Jesse Koskela on Vuoden nuori oululainen
Jesse Koskela säilyttää vaikeissakin tilanteissa uskon tulevaisuuteen. Kuva: Juuso Haarala
Vuoden nuoreksi oululaiseksi vuonna 2020 valittiin 17-vuotias lukiolainen Jesse Koskela.
Valinnan teki ehdotusten perusteella kolmesta nuorisopalveluiden työntekijästä ja kahdesta nuorisojäsenestä koostunut raati.
Jesse Koskela on esimerkillinen nuori, joka vaikeissakin tilanteissa säilyttää positiivisen uskon tulevaisuuteen. Raati vakuuttui siitä, että Koskela on tehnyt pyyteettömästi hyvää ilman palkkioita. Hän oli usean vuoden ajan hoitanut pitkäaikaissairasta äitiään, joka menehtyi syyskuussa.
Lisäksi Koskela toimii aktiivisesti seurakunnassa muun muassa isosena ja ohjaa kokkikerhoa lapsille.
Mitä ajattelit, kun sinulle ilmoitettiin voitosta?
”En ollut kyllä yhtään valmistautunut tällaiseen, mutta olen tosi otettu tittelin saamisesta. Olen ollut melko aktiivinen ja siksi tunnustuksen ilmeisesti sain.”
Oletko ”erilainen” nuori?
”En luokittele itseäni mitenkään erityiseksi tai erilaiseksi. Teen vaan asioita, joista pidän. Omassa kaveriporukassani olemme mielestäni aika samanlaisia. Monilla on tekemisen intoa ja energiaa. Ennemmin kyse on siitä, että jotkut uskaltavat ehkä muita avoimemmin tehdä asioita ja näyttää, mitä ajattelevat.”
Onko nuoren elämä nykyisin helppoa vai vaikeaa?
”Se, mitä olen omilta vanhemmilta kuullut, niin kuulemma heidän nuoruudessaan oli moni asia vaikeampaa. Viime aikoina korona on vähän haitannut, mutta siinäkin auttaa paljon teknologia ja sosiaalinen media. Aikaisemmin olen viettänyt paljon aikaa nuorisotaloilla, ja mielestäni on todella hyvä, että sellaisia on. Talvella pääsee lämpimiin tiloihin ja aina on tekemistä.”
”Yksi hankala asia on ollut koulukirjojen hankinta, kun kuulun vielä niihin, joiden on itse kustannettava kirjat. Se on joillekin perheille huomattava kustannus.”
Millainen esimerkki haluat olla aikuisille?
”Yleisesti voisin sanoa, että aikuiset voisivat vähän rennommin suhtautua asioihin. He saisivat luottaa siihen, että me nuoret osaamme käyttäytyä, vaikka riippuuhan se kasvatuksesta. Esimerkiksi meillä on oltu mielestäni vähän turhankin tarkkoja kotiintuloajoista. Tietenkin rajat on oltava, mutta niitä pitäisi järkevällä tavalla soveltaa ja muuttaa iän mukaan.”
Millaisia terveisiä haluat sanoa Mun Oulun lukijoille?
”Pitäkää itsestänne huolta, pysykää terveinä ja olkaa ystävällisiä toisillenne!”