Asemakeskus saa uutta vauhtia, kun kaupunki pääsee toimimaan omalla tontilla – suunnitelmiin voidaan tehdä hienosäätöä
Nykyisin Oulun kaupungin kaavoitusjohtajana työskentelevä Kari Nykänen oli aikoinaan suunnittelemassa asemakeskuksen arkkitehtuurikilpailun voittanutta Tervatynnyrit-kilpailutyötä. Kuvat: Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki & Sanna Krook
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Kauan odotettu asemakeskus etenee jälleen myötätuulessa, kun kaupunki ostaa alueen maat itselleen. Oulun kaupungin kaavoitusjohtaja Kari Nykänen arvioi, että lopullinen kaavaehdotus saadaan valmiiksi ensi vuoden aikana. Tällä hetkellä viilataan kaavaluonnosta niin, että se olisi mahdollisimman toteuttamiskelpoinen nykyisessä markkinatilanteessa, laadusta kuitenkaan tinkimättä. Myös väliaikaisen matkaterminaalin mahdollisuutta voidaan pohtia.
Oulun asemakeskushanke otti hiljattain toivotun askeleen eteenpäin: Oulun kaupunki pääsi Senaatin Asema-alueet Oy:n kanssa sopimukseen, jonka mukaan kaupunki ostaa valtion kiinteistöyhtiöltä asemakeskuksen maa-alueen radan itäpuolella. 14 miljoonan lisämääräraha tonttikauppaa varten hyväksyttiin kaupunginvaltuuston kokouksessa 13. marraskuuta.
Asemakeskus on ollut pitkä projekti, jonka voinee sanoa koetelleen oululaisten uskoa sen toteutumiseen. Mutta loppuiko usko missään vaiheessa kaupungin kaavoitusjohtaja Kari Nykäseltä, joka oli aikoinaan myös mukana suunnittelemassa asemakeskuksen arkkitehtuurikilpailun voittanutta Tervatynnyrit-kilpailutyötä?
”Ei minulla ole usko loppunut. Hanke on kuitenkin suunnittelukilpailun jälkeen edennyt samoilla ideoilla, ja kun idea on minusta hyvä, niin silloin siihen jaksaa panostaa”, Nykänen toteaa. Hän korostaa, että hanketta saatiin edistettyä myös Senaatin Asema-alueet Oy:n kanssa hyvässä yhteishengessä, vaikka loppuvaiheessa maailmantalouden tilanne heikkeni ja vaikeutti osaltaan hankkeen toteuttamista.
Kaavoitusjohtaja Kari Nykänen arvioi, että asemakeskuksen kaavaehdotus saadaan valmiiksi ensi vuoden aikana. Kuva: Sanna Krook / arkisto
Kaavoitus jatkuu nopeasti
Ennen maa-alueen ostamista kaupunki ja Senaatin Asema-alueet Oy veivät suunnittelua eteenpäin yhdessä. Nyt omalla tontillaan toimiessaan Oulun kaupungilla on paljon enemmän päätäntävaltaa ja joustovaraa sekä asemakeskuksen että siihen kytkeytyvän Raksilan suuremman kokonaisuuden – elämysareena, marketalue ja urheilukeskus – suhteen.
Suunnittelualue siirtyy kohta virallisesti kaupungin omistukseen, kun kauppakirjat allekirjoitetaan. Sen jälkeen suunnittelua voidaan Nykäsen mukaan jatkaa nopeasti, kun kaavaluonnosvaihe on jo käyty läpi.
”Kaavasta on saatu hyvää palautetta, ja meidän on tarkoitus aika nopeasti jo ensi vuoden aikana päästä kaavaehdotukseen”, Nykänen sanoo.
Tässä vaiheessa kaavan sisältöä vielä tarkennetaan.
”Varmasti vielä hetken aikaa pohditaan toiminnallista jakoa. Meillähän on ollut painotus niin, että 60 prosenttia on asuntoja ja 40 prosenttia liike- ja toimitiloja, mihin sisältyy keskusliikenneasema matkapalveluille. Sitä vielä mietitään kaupungin sisällä, halutaanko tähän painotukseen tehdä jotain muutoksia”, Nykänen kertoo.
