70-​vuotisjuhlia viettävä Martti Korhonen uskoo konsensukseen silläkin uhalla, että se ei ole enää muodissa

Politiikassa lähes kaiken kokenut valtiopäiväneuvos ja vasemmistoliiton valtuutettu Martti Korhonen päästiin yllättämään helmikuun lopussa kaupunginvaltuuston kokouksessa. Kokous osui hänen 70-vuotispäivälleen, joten valtuusto lauloi puheenjohtajansa Juha Hännisen johdolla kokouksen päätteeksi onnittelulaulun Korhoselle.

”Kun ikää tulee lisää, ehkä sitä alkaa enemmän peilata omaan historiaan. Kun ajattelee minunkin isovanhempiani, jotka syntyivät 1900-luvun alkupuolella, niin onhan tässä paljon muuttunut. Keski-ikä on noussut, elinolot ovat parantuneet ja ehkä omasta terveydestäkin on enemmän mahdollisuuksia pitää huolta. 1960–70-luvulla seitsenkymppinen alkoi olla kiikkutuolissa. Ei tässä nyt ihan vielä tunnu siltä”, Korhonen pohtii.

”Hyvinvointiyhteiskunta on tuottanut tässäkin mielessä hyvää tulosta”, hän huomauttaa.

”Vastuun pitää kantaa se kaikkein heikoin.”

Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen onkin ollut keskeinen päämäärä Korhosen pitkällä uralla. Hän kiteyttää aatteellisen peruskivensä sanaan ”vastuu”. Hän sanoo heränneensä ajatukseen nuorena miehenä lukiessaan Kalle Päätalon romaanin Kunnan jauhot (1973).

”Meillä pitää olla yhteinen vastuu kaikista kanssakulkijoista ja ympäristöstä. Vastuun pitää kantaa se kaikkein heikoin. Omassa suvussa on ollut huutolaisuutta ja todellista köyhyyttä, jota voi olla tänä päivänä vaikea enää ymmärtääkään. Sieltä se lähtee ja konkretisoituu niihin päätöksiin, joihin yrittää vaikuttaa.”

Yhdessä saadaan aikaiseksi

24 vuotta kansanedustajana työskennellyt ja Paavo Lipposen toisen hallituksen kunta- ja alueministerinä toiminut Korhonen ei mielellään ala eritellä, mitä pitää parhaina saavutuksinaan poliittisella urallaan.

”Pidän politiikkaa enemmän tiimityönä: porukalla saadaan aikaiseksi – tai ei saada aikaiseksi. Onhan siellä toki hetkiä, jotka itselle ovat olleet merkityksellisiä ja sanoisin, että melko vaikuttaviakin”, Korhonen sanoo. Esimerkkeinä hän mainitsee Kainuun aluehallintokokeilun ja Oulun saamisen EU:n 2-tukialueeksi, ”satojen miljoonien päätöksen koko talousalueelle”, mutta korostaa taas, ettei ole niitä yksin saavuttanut.

”Politiikka on kompromissien tekemistä ja asioiden yhteensovittamista, ja melkein ainahan siellä on sekä onnistumisia että pettymyksiä. Yksinään ei saa isoja asioita tehtyä, mutta yksinään niitä voi kyllä tuhota.”

”Tulee konflikteja ja vastakkainasettelua, mennään poteroihin, ja se ei kyllä hirveästi rakenna yhteiskuntaa.”

Korhosella onkin ollut yli puoluerajojen maine paitsi mukavana miehenä, myös hyvänä yhteistyökumppanina. Hän myöntää, että viime vuosina politiikka on kärjistynyt.

”Hyvä asia ei ole enää uutinen, mutta negatiivinen asia on. Tämä aiheuttaa myös sen, että asioiden käsittely tahtoo kärjistyä liikaa. Tulee konflikteja ja vastakkainasettelua, mennään poteroihin, ja se ei kyllä hirveästi rakenna yhteiskuntaa”, Korhonen sanoo ja tunnustautuu ”konsensusihmiseksi” silläkin uhalla, että konsensus kuulostaa vanhanaikaiselta.

