Jäälissä on luontokävijä kuin liisa ihmemaassa
Lähiviikkoina Jäälinjärvellä nähdään miten patorakennelma laskeutuu paikoilleen. Paikallisen vesienhoitoyhdistyksen aktiivi Birger Ylisaukko-oja esittelee kangasta. Kuvat: Minna Mäki-Heikkilä
Jaa sosiaalisessa mediassa:
”Jos me valitsemme asuinpaikaksemme kaupungin reuna-alueen, niin meidän on oltava valmiita tekemään työtäkin sen eteen”, sanoo Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistyksen aktiivijäsen Birger Ylisaukko-oja jääliläisen Saarisenojan laavun vieressä.
”Ei kaikkea tarvitse odottaa valmiina, jos on taitoa ja kykyä, puistonpenkin tai jopa metsälaavun voi tehdä myös itse tai yhdessä porukalla”, hän jatkaa.
Ja Jäälissä on tehty. Harva oululainen tietää millainen luontoihmisen paratiisi on rakenteilla aivan Oulun kupeessa olevaan Jäälinjärven pohjukkaan.
”Juu, kyllähän me sitten kun saamme tämän valmiiksi, olemme avoinna kaikille tulijoille”, Ylisaukko-oja jatkaa viereisen lintutornin päällä, joka sekin on rakennettu talkoovoimin, saavutettavuus huomioiden tietysti.
Jokunen aika sitten Yle uutisetkin kävi tutustumassa Jäälin puuhamiesten ihmetekoihin.
Kaikki sai alkunsa jotakuinkin vuonna 2011, jolloin kylällä havahduttiin Jäälinjärven heikkoon tilaan. Perustettiin kyseinen vesienhoitoyhdistys.
”Saarisenoja oli keskikesäisin niin täynnä rautahiutaletta, että vesi ei virrannut vaan vyöryi. Pakko oli tehdä jotain”, Ylisaukko-oja kertoo.
Tuhansia talkootyötunteja
Noin 50-60 vuotta sitten kaunis Jäälinjärvi oli oululaisten käyttämä lomaparatiisi puhtaine vesineen. 1960-luvulla alue kaavoitettiin omakotiasumiseen ja samoihin aikoihin ympäröivillä alueilla tehtiin valtavat ja tehokkaat metsäojitukset. Niiden vaikutuksista yritetään selvitä yhä tänäkin päivänä ja Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys on tehnyt vuosikausia hartia- eli talkoovoimin töitä asian eteen.
”Takana on noin 11 000 talkootyötuntia. Ulkopuolista rahaa olemme saaneet noin 300 000 euroa kaikkiaan. Kalamäen kosteikon rakentamiseen siitä on käytetty noin 100 000 euroa.”
Yhdistys sai juuri lisäksi yllätyksenä yksityiseltä ihmiseltä 10 000 euron lahjoituksen.
”Emme ihan tarkkaan tiedä, miten sen käytämme, mutta joka tapauksessa tähän vesistön kunnostukseen tai Koiteli-reitin valmistukseen”, hän miettii.
Palataan vuoteen 2011. Seuraavana vuonna yhdistys teetti selvityksen Jäälinojan vesistön kuormituksesta ja tilasi järven valuma-alueelle konsultilta parannussuunnitelman. Sen pohjalta rakennettiin Saarisenojanniityn ja Kokko-ojan haaran pintavalutusjärjestelyt sekä kaksi putkipatoa.
”Vuonna 2014 huomasimme massiivisen ongelman; lietettä oli kerääntynyt uomiin niin paljon, että oli pakko tehdä jotain. Rakensimme Korteojan ja Kokkohaaran kosteikot ja vuonna 2015 Kalamäen kosteikon ja niihin kaksi lietteenpoistojärjestelmää. Niistä liete poistetaan pumppaamalla.”
Kaikki tämä siis, jotta Jäälinjärven vesi kirkastuisi. Mutta vielä tämäkään ei riittänyt.
”Kyse on siis siitä, että valumavedet tulevat suometsistä. Eli syvältä maasta olevaa rautaa kulkeutuu metsäojaverkostoon ja siitä pikkuhiljaa järveen.”
Pato näyttää toimivuutensa tulevina vuosina
Jäälissä ei isketty hanskoja naulaan ja nyt ollaan siis uuden äärellä. Aktiiviporukka rakensi kuluneena talvena järven yli puomin, joka nyt odottaa jäiden sulamista.
”Varmaankin parin viikon päästä se pääsee kellumaan itsekseen”, toivoo Ylisaukko-oja.
Yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, että järven pohjukan yli vedetään kevytrakenteinen pato, joka toppaa valumavedet heti alkuunsa, eikä päästä rautapitoista lietettä leviämään muualle järveen.
”Perinteinen pato olisi maksanut maltaita. Tämä on tehty kevyellä menetelmällä, eli perustana on suodatinkangasseinämä, jota kannattelee puurakenteinen puomi ja painava kettinki vetää sen sitten pohjaan. Kun jäät lähtevät, kangas pääsee laskeutumaan pohjaan asti. Rakenne on ankkuroitu 10 metrin välein betoniankkureilla”, selventää Birger Ylisaukko-oja.
”Tämä ei edes tullut hirveän kalliiksikaan, noin 20 000 euroa. Nyt kangas ei päästä tavaraa toiselle puolen, toimii seinämänä, ja ylijäämävesi menee reuna-aukosta pois”, hän jatkaa.
Kyseessä on siis tulevien vuosien kokeilu.
”Minulta on paljon kysytty, että milloin rajattu alue on sitten täynnä lietettä. Arvioisin, että ehkä 15-30 vuoden päästä. Jos niin halutaan, se voidaan sitten kaapia siitä pois.”
Eikä tässä vielä kaikki, järven kunnostusta jatketaan kesällä, jolloin on tarkoitus lisätä ravinteiden poistumista istutuskasvien avulla.
”Esimerkiksi suovehkaa voidaan istuttaa veden päälle lautalle, niin etteivät juuret ylety pohjaan. Ne ovat sitten osaltaan imemässä ravinteita ja poistamassa lietettä vedestä”, Ylisaukko-oja kertoo.
”Sellainen pieni kukka-alue on tarkoitus tänne järvenpohjukkaan saada jo ensi kesänä”, hän lisää. Sitä on tarkoitus myöhemmin laajentaa.
Oulun paras kaupunginosa?
Jäälinjärvellä edetään siis jännittäviä aikoja. Miten pato asettuu paikoilleen, nähdään tulevien viikkojen aikana.
Sitä ennen Jäälin aktiiveilla riittää hommaa: luontoreitin kunnostus pitkospuineen, lintutornin viimeistely, suuren näköalatasanteen rakentaminen ja paljon muuta.
Tarkoitus on saada myös seitsemän kilometrin luontopolku Koitelinkoskelle asti valmiiksi. Noin 50 infokylttiä on jo paikoillaan.
”Tämä Jäälihän on Oulun paras kaupunginosa, ainakin pitäisi olla”, Ylisaukko-oja naurahtaa ja on asiassa vakavissaan.
Jääliläiset ovat kirkastamassa myös imagoaan ja meneillään on brändinrakennus.
Kun vesi kirkastuu ja Jäälinjärven luontoreitit saadaan viimeisteltyä, se on todella vahvoilla olla Oulun hienoimmin luontoarvot huomioiva asuma-alue, josta muidenkin kannattaa ottaa oppia.
Lisää Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistyksen toiminnasta täältä
