Tullista tullut turistina: Oulussa luonto löytyy lähellä kaupunkia

”Kuusamosta kaikki lähtevät Ouluun, ja itse olin ajatellut, että ei ikinä. Opiskelin Rovaniemellä ja muutin sieltä vielä takaisin Kuusamoon, ennen kuin sitten tulimme tänne vuonna 2014”, Tiia Mustonen kertoo. 

Hän oli toiminut Kuusamossa yrittäjänä, ja yritystoimintaa oli tarkoitus jatkaa myös Oulussa. Ensimmäisenä Oulun-kesänä perustettiin Oulu Wakepark, jossa Mustonen on mukana osakkaana ja toisena kesänä olikin sitten jo Kolon vuoro. Kahvila Kolo ehti toimia Oulun keskustan kaupunkiolohuoneena viisi vuotta, ennen kuin se suljettiin viime vuonna. Korona oli viimeinen niitti.  

”Kolossa minulle oli tärkeää erityisesti ihmiset ja yhteisö, joka siihen rakentui. Mietin vieläkin välillä, mitähän kaikille asiakkaille kuuluu. Mutta aika aikaansa kutakin, ja mitä pidemmälle korona jatkuu, sitä helpottuneempi on siitä, että päätös tehtiin ajoissa. Vaikka ikävä sitä tietysti jäi”, Mustonen sanoo.

Mustosen koti löytyy keskustasta, mutta lempipaikoissa luonto on lähellä. 

”Ainolanpuisto, Pikisaari ja Plaanaojan vartta kulkeva Karjasillanpuisto ovat paikkoja, joissa tykkään ulkoilla. Erityisesti kolmesta joutsenesta muodostuvaa Siivet-teosta olen käynyt katsomassa eri valoissa ja vuodenaikoina siitä asti, kun muutin Ouluun”, Mustonen kertoo. 

Hän omistaa itäsiperianlaikan, joka kaipaa paljon ulkoilua. Keskustasta lähtiessä Plaanaojaa seuraileva puistojana on luonteva valinta.  

”Se on myös ympäristönä miellyttävä. Vaikka Karjasillanpuistokin on aika ytimessä, siellä on ihan omalaisensa puistorauha.” 

Hieman kauempana olevista paikoista erityisesti Pikisaaren kaukaisemman päädyn metsiköt tuntuvat jo enemmän luonnolta. 

”Siellä on ihan oikeita pusikoita, joita ei ole niin hoidettu eikä siistitty. Ne ovat vähän sellainen pakopaikka kaupungin laidalla”, Mustonen kuvaa. 

Oulussa myös vedestä on tullut läheinen elementti. Pikisaaressa ja Ainolanpuistossa meri tuntuu olevan ihan lähellä, mikä kiehtoo Kuusamossa kasvanutta. 

”Vesi jokapäiväisenä elementtinä on minulle uusi, sillä en ole kesämökkiä lukuun ottamatta koskaan asunut veden äärellä.” 

Vuosien myötä kotoisampi 

Mustonen on oppinut tykkäämään Oulusta vuosi kerrallaan enemmän. Vaikka kadut ovat samat, Oulusta avautuu aina jotain, mitä ei ole ennen hoksannut. Viimeksi hän kertoo katsoneensa ihastuneena keskustan vanhoja rakennuksia kulttuuritalo Valveen ympärillä.  

”Ehkä se johtuu siitäkin, miten paikalliset Oulusta puhuvat, mutta ainahan sitä on ajatellut, ettei Oulussa ole mitään vanhaa kaupunkia. Vasta ajan kanssa on sitten huomannut, että onhan täällä monia kauniita taloja”, Mustonen hymyilee. 

”Minulla on ollut tänne sellainen hitaasti lämpiävä suhde. Kun on löytynyt ne omat reitit ja tärkeät paikat ja ne missä tavoittaa metsäfiiliksen, Oulu on muuttunut läheisemmäksi.” 

Yrittäjäajat olivat kiireisiä, mutta tänä talvena Mustonen on opiskellut, minkä myötä ulkoilemaan on ehtinyt myös päivällä. 

”Nyt on onneksi ollut kaunein talvi, mitä olen Oulussa nähnyt. On ihanaa, kun on paljon lunta ja pakkasta. Melkein kuin olisi pohjoisessa!”, hän nauraa.