Kaikkea ei voi ennakoida

Paikallisella tasolla on useasta suusta kehuttu yhteistyön puolueryhmien kesken sujuvan nykyään verrattain hyvin, eikä Korhonenkaan sitä kiistä.

”Kyllä Oulussa minun mielestäni pystytään päätöksiä tekemään. Ehkä semmoista päämäärätietoisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä voisi vielä tsempata, mutta ei se ole siitä kiinni, ettei olisi yhteistä tahtotilaa.”

Korhonen huomauttaa, että kaikkea ei voi ennakoida. Viime aikoina esimerkiksi koronapandemia, Ukrainan sota, inflaatio ja korkotason nousu ovat asioita, jotka vaikuttavat päätöksentekoon niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla.

”Kyllä Oulussa minun mielestäni pystytään päätöksiä tekemään. Ehkä semmoista päämäärätietoisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä voisi vielä tsempata, mutta ei se ole siitä kiinni, ettei olisi yhteistä tahtotilaa.”

Korhonen pitää hieman populistisena moittia kaupunkia erilaisten hankkeiden kaatumisesta tai viivästymisestä. Hän ottaa esimerkiksi merikylpylä Allas Sea Poolin, joka on suunnitellut rantautumista myös Ouluun. Matkaan tuli mutkia koronan ja korkojen nousun myötä, ja yrityksen tilanne paheni, kun ruotsinlaiva törmäsi sen laituriin Helsingissä. Oulun-projektin rahoituspohja katosi.

”On ihan kohtuutonta panna sitä kaupungin päättäjien päähän”, Korhonen sanoo. Hän toisaalta ymmärtää, että rivikansalaiset näkevät asiat suoraviivaisemmin, ja harmittaahan se, että esimerkiksi asemakeskushanke on edennyt toivottua hitaammin.

”Se nyt vain ei ole kaupungin maata, ja vanha totuushan on, että naapurin maalle ei saa rakentaa”, Korhonen sanoo nauraen.

Palveluverkko vaatii ratkaisuja

Tällä vaalikaudella Korhonen johtaa Oulun kaupungin sivistyslautakuntaa. Edessä on vaikeita ratkaisuja palveluverkkoon liittyen. Korhosen mukaan tärkeintä on hahmottaa kokonaiskuva siitä, mikä on kuntalaisten etu. Keskeinen, iso asia on kaupungin ikärakenteen muutos.

”Siihen ehkä hyvin harva on perehtynyt sillä tarkkuudella, että miten se vaikuttaa meidän palveluihimme tulevaisuudessa. Jos sitä ei tiedosta, ratkaisut voivat näyttää irrallisilta”, Korhonen pohjustaa.

Pääpiirteissään yhtälö on se, että varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen lapsimäärät laskevat Korhosen sanoin ”melko jyrkällä viivalla” ja vanhusväestön osuus vastaavasti kasvaa ripeää tahtia syntyvyyden pudotessa.

”Se on asia, joka huolettaa nyt kaikista eniten. Siihen on valmistauduttava, jottei palvelurakenteen osalta tule tilannetta, jossa yhtäkkiä huomataan, että ei herran ihme, meillä on täysin väärät palvelut täysin väärissä paikoissa tässä kaupungissa”, Korhonen sanoo.

”Lapset, nuoret, aikuisväestö, vanhukset – kaikki tarvitsevat palveluita. Jos haluamme ne laadukkaasti ja monipuolisesti hoitaa, meidän on pakko tehdä ratkaisuja.”

Korhonen korostaa, että tilanne vaatii laajaa näkövinkkeliä: on katsottava maankäyttöä, kaavoitusta ja rakentamista suhteessa palveluihin ja saada ne toimimaan kokonaisuutena niin, että se palvelee mahdollisimman isoa aluetta mahdollisimman monipuolisesti ja tasavertaisesti. Korhosen mielestä asioita katsotaan liian usein vain yhdeltä kantilta.