Toteuttaja yhä haussa
Yksi iso kysymys on edelleen se, mikä taho asemakeskuksen toteuttaa. Kun kaupunki järjesti viime vuonna Senaatin Asema-alueet Oy:n kanssa asemakeskuksen tontinluovutuskilpailun, tulos oli valitettava: kilpailuun saatiin vain yksi ehdotus, ja sekään ei täyttänyt kilpailuehtoja.
”Kävimme markkinavuoropuhelun ja jälkipalautekeskustelun kaikkien potentiaalisten toteuttajien kanssa, joilta oli kysytty tarjouksia. Saimme hyvää palautetta siihen, miten kaavasuunnitelmaa pitäisi kehittää, jotta se olisi toteuttamiskelpoisempi kuin luonnosvaiheessa”, Nykänen kertoo. Hän huomauttaa, että maailmantilanne ja talousnäkymät muuttuivat nopeasti parin viime vuoden aikana.
”Silloin hyvältä näyttänyt suunnitelma kaipaa nyt hienosäätöä.”
Nykäsen mukaan hienosäätö liittyy konkreettisesti esimerkiksi pysäköintiratkaisuihin.
”Kun rakennetaan tiiviisti keskustamaisella maa-alueella, se tarkoittaa, että pysäköinti täytyy toteuttaa rakenteellisesti. Kaavaluonnoksessa kaikki autopaikoitus oli pihakansien alla useamassa kerroksessa, ja aina kun mennään monta kerrosta maan alle, hinta nousee. Tästä voi tulla toteutettavuuden kannalta kynnyskysymys, ja nyt pohdimme, voiko pysäköintiä jollain muulla tavalla järjestää – tinkimättä kuitenkaan laadusta.”
Maamerkkimäisyys halutaan pitää
Nykänen oli siis osaltaan luomassa asemakeskuksen arkkitehtuurikilpailun voittanutta, kaupungin historiasta ponnistavaa Tervatynnyrit-visiota, jonka suunnittelivat Arkkitehdit m3 -toimisto ja Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki. Pystytäänkö se epävakaaksi käyneessä maailman- ja taloustilanteessa toteuttamaan yhtä huomattavana kaupungin maamerkkinä kuin se on vuosien varrella tullut havainnekuvista tutuksi?
”Se on aika paljon kiinni siitä, minkälaisella toiminnallisella sisällöllä jatkosuunnittelua tehdään – toimitilarakentamisessa tuotto-odotukset ovat erilaiset kuin asuntorakentamisessa. Minun lähtökohtani on tietysti, että maamerkkimäinen kokonaisuus säilyy, mutta muuttaako se muotoaan, kokoaan tai hahmoaan, se jää nähtäväksi”, Nykänen arvioi.
Asemakeskusta ei välttämättä rakenneta täysin havainnekuvien mukaisena, mutta maamerkkimäisyys ja laadukkuus halutaan säilyttää. Kuva: Arkkitehtitoimisto Lahdelma ja Mahlamäki
Nykäsen mukaan Tervatynnyrit-suunnitelman maamerkkimäisyys syntyy ennen kaikkea persoonallisesta muodosta ja sisätilasta. Ainakin niiden hän haluaisi säilyvän suunnitelman mukaisina.
”Maamerkkimäisyys ei ole sitä, että on vain korkea torni. Se on maamerkkinä ehkä maailman kulunein ratkaisu, ja sillä useat yksityiset toimijat perustelevat hankkeitaan. Toivoisin, että tässä kohtaa meillä olisi mahdollisuus arkkitehtuurin keinoin ja persoonallisen muodon myötä erottautua muista. Jos ajatellaan kaupunkien juna-asemia, niin kyllähän Asemakeskukselle suunniteltu muoto on uniikki, ei sellaista ole missään muualla maailmassa.”
Nykänen korostaa myös arkkitehtuurin ja rakentamisen laadun merkitystä.
”Tuossa suunnitelmassa keskusta tavallaan vyöryy radan yli ja jatkaa urbaania ruutukaavarakennetta Raksilan puolelle. Kun meillä on vielä elämysareena, Raksilan marketalue muuttumassa ja urheilualuettakin kehitetään, niin ympäristö muuttuu tavallaan keskustamaisemmaksi. Silloin laadukkuus korostuu paitsi rakennuksissa, myös julkisissa alueissa, kuten aukioilla ja kaduilla.”
