Valtuuston puheenjohtaja Jarmo Husso: ”Elämä on lahja, jossa tarvitaan suhteellisuudentajua”
”Pystyn jokaisen valtuutetun kanssa avoimeen keskusteluun ja aitoon argumentointiin", sanoo Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jarmo Husso. Kuva: Pasi Rytinki / arkisto
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Vuoden aluksi kaksi johtavaa oululaista poliitikkoa pohtii ihmistä, omaa olemistaan ja ihmisläheisyyden teemaa. Ensin puhuu Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jarmo Husso ja myöhemmin toisessa jutussa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mirja Vehkaperä.
Oulun kaupunginvaltuustoa johtavan Jarmo Husson ihmiskuva on muuttunut vuosien varrella ja iän myötä.
”Sekä omien ja läheisten vastoinkäymisten myötä”, Husso lisää.
”Ihmiskuvani on nykyisin aika raadollinen. Ennen nuori Jarmo halusi nähdä ruusuja ja kauneutta kaikkialla, siinä ihmisessä oli idealismia. Nyt kun kuulen jotain kitinää ja ajattelen omia kokemuksiani niin sanon mielessäni, että lopeta. Tuo on täysin mitätöntä eikä sillä ole mitään merkitystä ajan kulussa. Aiemmin en olisi uskaltanut näin ääneen sanoa”, Husso tunnustaa.
Markkinatalous pakottaa parhauteen
Husso on oppinut ajattelemaan, että elämä on lahja, jota on kohdeltava huolellisesti. Hän korostaa suhteellisuudentajua.
”Mikä on tässä hetkessä tärkeää ja mikä on marginaalista. Nykyisin näyttää siltä, että marginaalit ovat isoimmin otsikoissa ja niihin käytetään eniten aikaa.”
Husso ärsyyntyy ”marginaaleilla pelottelusta” mikä näkyy esimerkiksi keskusteluissa palvelujen digitaalisuudesta.
”Markkinatalous on ihanaa, sillä se itsessään pakottaa kilpailemaan parhaimmasta ja asiakasystävällisimmästä ratkaisusta, mutta sitten se yritetään vesittää nostamalla keskusteluun ja ongelmaksi se kaikkein marginaalisin vaihtoehto kuntalaisista, jolla ei ole puhelinta, joka ei käytä nettiä ja jolla ei ole tietokonetta ja joka asuu tiettömien taipaleiden takana. Silloin olen ajatellut, että savumerkkeihin tässä kai on siirryttävä.”
Yksilö vaikuttaa vähän
Kun Hussoa pyytää määrittelemään ihmisläheisyyden, hän vastaa, että se on vaikeasti määriteltävissä ja tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.
”Paljon yhteistäkin löytyy ja tärkeintä on aina toisen kunnioittaminen riippumatta erilaisista mielipiteistä ja lähtökohdista. Se on vaikeaa. Ihmistä pitäisi voida kunnioittaa, hänen kannattamiaan asioita ei niinkään. Suurimmalle osalle tuo ihmisläheisyys tarkoittaa kai helposti lähestyttävää tai lähestyvää, ja muotisana tasa-arvo voisi liittyä tähän. Se on kuitenkin vaarallinen sana, koska maailma ei ole tasa-arvoinen, ei ole Suomi eikä ole Oulu. Lämmin ihminen on ihmisläheinen, kylmyys ei ole mukavaa henkisenä tai fyysisenä lämpötilana”, miettii Husso kireänä pakkasaamuna.
Kokemus on karsinut luuloja yksilön vaikuttamismahdollisuuksista kuntapolitiikassa.
”Olen pragmaattinen nykyisin. Jos vaaleissa annetaan yhteensä 100 000 ääntä, päätösten pitää heijastaa noita ääniä. Helposti syytetään koko valtuustoa, jos päätös ei miellytä. Satatuhatta ihmistä valitsi juuri nämä ihmiset hoitamaan parhaansa mukaan kuntalaisten asioita, mutta ovathan yksittäiset vaikutusmahdollisuudet kiusallisen pienet. Vaikka perehdynkin asioihin, olen aidosti pystynyt vaikuttamaan 100 metrin mittaiseen liikennemerkkiin kadulla, kun otin yhteyttä viranhaltijaan.”
Valtuusto haluaa puheenjohtajansa mukaan nykyisin samoja asioita erinomaisessa ilmapiirissä.
”Pystyn jokaisen valtuutetun kanssa avoimeen keskusteluun ja aitoon argumentointiin. Äänestäjille tarkoitetuissa puheissa välittyy hieman eri kuva persoonasta. Oulun valtuuston jäsenet ovat kahvitauolla ja yksittäisissä kohtaamisissa ihania ihmisiä yhteisellä asialla”, Husso kiittelee.