”Lapset, nuoret, aikuisväestö, vanhukset – kaikki tarvitsevat palveluita. Jos haluamme ne laadukkaasti ja monipuolisesti hoitaa, meidän on pakko tehdä ratkaisuja. Ei ole muuta vaihtoehtoa”, Korhonen painottaa.

Paljon positiivista kehitystä

Korhonen muistuttaa, että vaikeiden päätösten ohessa Oulussa tapahtuu valtavasti positiivisia asioita, jotka tuovat hyvinvointia pitkäksi aikaa eteenpäin.

”Meillä on Stora Enson, Nokian ja Junnikkalan sahan suuret investoinnit. Minä uskon, että asemanseutu etenee, ja kyllä nämä hotellihankkeetkin tästä etenevät, ne vain vievät oman aikansa. On saatu sataman väylät kuntoon ja painetaan rata- ja tiehankkeita eteenpäin. Pitäisi aina välillä muistaa nostaa niitä onnistumisiakin. Jos jossain muualla Nokia tai Stora Enso olisi tehnyt samanlaisen investoinnin kuin Oulussa, niin siellä olisi takit auki ja liput liehuisivat, mutta meillä sanotaan, että ’ei se nyt oikein hyvejä mittään’”, Korhonen nauraa.

Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 on Korhosella kotona päivittäistasolla esillä, sillä vaimo Piia Rantala-Korhonen vetää hanketta Oulun kulttuurisäätiön toimitusjohtajana. Martti Korhonenkin kantaa ylpeänä Oulu2026-paitaa ja kertoo mielellään mahdollisille epäilijöille, miksi tämäkin hanke tuo pohjoiseen hyvinvointia.

”Se on mitä suurimmassa määrin Oulun ja koko Pohjois-Suomen talousalueen elinvoimahanke, jolla halutaan pitemmälle aikajänteelle kantavaa ilmastonmuutosta. Kulttuuri, palvelut ja sisällöntuotanto ovat kansainvälisesti nousevia aloja ja kansantaloudellisesti todella isossa roolissa”, Korhonen huomauttaa ja toivoo tässäkin asiassa laajakatseisuutta: kulttuurin käsitteen alle mahtuu valtava kirjo asioita.

”Oulu on minun kaupunkini”

Oulu on Korhoselle ollut aina rakas koti, vaikka työn puolesta olisi voinut asua muuallakin.

”En ole koskaan halunnut lähteä Oulusta pois. Ihmiset ja koko Oulun henki… sitä on hirveän vaikea täsmällisesti määritellä. Oulu on minun kaupunkini”, Korhonen sanoo ja muistuttaa, että kaupunki saa myös muuttua aikojen saatossa. Siitä on tultu pitkä matka, kun Korhosen nuoruudessa Koskelankylässä kannettiin vesi kaivosta, ja muutos jatkuu väistämättä.

Korhonen ei näe Oulussa niinkään huonoja puolia kuin kehittämiskohteita, joihin päättäjien pitää panostaa.

”Keskustan elinvoimaisuus ja kaupungin elinvoimaisuus ovat toisiaan tukevia asioita, ja siinä pitää tehdä ratkaisuja”, hän mainitsee esimerkkinä. Toisena asiana hän nostaa saavutettavuuden eli liikenneyhteyksien parantamisen niin raiteilla, maanteillä, merellä kuin ilmassakin.

Korhonen järjestää syntymäpäivänsä kunniaksi avoimen kahvitilaisuuden Koskelankylän Walolla lauantaina 4.3. kello 15 alkaen. Luvassa on Korhosen mukaan pönötyksestä vapaa, mahdollisimman mukava ja epävirallinen tapahtuma.

”Kahvit keitetään kaikille ja nisupullaa haetaan tarvittaessa Osulasta lisää”, päivänsankari lupaa.

Martti Korhosen 70-vuotispäivän kunniaksi järjestettävä kahvitilaisuus lauantaina 4.3.2023 Koskelankylän Walolla (Ketjutie 3)  kello 15 alkaen. Mahdolliset huomionosoitukset toivotaan Koskelankylän Riennon lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen tukemiseen tilille FI45 4108 0010 3226 03.