”Ihmisen kokoinen kaupunki” näytti parhaita puoliaan Oulun Päivillä
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jarmo J. Husso tervehti Kirsi ja Heikki Yli-Ollin Penni-koiraa Oulun Päivillä. Kuvat: Pasi Rytinki
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun Päivien juhlallisuuksia jatkettiin lauantaina aurinkoisissa tunnelmissa. Kotiseuturakkautta saattoi aistia joka puolella kaupunkia.
Rumputukset ja julistukset, Oulun Päivien perinteikäs ohjelmanumero, kuultiin pitkästä aikaa kaupungintalon edustalla, kun talon vuosia jatkunut remontti on valmistunut.
Kaupungin tervehdyksen tuonut valtuuston puheenjohtaja Jarmo J. Husso ilmoitti saaneensa pestin ovimikoksi kaupungintalon avajaisviikolle, kun Husson sanoin ”Oulun ehdottomasti kaunein rakennus” avataan uudelleen kuntalaisille.
Rumputukset ja julistukset kuultiin jälleen kaupungintalolla.
Husso toivoi, että tutkitusti kotiseuturakkaat oululaiset osaavat olla ylpeästi oululaisia niin Oulun Päivillä kuin muutenkin.
”Olemme sellaisten tapahtumien keskellä, jotka oululaiset ovat itse luoneet. Saamme elää jälleen viikonlopun oululaisessa omalaatuisuudessa. Nyt passaa hiukan esitellä, lesottaa ja vosottaa”, Husso kannusti.
Rumputuksia ja julistuksia kuuntelemassa olleet Kirsi ja Heikki Yli-Olli kertovat nauttivansa Oulun Päivien annista täysin siemauksin. Aikeissa oli muun muassa käydä lauantaina kuuntelemassa Rotuaarilla kreikkalaista musiikkia ja sunnuntaina Esa Ruuttusta kainuulaisten tekemässä Ilmari Kianto -esityksessä.
Yli-Ollit tunnustautuvat onnellisiksi paluumuuttajiksi. Kirsi Yli-Olli on viettänyt nuoruutensa Oulussa. Lappajärveläislähtöinen Heikki Yli-Olli tuli opiskelemaan vuonna 1969, jolloin pariskunta tapasi.
”Olimme yli neljäkymmentä vuotta poissa Oulusta, ja nyt olemme ylpeitä lesottajia ja oululaisia”, Kirsi Yli-Olli toteaa nauraen Husson puheeseen viitaten. Pariskunta muutti Ylivieskasta Ouluun vuonna 2018.
Kirsi ja Heikki Yli-Olli sanovat, että Oulussa on mahtavaa osaamista, josta kannattaa olla ylpeä.
Yli-Ollit ylistävät vuolaasti elämänlaatua Oulussa. Siihen vaikuttaa sekin, että lapset ja lapsenlapset ovat täällä. Paikallinen kulttuuritarjonta, kuten Oulun teatteri ja Oulu Sinfonia, oli Yli-Ollien ahkerassa käytössä jo Ylivieskan-vuosina, mutta nyt Tuirassa asuessa arjen luksusta on esimerkiksi ihan naapurissa oleva elokuvateatteri Star.
Heikki Yli-Olli kertoo laittavansa usein aamuisin shortsit ja aamutakin päälle ja piipahtavansa Oulujoessa uimassa, mikä vie vain 15 minuuttia. Naapurustossa kulkee muitakin kylpytakki päällä samoissa aikeissa, ja se on Yli-Olleista viehättävää – tällaistakin on Oulussa!
Kirsi Yli-Olli taas kuuluu ”Kauppatorin huru-ukkoihin”, torilla säännöllisesti kokoontuvaan porukkaan.
”Siellä puhutaan oikein vanahaa oulua, koetan sitä vaalia: pullaleetaa syyään, kahavia juuan ja maitua laitetaan.”
Helsingissäkin asuneet Yli-Ollit toteavat, että Oulu on heille juuri sopivan kokoinen kaupunki, jossa riittää tekemistä ja asiat hoituvat sujuvasti.
”Ihmisen kokoinen kaupunki”, Heikki Yli-Olli kiteyttää.
”Kaketsulla” kelpaa asua
Oululainen kotiseuturakkaus näkyi Oulun Päivillä eri puolilla kaupunkia järjestetyissä tapahtumissa, joissa riitti väkeä ja tunnelmaa. Hyvällä säällä oli osansa: ”Sattuipa hyvä keli”, kuultiin monesta suusta.
Kaukovainiolla järjestettiin muutaman vuoden tauon jälkeen Elokarnevaalit, ja väenpaljoudesta saattoi päätellä, että kaupunginosatapahtumaa oli kaivattu.
Jyrki Kuusirati, Maija Myllylä ja Meri Hätönen ovat viihtyneet hyvin Kaukovainiolla, vaikka Elokarnevaalien kaltaisia tapahtumia saisi heidän mielestään olla enemmänkin.
Jyrki Kuusirati, Maija Myllylä ja Meri Hätönen toteavat, että Kaukovainiosta puhutaan kaikenlaista, mutta heille, pitkäaikaisille asukkaille, se on ollut hyvä paikka elää.
”Sattuuhan sitä kaikenlaista, mutta sattuu sitä joka paikassa”, kolmikko kiteyttää.
”Esimerkiksi meillä on maailman hiljaisin talo. Se on 1970-luvulla rakennettu, ja siellä on vielä alkuperäisiä asukkaita”, Myllylä kertoo. Hätönen taas asuu omakotitaloalueella, jossa on ”järjettömän rauhallista”.
Tosin Hätösen kotona asuvat naapuruston ainoat lapset ja nuoret, 15-, 17- ja 20-vuotiaat, ja heidän kaverinsakin kerrostaloista kokoontuvat usein Hätösten epäviralliseen mopopajaan.
”Joitakin se mopojen pärinä ärsyttää, mutta minä olen pitänyt ovet avoimina. Näen, missä lapset ovat ja mitä tekevät. Meillä on siis kesällä oikeastaan Kaukovainion sijaisnuorisotalo. Toki en ruoki heitä, siihen olen rajan vetänyt.”
Tämä on kaukovainiolaista yhteisöllisyyttä, joka ilmenee monin muinkin tavoin. Myllylä sanoo, että keskustassa asuessa päihdeongelmaiset ihmiset tuli helposti vain ohitettua, mutta Kaukovainiolla heidän kanssaan saattaa hyvin jäädä juttusille. Sekin viehättää, että oululaiseksi ”monivärisen” kaupunginosan asukkaat moikkailevat kaupassa keskenään iloisesti suomeksi.
Kuusirati, Myllylä ja Hätönen eivät löydä juurikaan moitittavaa Kaukovainiosta, vaikka Elokarnevaalien kaltaisia tapahtumia saisi olla enemmänkin ja kahvilan tyyppistä kokoontumispaikkaa kaivattaisiin.
