Aura-auton kuljettaminen vaatii tarkkuutta ja taitoa
Santeri Adamenko on ajanut aura-autoa viisi vuotta ja viihtyy työssään. ”Ensimmäistä kertaa kun pistin auran maahan, se tuntui aika isolta, mutta siitä se sitten lähti”. Kuvat: Lea Ansamaa
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Vaikka Oulun talvi ei ole ollut kaikkein lumisimpia, aura-autoille on tarvetta näinä kuukausina. Hyppäsimme Alexander ”Santeri” Adamenkon kyytiin seuraamaan aura-auton kuljettajan työpäivää.
Kuorma-autonkuljettaja Alexander Adamenko istuu hymyillen ison aura-auton kuskin penkillä, kun kapuan ison kuorma-auton kyytiin varikolla. Sitten hän lähtee rivakasti ajamaan muiden kuorma-autojen perässä, sillä tänään – kuten monesti muulloinkin – teitä kunnostetaan porukalla. Usein auraavia autoja on kolme perätysten, ja lopuksi ajaa vielä pieni pyöräkone, joka siistii isojen koneiden tekemät jäljet ja puhdistaa pyörätiet.
”Pidähän kiinni tuolistasi”, Alexander eli Santeri sanoo ja laskee suuren auran vasten noppakivipintaa.
Aura siistii Aleksanterinkatua rivakasti, äänekkäästi ja heiluen. Aurasta lentävä lumi sinkoaa korkealle, mutta auto ajaa hallitusti pitkin katua. Välillä pysähdytään valoihin, mutta letka pitää yhtä. Korkealta kuskin penkiltä näkee hyvin kadun ja siellä liikkuvat ihmiset. Suurin osa ihmisistä on melko välinpitämättömiä ison auton lähellä, sillä oululaiset ovat tottuneita auroihin.
”Parasta on toimia niin, että reippaasti kävelee alta pois eikä lähde juoksentelemaan mihinkään. Voi myös pysähtyä ja päästää auran ohitseen.”
Nopeat liikkeet kaluston lähellä ovat vaarallisimpia, sillä lähes 15 000 kiloa painava auto ei pysähdy käden käänteessä. Santeri kertoo, että vähältä piti -tilanteita ei synny kovin usein ja jos jotain sattuu, yleensä kyseessä on liikennemerkki tai katukivetys. Jos lukkojarrutukseen päädytään, saattaa iso auto liukua pitkänkin matkaa pysähtymättä.
”Onneksi suurin osa ihmisistä toimii oikein ja rauhallisesti”, hän kehaisee.
Sitten on joskus niitä, jotka haluavat jututtaa kuljettajaa. Joskus on pyydetty apua, joskus haastettu riitaa. Santerin luonteeseen eivät riitaisat puheet sovi, joten hän on hoitanut tilanteet rauhallisesti ja työtään tyynesti jatkaen. Santeri tietää, että hänen työnsä on tärkeää, ja joskus se vaatii sen, että isoäänisellä autolla ajetaan myös keskellä yötä ja saatetaan herättää kaupunkilaisia.
”Onhan heidän päästävä aamulla töihin”, hän perustelee.
Kuljettajatkin saavat joskus nukkua
Talvella hoidettavat kadut on jaettu kolmeen eri luokkaan, ja tänään ajetaan ykkösteitä. VRJ Etelä-Suomi Oy:n kuljettajat saapuvat aamulla töihin seitsemältä, jolloin mestarit jakavat heille päivän työt. Kännyköiden sääennusteet tutkitaan näissä kahvihuoneissa tarkkaan. Joskus riittää päivätyö kuten tänään, joskus taas tullaan puhdistamaan katuja yölläkin. Milloin Santeri sitten nukkuu?
”No kun on vielä pieni lapsi ja talvi, niin joinakin öinä olen voinut nukkua vain kaksi tuntia”, hän naurahtaa.
”Mutta meillä on tietysti työvuorot ja päivystysviikot, voimme ihan normaalisti pitää vapaapäivämme ja lomamme.”
Aura-autot työskentelevät usein ryhmissä, jotta kadut saadaan kunnolla puhtaiksi.
Lumi pöllyää ja höyryää korkealle Tuiran silloilla ja ohi ajava talvipyöräilijä nostaa lapasen poskelleen.
”Kohta se on tuokin pyörätie kunnostettu”, Santeri toteaa ja takana tuleva pyöräkone toden totta siistii pyörätien helposti pyöräiltäväksi.
Santeri on saanut logistiikka-alan koulutuksen ja on ajanut monenlaisia autoja rekkaa myöten. Siksi ison auran laskeminen maahan ei enää jännitä. Mutta työ on tarkkaa, eikä sitä voi Santerin mukaan tehdä kahvikuppi kädessä. Aina on oltava huolellinen, ja siksi autolla ajamista tauotetaan.
On otettava huomioon ihmiset, liikennemerkit, muut autot, katukivetykset, kaivonkannet. Sitten vielä sää voi olla melko oikukas. Se voi olla sakeaa lumipyryä, kiiltävää jäätä tai lätsähtelevää räntää. Ja kaikkea sekaisinkin. Tänä vuonna lunta on vähän. Jonakin päivänä lunta tuli pelkästään keskustassa.
Aura möyryää jälleen keskustaan ja laskeutuu Pokkitörmältä alas. Nuorten porukka kävelee tien laitaa. Joskus pikkulapset nostavat kättä.
”Ajoinkin vahingossa taas tänne Aleksanterinkadulle, kun piti mennä Kajaanintielle”, Santeri toteaa ja kääntää auton nokkaa takaisin oikeaan suuntaan. Pian näkyvät tutut kaverit edessä ja sitten taas mennään.
Kesäisinkin riittää töitä
Kun lumet jälleen sulavat keväällä, loppuu aurauskin. Mihin työhön kuorma-autonkuljettajat sitten siirtyvät?
”Aurauksen jälkeen alkaa hiekanpoisto, se on kevään hommaa. Kesäisin sitten esimerkiksi maalaamme suojateitä, kuljetamme maa-aineksia ja teemme kaikenlaista muutakin korjaustyötä. Syksyllä huollamme kaluston kuntoon, jotta talvi sujuisi moitteettomasti”, kertoo Santeri.
Aura kaartaa vielä kertaalleen tuomiokirkon ohi ja sen jälkeen toiselle puolelle Aleksanterinkatua. Viime silaus ei enää pöllytä lunta ikkunan tasalle.
Kolme autoa tekee siistiä jälkeä perätysten, mutta jos Santeri auraa yksin, pitää katu käydä ajamassa kolmeen kertaan bussipysäkkeineen. Joskus hän tarttuu myös pienemmän pyöräkoneen tai kuorma-auton rattiin, jos toinen työntekijä vaikka sairastuu. Santeri on moniosaaja, kuten ovat työkaverinsakin – häneltä hoituvat kaikki työt, jotka hänelle tarjotaan. Hän on myös innokas ja tunnollinen työntekijä, joka pitää työstään.
”Tämä on tosi mukavaa työtä”, Santeri huikkaa ja lähtee kahvitauolle Poratien muun kunnossapidon porukan kanssa.
Keskustan kadut ovat taas kunnossa.