Hyviä liiketiloja tarjolla
Nykänen ei usko, että keskustan painopiste siirtyy tulevaisuudessa radan itäpuolelle, mutta asemakeskus on joka tapauksessa tärkeä nivel Hallituskadulta Raksilaan päin ja joukkoliikenteen saavutettavin kohde kaupungissa. Aseman alue on siis Oulussa myös vilkas kaupungin sisäisen liikenteen läpikulkupaikka, mikä on toteutettavuuden kannalta hyvä asia.
”Liiketilathan haluavat asiakasvirtaa mahdollisimman keskeisillä kulkureiteillä. Toivon, että siitä saadaan hyvä vetovoimatekijä liike- ja toimitiloille. Kaikki asemanseudut mielletään kaupunkien käyntikorteiksi, ja näkisin, että siinä on yrityksilläkin hyvä tilaisuus profiloitua”, Nykänen sanoo.
”Yleensähän kaikki kaupunkien keskustat on rakennettu niin täyteen, että isoja kokonaisuuksia sinne ei enää saada. Tämä on kuitenkin ihan keskustan vieressä ja niin mittava kokonaisuus, että nyt monella toimijalla on tilaisuus sovittaa isojakin hankkeitaan sinne. Ei tarvitse kenkälusikalla sovittaa pienelle tontille.”
Väliaikaistila mahdollinen
Omalla tontilla toimiminen antaa kaupungille myös mahdollisuuksia erilaisiin väliaikaisratkaisuihin, sillä asemakeskusta ei saada ihan muutamassa vuodessa rakennetua. Nykäsen mukaan jonkinlainen väliaikainen odotustila on hyvinkin mahdollinen ratkaisu, sillä 2–3 vuoden päästä asuntomessujen ja Oulu2026-vuoden aikana asemakeskus on parhaassakin tapauksessa vasta rakentamisen alkuvaiheessa, ja kokonaisvolyymi on niin suuri, että valmistumiseen menee useita vuosia.
”Tätä varmasti pohditaan nyt samalla, kun mietitään toiminnallisia ratkaisuja ja projektin vaiheistusta. Kuntalaisten toive paremmista matkapalveluista pyritään ottamaan suunnittelussa huomioon”, Nykänen sanoo. Joka tapauksessa tulevat rakennusvuodet vaativat ihmisiltä kärsivällisyyttä, kun alueen liikennejärjestelyitä joudutaan muuttamaan, alikulkuja rakentamaan ja niin edelleen. Varsinaisen rata-alueen ja asematunnelin uudistuksista vastaa Väylävirasto.
Isoin muutos vuosikymmeniin
Nykäsen mukaan koko Raksilan alueen suurin suunnitteluhaaste on liikenteen ja pysäköinnin järjestäminen.
”Aina kun jo rakennettuun ympäristöön tehdään uutta toiminnallista kokonaisuutta, se lisää liikennettä ja pysäköintitarvetta”, Nykänen toteaa. Erilaisilla pysäköintiratkaisuilla on aina hintalappunsa, ja katuverkon kestokyky ja laajennusvara liikennevirtojen suhteen on otettava tarkasti huomioon.
”Jonkin verran haasteita tuo se, että tila on rajallinen. Raksilan liittymät eivät hirvittäviä automääriä kestä ilman, että liikenne puuroutuu ja joukkoliikenne kärsii. Esimerkiksi jäähallin vierestä menevä Teuvo Pakkalan katu, joka yhdistää Kajaanintien ja Kainuuntien, on sellainen, josta pitäisi henkilöautoliikennettä pyrkiä vähentämään. Siinä maaperä on sellainen, että vanhat talot vähän tärisevät. Ratakadun rooli taas korostuu.”
Nykänen arvioi, että uusi Raksila voisi olla nykyvision mukaisesti valmis noin kymmenen vuoden päästä – toivottavasti paljon nopeammin.
”Asemakeskuksen, elämysareenan, marketalueen ja urheilualueen kehittäminen on ehkä suurin urbaanin kaupunkirakenteen muutos, mitä Oulussa tullaan vuosikymmeniin tekemään. Kyse ei ole vain yksittäisten tonttien täydennysrakentamisesta, vaan kokonainen kaupunginosa muuttaa muotoaan ja keskusta lähtee laajenemaan.”
