Haubaana oli tietysti kaupungin aprillipila – koirat edelleen ilman omaa pyöräbaanaa

Aprillia – aprill – huhtikuu

Aprillaus on ollut vanhastaan länsi- ja eteläeurooppalainen huvi. Yleinen kansanhuvi aprillauksesta kehittyi Ranskassa 1500-luvulla. Ranskalaiset siirsivät 1500-luvun lopulla vuoden vaihtumisen huhtikuusta tammikuuhun. Maalaisille muutos oli vaikea. Heitä pilkattiin nimellä poisson d’Avril ’huhtikuun kala’, kun he viettivät uudenvuoden juhliaan vanhaan tapaan huhtikuussa. Aprillattu on ranskassa edelleenkin poisson d’Avril.

Suomeen aprillaaminen on levinnyt viimeistään 1700-luvulla. Silloin aprillipiloja keksittiin myös huhtikuun viimeisenä päivänä. Suomessakin pilan kohteelle hoetaan kalan nimeä. Riimittelyn esikuva on ruotsista: april, april, din dumma sill!

Suomalaiset hallitsivat kyllä juksaamisen jo ennen ruotsalaisten esimerkkiä. Maaseudulla lasten huijaaminen aprillipilojen tapaisilla kepposilla kuului erityisesti tiettyihin töihin, jotka herättivät suurta uteliaisuutta ja joiden ajaksi lapset haluttiin pois jaloista. Esimerkiksi syysteurastuksen yhteydessä haluttiin, että lapsi oppisi pois turhasta herkkäuskoisuudesta tajutessaan, että hän on juossut talosta taloon toisten naurettavana. Näihin piloihin viitaten aprillipäivää on kutsuttu Suomessa myös juoksujuhlaksi. Juoksutuspilat tunnetaan muuallakin Euroopassa, mutta kansatieteilijät ja historioit­sijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, milloin ja missä perinne sai alkunsa.

Kevään ilottelua?

Suomen ensimmäiseksi tunnetuksi aprillaajaksi on nimetty Hämeenkosken Kurjalan kartanon 13-vuotias neiti, joka hehkutti pilailuaan päiväkirjassaan 1. huhtikuuta 1800. Hän kirjoitti ruotsiksi, mutta suomennettuna tunnustus kuuluisi näin: ”Tänään olen narrannut mamselli Fortelinia niin, että kirjoitin kirjeen aivan kuin se olisi ollut rva Lindholmilta, siihen oli merkitty ensimmäiseksi ’aprill’” eli suomeksi huhtikuu.

Keväinen hassutteluperinne tunnetaan kuitenkin ympäri maailmaa ja sen perinne tuntuu juontuvan 1500-lukua selvästi vanhempaan aikaan. Jo roomalaiset viettivät Hilaria-juhlaa 25. maaliskuuta ja hindujen maaliskuun alussa viettämä värien juhla Holi on vähintään yhtä vanha. Molempiin kuuluu yleinen hilpeys ja sosiaalisen koodin keventyminen. Tämän perusteella on luultavaa, että hullutteluperinteen alku ei ole ajanlaskun muutoksissa 1500- ja 1700-luvuilla, vaan ne antoivat vain hyviä tekosyitä ilmaista kevään tulemiseen liittyvää ikiaikaista hulluttelumieltä.

Lähteet: Kotimaisten kielten keskus, Tiedelehti