Varhaiskasvatuksen psykologi: Lietsotaan turvallisuuden tunnetta lapsiin ja nuoriin

Kun korona jyllää myös henkisessä ilmapiirissä, siirtyy aikuisille vastuuta nuorimpien tunteista ja olosta. Tätä painottaa Oulun kaupungin varhaiskasvatuksen psykologi ja koulupsykologi Nina Sassali.

”Aikuinen luo ilmapiirin. Lapset huomaavat, että aikuiset ovat etätöissä ja kouluja laitetaan Suomessa kiinni. Me aikuisetkin mietimme ovatko tavallisen flunssan oireet koronaa. Niin ajattelevat myös lapset.”

Somessa kuohuu, mutta ei vastaanotolla

Sassali painottaa, että lapsia ja nuoria ei saa jättää ajatuskuohuineen yksin. Nyt epävarmuus myllertää yläkoululaisilla varsinkin somekeskusteluissa.

”Sellaista viestiä olen saanut erityisopettajalta, että olisipa nuorilla ja aikuisilla keskusteluyhteys, että tiedettäisiin millaista keskustelua siellä somessa on.”

Sassali huomauttaa epätodellisuuden tunteesta, joka voi kohdata sci-fi-kirjallisuuteen perehtyneet nuoret.

”Tällaista olen lukenut kirjasta ja se on ollut satua. Nyt se todellisuus tulee arkeen.”

Sen sijaan entisiltä kollegoiltaan Sassali on kuullut, että koulupsykologin vastaanotoille ei ole koronan takia saavuttu.

”Hysteriaa ei ole ilmassa.”

Kerrataan turvallisia rutiineja

Aktiivisesti uutisia seuraavat lapset, uutiset ja some ovat moderni kolmiyhteys. Sen äärellä aikuisen on oltava herkillä.

Hänen tehtäväkseen jää lietsoa turvallisuutta, selviytymisen ilmapiiriä ja sitä, että aikuisella on aikaa.

”Vanhemmat voivat luoda uskoa esimerkiksi sanomalla, että me Suomessa osaamme toimia tässä tilanteessa ja tähän on varauduttu. Turvallisuutta voi vahvistaa käytännön toimilla, esimerkiksi kerrataan turvallisuutta luovia rutiineja: käsienpesu ja turvavälit ovat järkeviä. Sairaana ei lähdetä liikenteeseen. Arki säilyy.”

Turvallisuutta myös muista aikuisista kuin vanhemmista

Sassali ohjeistaa mitä aikuinen voi konkreettisesti sanoa.

”Voi ilmaista, että kaikissa tilanteissa minä olen sinua varten, voit kääntyä minun puoleeni ja kertoa mitä mielessä pyörii. Voidaan yhdessä miettiä tilannetta. Jos kokee avuttomuutta, voisi miettiä löytyisikö lähipiiristä joku näissä tilanteissa taitava aikuinen.”

Myös lasten reagointia ohjaavat temperamentit ovat erilaiset. Lapset huomaavat myös aikuisen ruumiinkielen, äänensävyt ja äänenpainot.

Aina pitää säilyttää yhteys

Sassali painottaa, että lasta ei saa jättää ajatusmyllerryksineen yksin. Ei niitäkään lapsia, jotka eivät luontaisesti avaudu.

”Kun vanhempi huomaa mielen painon, lapselle voi todeta, että nyt olisi puhuminen tärkeää. Välittämistä voi toki ilmaista muutenkin kuin puhumalla, mutta aikuisen pitää kannustaa avoimuuteen.”

Sassalin ydinviesti kuuluukin: aina pitäisi lapsella ja nuorella olla yhteys aikuiseen.