Hyttysiä vaikea välttää tänä kesänä – verenimijät niin ihmisten kuin eläintenkin riesana

Sääsket ovat tänä kesänä hanakoita käymään iholle, niin sisällä kuin ulkonakin. Kuva: Mun Oulu

Kaupunki

Julkaistu: Kirjoittaja: carita marion forsman

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Hyttysiä on nyt runsaasti, koska kevään ja alkukesän olosuhteet ovat olleet niille suotuisat. Hyttysten uusi sukupolvi kehittyy nopeasti, jos kosteutta ja lämpöä on riittävästi. Kevät oli kostea runsaiden sateiden takia ja alkukesä on ollut lämmin. Pitkäaikainen lämmin kausi vaikutti siihen, että hyttyset ovat kuoriutuneet yhtä aikaa.

Talvi oli runsasluminen, mistä syystä maastoon jäi painanteisiin runsaasti sulamisvettä. Runsaat sateet ovat myös lisänneet kosteutta maastossa. Tämä on merkinnyt sitä, että maastossa oli sopivia paikkoja, joissa hyttysten toukat ovat voineet kasvaa.

Pro Agrian maitotila-asiantuntija Leea Holmi on huomannut, että hyttysiä on tänä kesänä tavanomaista enemmän Oulun pohjoispuolella. Hänen mukaansa sääskiä suurempi ongelma maatiloilla ovat kuitenkin olleet mäkäräiset ja polttiaiset, jotka ovat pahempia kotieläimille kuin sääsket.

”Pudasjärvellä lehmiä ei yleensä voida laiduntaa öisin pahimpaan ”ötökkäaikaan”. Lampaat laiduntavat ympäri vuorokauden ulkona, mutta niille usein laitetaan hyttyskarkotetta pahimpiin aikoihin. Tilanne ei ole ollut niin vakava Oulunseudulla, vaikka hyttysiä on normaalia enemmän myös siellä”, Holmi kertoo.

Naarashyttyset imevät verta

Suomessa on hyttyslajeja tiettävästi ainakin 42. Hyttysnaaras munii seisovaan veteen, kuten metsälammikoihin syksyllä. Munat talvehtivat, minkä jälkeen toukat kuoriutuvat vasta seuraavana kesänä. Kuoriutuneet toukat elävät vedessä ja luovat nahkansa kolme kertaa, kunnes ne siirtyvät kotelovaiheeseen. Toukka kehittyy hyttyseksi enintään kolmessa viikossa.

Täysikasvuinen hyttynen elää enintään neljä viikkoa, mutta koirashyttynen elää lyhyemmän elämän. Se kuolee sen jälkeen, kun se on paritellut naarashyttysen kanssa. Koirashyttyset juovat vain kukkien mettä, mutta naarashyttyset imevät verta. Syyhän tähän on se, että hedelmöittyneet munat tarvitsevat proteiineja kehittyäkseen. Hyttysnaaraat munivat lopulta veteen.

Hyttysten luonnollinen elinikä on lyhyt, mutta hyttysten kuolleisuutta lisäävät monet tekijät. Hyttyset ovat sammakoiden, hämähäkkien ja monien lintujen ravintoa, minkä lisäksi ihmiset surmaavat hyttysiä.

Hyttysiä voi karkottaa monella tavalla

Verta imevät hyttyset ovat kiusallinen ongelma. Hyttysiä houkuttelevat lämpö, hikoilu ja hiilidioksidi. Hyttysten pistoja voi siis ennalta ehkäistä, jos ei kiihdytä pintaverenkiertoa. Peittävän vaatetuksen, kuten esimerkiksi verkkopäähineiden, avulla voi suojautua hyttysten pistoja vastaan.

Hyttysten hätistelystä ja liikkumisesta ei ole hyötyä, koska ne houkuttelevat hyttysiä. Avoimessa maastossa, jossa tulee voimakkaasti, on todennäköisesti vähemmän hyttysiä.

Hyttysiä voi karkottaa myös savun ja hyönteismyrkkyjen avulla. Hyönteismyrkkyjen käyttö edellyttää kuitenkin varovaisuutta. Hyönteismyrkkyä ei ole syytä laittaa käsiin siinä tapauksessa, jos on poimimassa marjoja tai sieniä. Hyönteismyrkkyä käyttäessä on syytä välttää se riski, että kyseistä myrkkyä päätyisi suuhun.

Hyttysten tulon talon pihalle voi myös ehkäistä ennalta. Pihasta kannattaa tehdä avaran ja tuulisen, jolloin siitä tulee hyttysille epämiellyttävä paikka. Jos pensaita vähentää, silloin on myös vähemmän hyttysille sopivia varjopaikkoja.

Ei kannattasi raapia

Hyttysen pisto voi aiheuttaa ihmisen ihoon paukaman. Yleisin hyttyslajike, joka aiheuttaa paukamia, on metsähyttynen. Hyttysen pistos aiheuttaa yleensä myös kiusallista myös kutinaa. Pistoskohdan raapiminen ei kuitenkaan välttämättä poista kutinaa, vaan se voi jopa pitkittää sitä. Raapimisen seurauksena iho voi mennä myös rikki ja bakteeritulehdukset voivat silloin olla mahdollisia. Pahimpaan kutinaan voi saada apua muun muassa allergialääkkeistä.

Hyttyset ovat levittäneet Suomessa pogostantautia eli nivelrokkoa. Tätä viruksen aiheuttamaan tautia on esiintynyt eniten Itä-Suomessa. Tauti on melko harvinainen, sillä suurta epidemiaa ei ole esiintynyt vuoden 2002 jälkeen.