Vastuullinen aarteenetsijä ei jätä jälkiä luontoon
Kierikkikeskuksessa museolehtorina työskentelevä arkeologi Sami Viljanmaa harrastaa aarteenetsintää metallinilmaisimella. Hän on löytänyt tällä kerralla kolikoita, joista arvokkain on yhden euron kolikko. Kuvat: Petri Isoniemi
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Lämmin toukokuun päivä muistuttaa kesää, kun arkeologi Sami Viljanmaa etsii suurella metallinilmaisimella maan alla olevia metalliesineitä Oulun keskustan lähellä. Kun laite paljastaa maan alla olevan esineen, hän kaivaa sen esille käyttäen apunaan pienempää metallinilmaisinta, jota kutsutaan pinpointteriksi. Sitten hän ottaa esineen talteen ja palauttaa kaivamansa maakerroksen paikalleen.
”Pitää pyrkiä siihen, että jälkiä ei jää kaivauspaikalle”, Viljanmaa kertoo.
Aarteenetsintää metallinilmaisimella voi harrastaa jokamiehenoikeuksien puitteissa Suomessa, mutta sitä ei saa harrastaa muinaisjäännösalueella tai suojelualueilla. Jos harrastaja löytää esineen, joka vaikuttaa yli 100 vuotta vanhalta, siitä täytyy ilmoittaa Museovirastolle. Museovirastolla on Ilppari-ilmoituspalvelu sitä varten.
Maasta löytyy kadonnutta rahaa
Sami Viljanmaan metallinilmaisin antaa signaaleja usein. Päivän löydöistä arvokkaimmat esineet ovat yhden euron kolikko, 50 sentin kolikko, 20 pennin kolikko ja kaksi 10 pennin kolikkoa. Maasta on löytynyt siis pieniä aarteita, mutta suurimmaksi osaksi löydöt ovat vanhoja juomapullojen korkkeja. Aarteenetsijän täytyy ottaa myös ne mukaan.
”Mieluummin sitä löytää kultaa ja hopeaa, mutta se on harvinaisempaa”, Viljanmaa kertoo. Hän arvioi, että 20 kaivettua kuoppaa kohti löytyy keskimäärin yksi kolikko.
Tällä kerralla löytyneet rahat antavat vain osittaisen kuvan siitä, mitä maan alta voi löytää. Viljanmaa kertoo, kuinka suurin osa hänen aikaisemmin löytämistään kolikoista on peräisin 1900-luvulta, mutta vanhempiakin kolikoita löytyy toisinaan.
Metallinilmaisimet auttavat historian tutkimuksessa
Sami Viljanmaa on löytänyt aikaisemmin vanhojen kolikoiden ja pullon korkkien lisäksi koruja ja ruokailuvälineitä. Hienoimpia koruja ovat hopeiset luokkasormukset, kultasormus ja Kalevalakorun valmistama sydänsormus. 1960-luvulla valmistettu hopeoitu palkintolusikka on yhä melkein kuin uusi. Mielenkiintoisin löytö on Ristijärveltä löytynyt hopeasormuksen osa, joka on peräisin 1800-luvun Oulusta. Se on määrä lähettää Kainuun Museon kokoelmaan.
”Joku tervansoutaja on tuonut tervaa Ouluun ja ostanut sieltä sormuksen emännälle ja sen jälkeen se on kadonnut”, Viljanmaa arvelee.
Sormuksessa olevien merkintöjen perusteella sen on todennäköisesti valmistanut Oulussa 1800-luvun alussa asunut hopeaseppä Jacob Hahnstedt.
Nallikari on aarteenetsijöiden suosiossa
Aarteenetsinnän voi aloittaa jokainen, joka hankkii metallinilmaisimen. Sami Viljanmaan mukaan Oulussa on myös muita harrastajia, mutta he eivät ole suuri joukko. Viljanmaa ei kerro paljon etsintäpaikoista esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
”Jos sosiaalisessa mediassa kovin huudellaan, niin aloittelijat päätyvät samoihin paikkoihin”, hän arvelee. Hän vertaa metallinetsintää sienestykseen muistuttamalla, että myöskään sienestäjät eivät kerro parhaista sienestyspaikoista.
Viljanmaan mukaan Oulussa on itsestään selviä paikkoja, missä aarteenetsijöitä voi nähdä. Monet ovat etsineet metalliesineitä Nallikarista. Ihmiset hukkaavat tavaraa siellä, missä he viettävät vapaa-aikaansa.
Aarteenetsintä on arkeologin harrastus
Kajaanista kotoisin oleva Sami Viljanmaa valmistui Oulun yliopistosta vuonna 2004 pääaineenaan arkeologia. Hän työskenteli sen jälkeen freelancerina 10 vuotta, jolloin hän teki töitä Kierikkikeskukselle, Metsähallitukselle ja Museovirastolle. Hänen työtehtäviinsä kuului esimerkiksi kulttuuriperintökohteiden inventointi Pohjois-Lapissa.
Viljanmaa on työskennellyt museolehtorina Kierikkikeskuksessa vuodesta 2014 alkaen. Hän johtaa siellä yleisökaivauksia ja opastaa koululaisryhmiä. Oulun koulujen viidesluokkalaisten opetussuunnitelmassa on vierailu Kierikkikeskuksessa.
Viljanmaa on käyttänyt metallinilmaisinta jonkin verran myös työssään, mutta metallinetsintä on hänelle ennen muuta harrastus.
”Pyrin pitämään työn ja vapaa-ajan erillään”, hän kertoo.
Viljanmaa hankki ensimmäisen metallinilmaisimen pojilleen vuonna 2015, minkä jälkeen metallinetsinnästä tuli hänen harrastuksensa. Kevään alkaminen merkitsee sitä, metallinilmaisimella voi etsiä maan alla olevia aarteita.
