Asukastupatoimintaa jo neljännesvuosisata – Rajakylän asukastupa on toiminut 25 vuotta Oulussa

Joulukuussa 1995 valittiin Oulun lähiöistä Rajakylä valtakunnallisen asuntorahaston lähiöuudistusprojektin kohteeksi. Oulun kaupunki oli perustanut lähiönkehittämistyöryhmän ja projektin neuvontatila eli asukastupa aloitti toimintansa 24. kesäkuuta 1996.

Lähidemokratiatoimikunnan varajäsen Ritva Puolakka oli mukana jo toiminnan alkuvuosina.

”Minulla oli asukkaana ilo ja kunnia olla mukana tässä prosessissa. Tein jopa merkonomin tutkinnon tutkielmaani ”Asukastuvan toiminnan tunnetuksi tekeminen Oulun Rajakylässä 1996-1997”, hän kertoo.

Asukkailta aktiivinen vastaanotto

Lähiöuudistusprojektin toimijat järjestivät projektin kestäessä esittelytilaisuuksia, peruskorjaus- ja viherpalveluneuvontaa, palvelukeskuksen ympäristösuunnitelman esittely- ja neuvottelutilaisuuksia sekä esiteltiin kerrostaloalueen katu- ja pyörätieverkon parantamissuunnitelmat.

Lisäksi pidettiin asukastoiminnan ideariihi asukkaille ja alueen kunnallisten palvelujen tuottajille. Seurakunta ja poliisi järjestivät omat teemapäivät esitellen monipuolista toimintaansa.

Jo alkuaikoina tuvan järjestämään toimintaan osallistui päivittäin yli 40 asukasta. Asukkaiden valittavana oli monenlaista toimintaa, muun muassa keskustelupiirejä kaikenikäisille, lasten laulu- ja leikkitapahtumia, harrastustoiminnan suunnittelupäiviä, kierrätystoiminnan iltapäiviä, käsityö- ja askartelutoimintaa, hieronnan perusteiden opetusta sekä petankki-iltapäivä.

Vireä naapuriapu

Rajakylän asukkaat käynnistivät myös naapuriaputoiminnan, jossa oli mukana 20 nuorta ja aikuista. Naapuriapu sai aikaiseksi yhteisen kahvipisteen asukastuvalle, he remontoivat lasten ja nuorten musiikki- ja liikuntatilat, järjestivät ruokaviikon, ympäristön siivoustalkoita, nuorten kokkikerhoa, aikuisten puutyökerhoa sekä Rajakylän T-paidan painatusta ja myyntiä yhteistyössä yrittäjien kanssa. Lisäksi järjestettiin tanssikerho aikuisille, ATK-kurssi, laulukuoro ja discotanssikurssi. Joulun aikaan vietettiin joulukoristeiden askartelupäivää, pidettiin tuvan pikkujoulut ja nautittiin puurojuhlasta.

Yhteistyötä tehtiin myös muiden toimijoiden kanssa. Suurin yksittäinen tapahtuma oli koirapuistotalkoot, johon osallistuivat Naapuriapu, paikallinen Lions Club, Rajakylätoimikunta ja alueen muita asukkaita sekä yrittäjiä ja Oulun kaupunki, joka oli osoittanut koirapuistolle paikan Ratamotien varrelta Niittyvillanpuistosta.

”Se on mielestäni malliesimerkki yhteistyön kantavasta voimasta, joka vaikuttaa alueella vielä tänäkin päivänä nelijalkaisten ystäviemme parhaaksi”, Puolakka toteaa.

Toiminta muuttunut vuosien varrella

Oulussa on tällä hetkellä 10 asukastupaa, joista osa toimii enemmän ja osa vähemmän aktiivisesti.

”Toiminta on riippuvainen asukkaiden omasta tahdosta, jonka lisäksi asukastuvan toimintaan ja sen kehittämiseen vaikuttavat suuresti myös asukastuvan sijainti sekä asukastuvan vetäjän persoona”, pohtii Puolakka.

Asukastuvat saattavat olla kymmenien, jopa satojen ihmisen opiskelu-, työ- ja toimintaympäristöjä, joilla on tarjottavana monenlaisia palveluja asukkaille, kuten päivittäinen edullinen ja maittava kotiruokalounas sekä tietokone-, ompelimo- ja kotityöpalvelut. Tiedottaminen on pääosin siirtynyt kaupan ilmoitustauluilta tai kotiin jaettavista tiedotteista ja tolppailmoitteluista tuvan omiin nettisivuihin ja someen, Facebookiin ja Instagramiin. 

Paljon olisi kehitettävääkin

Vaikka toiminta on aktiivista, kehittämisen paikkojakin olisi.

”Esimerkiksi palkkausjärjestelmää pitäisi uudistaa. Koska työntekijät ovat palkka- tai muulla tuella työllistettyjä, niin toiminnan jatkuvuus on usein epävarmaa. Mielestäni ainakin vetäjän ja toimistonhoitaja-kirjanpitäjän tehtävät pitäisi saada vakinaistettua”, hän toteaa.

Lisäksi toimijoiden pelkona on toimitilojen menettäminen.

”Kaupunki kustantaa tiloista aiheutuvat kulut, joten ainaisena pelkona on avustusten loppuminen. Se luo epävarmuutta pitkäjänteiseen työskentelyyn tulevaisuuden suhteen.”

Lisäksi hänen mielestään pitäisi miettiä asukastupaverkoston ilmeen yhtenäistämistä.

”Koska tupia pyöritetään suurimmalta osaltaan vapaaehtoisvoimin, kaikille yhtenäinen ilme puuttuu. Vaikka tuvat ovatkin erilaisia ja jokainen omanlaisensa, mielestäni olisi hyvä, että kaikki asukastuvat tunnistaisi samanlaisella kumppanuussopimuksella toimiviksi tahoiksi. Lisäksi tietoisuus, että jokainen asukastupa kuuluu oululaiseen asukastupaverkostoon, loisi yhteenkuuluvaisuuden tunnetta sitoen meidät oululaiset yhteen”, hän kiteyttää.

Toiminnalle tarvetta tulevaisuudessakin

Myös ikäihmisten tarpeita tulisi huomioida enemmän.

”Väestömme vanhenee vääjäämättä ja tupien merkitys on ikäihmisille erittäin suurta, niin tarvitsemme tiloja erilaisiin yhdessä olemisen tarpeisiin, kuten kahvi- tai jumppahetkiin. Asukastuvilta annettavat palvelut koteihin ovat tärkeitä seniorikansalaisillemme, joten myös tämä puolustaa tupien olemassaolon säilymistä ja toiminnan kehittämistä.”

Asukastuvilla on siis paikkansa muuttuvassa maailmassa, ei pelkästään sen takia, että asukkaat ovat oman alueensa parhaita asiantuntijoita.

”Meidän tulisi kuunnella herkällä korvalla, mitä asukkailla on sanottavaa ja yhdessä miettiä niitä keinoja, joilla voisimme edesauttaa hyväksi koettua asukastupatoimintaa ja kehittää sitä kaikkien oululaisten parhaaksi. Vaikka ajat muuttuvat, niin yksi asia ei muutu koskaan, eli ihmisten halu yhdessä tekemiseen ja olemiseen”, toteaa Ritva Puolakka ja toivoo, että meillä olisi vireää ja vakiintunutta asukastupatoimintaa vielä seuraavankin 25 vuoden kuluttua.

–