Kaupunginjohtajan juhlaseminaarissa visioitiin Oulua vuonna 2035

Oulun kaupungintalon juhlasaliin kokoontui tiistai-iltapäivänä kutsuvierasyleisö juhlistamaan kaupunginjohtaja Ari Alatossavaa, joka täytti juuri 60 vuotta. Alatossavan toiveesta juhlat pidettiin seminaarina, jossa katsottiin eri näkökulmista sitä, millainen Oulu voisi olla kymmenen vuoden päästä.

Visioinnin aloitti hyvin konkreettisella ja henkilökohtaisella tasolla Pohjolan Osuuspankin toimitusjohtaja Keijo Posio, joka näki mielessään itsensä ja ystävänsä Alatossavan viettämässä aurinkoista kesäpäivää Ainolan puistossa vuonna 2035, jo eläkkeelle siirtyneinä, tyytyväisinä kaupungin kukoistukseen.

”Heinäsirkat eivät enää minulle laula. Ari väittää, että kuulee ne”, Posio arveli yleisöä naurattaen. Posion mielikuva oli detaljeissaan niin tarkka, että eläköityneellä kaupunginjohtajalla oli kesäpartakin.

”Olen niin iloinen Oulun seudun vahvasta teknologiaklusterista, joka on saanut kovasti tuulta purjeisiinsa tekoälyn ja 6G-teknologian myötä. Ouluun on kaupungin, yliopiston ja liike-elämän erinomaisen yhteistyön avulla saatu synnytettyä ennennäkemätön menestys teknologian saralla”, Posio ennakoi ajatuksiaan kymmenen vuoden kuluttua.

Posio näki myös mielessään koululaisryhmät matkalla Tietomaan kesäleirille ideoimaan tulevia vihreän siirtymän innovaatioita. Kouluverkon hän arvioi pienentyneen ennustetusti.

”Isommat koulut eivät silti tarkoita tuttuuden ja turvallisuuden tunteen katoamista. Tähän on selvästi panostettu”, Posio visioi.

Pohjoisen valokuvakeskuksen toiminnanjohtaja Darja Zaitsev tarkasteli tulevaisuuden Oulua paikallisen valokuvataiteen kautta. Zaitsev sanoi uskovansa, että kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen Oulussa ei ole enää tarvetta kysyä, miksi taide on tärkeää.

”Minun visiossani vuonna 2035 taide näkyy kaikkialla ympärillämme. Ei vain kulttuuritaloissa, vaan kaduilla, kouluissa, kodeissa ja julkisissa palveluissa. Taide antaa välineitä työelämän kehittämiseen ja on osa organisaatioiden uudistusta ja muutosta”, Zaitsev sanoi ja käytti esimerkkinä Seinäjoen taide- ja kulttuurikeskus Kalevan Navettaa, entistä verkatehdasta ja Puolustusvoimien varastoa, josta on tullut kaupunkiin monipuolinen kulttuurin keidas. Sellaisen Zaitsev toivoo syntyvän Ouluunkin.

Zaitsev näki, että taiteesta tulee tärkeä osa oululaista mentaliteettia.

”Se on tapa olla yhdessä, nähdä toisemme ja rakentaa merkityksellistä tulevaisuutta. Taide yhdistää ihmiset yli sukupolvien, yli kielten ja yli kokemusten. Se muistuttaa meitä siitä, keitä me olemme, ja siitä, miten meidän kaupunkimme ja ympäristömme ovat meille tärkeitä”, Zaitsev sanoi ja näki myös taiteen ja teknologian synergiassa suuria mahdollisuuksia Oululle.

”Oulusta on tullut oppikirjaesimerkki Euroopalle ja muulle maailmalle siitä, miten taide voi olla osa myös innovaatioekosysteemiä. Ei vain koristeena, vaan sen ytimessä.”

Bittiumin toimitusjohtaja Petri Toljamo kertasi esityksessään sitä, miten syntyi ja hiipui niin sanottu Oulun teknologiaihme 1980–90-luvuilla ja pohti, millä keinoilla syntyy Oulun ihme 2.0. Vastaus löytyy Toljamon mukaan tekoälyn tuomasta suuresta murroksesta, vaikka yksittäistä Nokian kaltaista veturia ei enää tule.

”Tekoälykilpailu on suuri mahdollisuus Suomelle ja Oululle. Yleensä hyödyt yliarvioidaan alussa, mutta aliarvioidaan pitemmällä tähtäimellä”, Toljamo sanoi.

Toljamo sanoi, että ihmeen synnyttäminen vaatii rohkeaa yrittäjyyttä, rahoitusmahdollisuuksien hyödyntämistä sekä yritys- ja tutkimusmaailman ja kaupungin saumatonta yhteistyötä.

”Oulun ihme 2.0 olisi mielestäni se, että valitaan tekoäly yhteiseksi jutuksi, jota lähdetään kehittämään”, Toljamo sanoi ja korosti, että ihme ei synny pelkästään ICT-alan voimin vaan siihen tarvitaan mukaan kaikki keskeiset yhteiskunnan toimijat ja pitkäjänteistä rahoitusta yrityksille.

”Minun visiossani Oulu on älykaupungin esikuva, jossa tekoäly on nostettu keskiöön ja nimenomaan sovelletaan sitä liiketoimintaan. Ei kehitetä teknologiaa teknologian vuoksi, vaan tekoälyn avulla haetaan kilpailuetua ja pyritään soveltamaan sitä sekä julkisella että yksityisellä puolella.”

Juhlaseminaarissa ei unohdettu myöskään lasten ja nuorten näkökulmaa. Sen toivat kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelujen kulttuuriagentteina toimivat Waard Qassim, Saimi Laru, Luka Pääkkönen, Hilla Anttila, Hertta Metsäpelto, Aarni Prokkola, Eevi Petrelius ja Väinö Lindholm vastaavan tuottajan Tommi Nevalan johdolla.

Lasten visioissakin Oulu hyödyntää myös tulevaisuudessa teknologian tuomia uusia mahdollisuuksia – jopa niin, että läksyjä olisi kenties vain joka toinen päivä ja kaupunkikuvassa on lentäviä autoja. Ensi vuonna avattava lastenkulttuurikeskus Kotilo on kymmenen vuoden päästä suosittu niin perheiden kuin matkailijoidenkin keskuudessa, ja nuorilla on monipuoliset opiskelumahdollisuudet.

Seminaarin sydämellisimmät naurut ja suurimmat aplodit sai aikaan lasten visio siitä, millainen tulevaisuus kaupunginjohtaja Alatossavaa ja hänen ikätovereitaan odottaa.

”Vuonna 2035 Oulu on maailman paras paikka olla nuorekas seitsemänkymppinen!”

Kaupunginjohtaja Alatossava totesi kiitospuheessaan, että menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa.

”Tämän päivän valinnoilla ja ratkaisuilla on merkitystä sille, millainen huominen on.”

Alatossava kysyi, millaisen Oulun haluamme jatkossa, ja tarjosi vastauksia:

”Työteliään. Ahkeran. Yritteliään. Aktiivisen. Innostavan. Innovatiivisen. Monipuolisen. Uteliaan. Optimistisen. Luottamusta herättävän. Turvallisen. Inhimillisen. Kauniin. Merellisen. Kaikille meille hyvän. Sopivan.”

”Uskon, että pystymme siihen. Se on aika paljon meistä itsestämme kiinni. Meissä oululaisissa on voimaa ja tahtoa, kun me vain otamme sen käyttöön.”