut muutto Oulusta Helsinkiin. Käytännön työasioiden hoitamista elämä pääkaupunkiseudulla on kyllä helpottanut.

”Jossain määrin hyvinvointi on mennyt melkein huonompaan suuntaan siinä mielessä, että Helsingissä on yksinkertaisesti liikaa vaihtoehtoja: liikaa tapahtumia, liikaa kulttuuria. Pidin Oulussa siitä, että silloin kun olin nuori ja aloittelin uraani, siellä ei ollut esimerkiksi ainuttakaan runoklubia, tai oli ehkä yksi, ja se oli siinä”, hän sanoo.

”Helsingin ainoa hyvä puoli on, että täällä on enemmän paikkoja, joihin ei tarvitse mennä.”

Oulu oli toisin sanoen helposti hallittava kaupunki: paikkoja joihin mentiin oli ”noin neljä”, ja niistä löytyi aina ystäviä.

”Tarjonnan vähäisyys oli asia, joka ainakin minua motivoi. Täällä taas on niin paljon juttuja, että ei oikeastaan huvita mennä yhtään mihinkään. Helsingin ainoa hyvä puoli on, että täällä on enemmän paikkoja, joihin ei tarvitse mennä.”

Kaipuuta kadonneeseen Ouluun

Liukkonen kertoo käyvänsä Oulussa nykyisin nelisen kertaa vuodessa, usein juhlapyhien yhteydessä. Hän kuitenkin huomauttaa, että kaupunki on nyt ihan eri kuin hänen nuoruudessaan.

”Sen aikaisia kahviloita, baareja ja kauppoja ei suurimmaksi osaksi enää ole. Minulla ei ole muistoja yhdistettynä vaikkapa kauppakeskus Valkeaan. Se tuli Ouluun samana vuonna kuin minä muutin Oulusta pois.”

”On vähän vaikea sanoa, mitä kaipaan Oulusta, koska kaipuuni on niihin nuoruuden aikoihin. Yhdistän Oulun mielessäni nuoruuden iloon ja motivaatioon, siihen, ettei ole ehtinyt vielä kyynistyä, on loputtomasti energiaa ja innostusta.”

”Oulussa oli hirveästi hahmoja, joista ihmetteli, että mitä ihme tyyppejä nämä on. Jos kerron niistä helsinkiläisille taiteilijoille, ne on aina aivan että ’mitä ihmettä, mielettömän kuuloista, ei tuommoista voi olla’.”

Liukkosen mukaan oululaiset kulttuuri-ihmiset ovat ”hyvin omintakeisia” verrattuna helsinkiläisiin.

”Täällä ollaan omien havaintojeni mukaan vähän liikaa trendien perässä. Puuttuu semmoinen hullu omintakeisuus, mitä Oulussa oli tosi paljon. Oulussa oli hirveästi hahmoja, joista ihmetteli, että mitä ihme tyyppejä nämä on. Jos kerron niistä helsinkiläisille taiteilijoille, ne on aina aivan että ’mitä ihmettä, mielettömän kuuloista, ei tuommoista voi olla’. Oulussa sitä piti ihan normaalina.”

Sanataidetta katutasolla

Sosiaali- ja terveyspalvelujen siirryttyä hyvinvointialueen vastuulle kaupungin toiminnasta ja budjetista leijonanosan vie tästä eteenpäin sivistys- ja kulttuuripalvelut. Liukkonen on sitä mieltä, että rohkeitakin panostuksia voi tästä lähtökohdasta miettiä, mutta kannattaa myös muistaa, että menestyvät konseptit syntyvät yleensä omaehtoisesti ruohonjuuritasolla toteutettuina. Liukkonen ei usko, että vaikkapa sanataideklubi olisi kovin pitkäikäinen, jos sellainen perustettaisiin kaupungin hankkeena.

”Helsingissä yritettiin perustaa Taiteilijabaari-niminen baari, mutta eihän sinne kukaan mennyt, ei varsinkaan kukaan taiteilija. Taiteilijakuppilat syntyvät niin, että taiteilijat alkavat kokoontua jossain satunnaisessa räkälässä, ja sitten siitä tulee semmoinen kulttuurin kehto.”

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö sanataidetta voisi ja pitäisi Liukkosen mielestä tukea myös kaupungin tasolla ja katukuvassa. Liukkonen ottaa esimerkiksi Helsingin raitiovaunut, joiden infotauluissa on esitetty mainosten ja tiedotteiden lomassa välillä myös nuorten ja nousevien runoilijoiden tekstejä.

”Se on minusta aika nerokas idea. Lyhyt runo joltain tekijältä, saattaa kiinnittää huomion tai sitten ei, mutta ainakin se tulee vastaan jossain ja yllättäen, niin kuin hyvän taiteen pitää tullakin.”

Miten Oulu tukee hyvinvointiamme? Kaikille avoin keskustelutilaisuus järjestetään torstaina 12.1. klo 18 alkaen Oulu10:n ala-aulassa (Torikatu 10). Oululaiset ovat tervetulleita paikan päälle tai voivat seurata keskustelua etänä. Tilaisuus striimataan suorana Oulun kaupungin Youtube-kanavalla sekä Mun Oulun verkkosivuilla ja Mun Oulun Facebook-livenä.