Tullista tullut tarinoi Oulusta – Eija Paso kertoo Taiteiden yössä esikoisteoksestaan
Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina Kastellin lukiossa työskentelevän Eija Pason esikoisromaani Saatan tulla vastaan julkaistiin kesäkuussa. Kuvat: Pia Kaitasuo
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Perehtyminen vahvoihin Oulussa vaikuttaneisiin naishahmoihin loi pohjaa Kastellin lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana toimivan Eija Pason romaaniin.
Huppa-Leena ja Naima Kurvinen – Sara Wacklinin tallentaman tarinan höperö tyttö ja ylihoitajatar, sairaanhoitajakoulutuksen ja naisten aseman kohentaja tulivat Eija Pason elämään hänen työskennellessään Lasaretinsaaressa, Oulun vanhan sotilassairaalan tiloissa toimineen Verven viestinnässä.
Sekä Kurvinen että Huppa-Leena liittyivät sinne kiinteästi. ”Huomasimme, että paikka oli ollut Suomen sodan sotilaiden sairaalana, ja tältä pihaltahan Schaggin Leena sulhasensa löysi”, Paso kertoo.
Naima Kurvisen hahmo hallitsi samaa miljöötä sata vuotta myöhemmin. Hän koulutti vuosina 1904–1926 tuolloisessa lääninsairaalassa sairaanhoitajia. Vapaa-aikanaan ylihoitajatar muun muassa toimitti Naisten Ääntä, Suomalaisen Naisliiton julkaisua.
Paso ei vain tutkinut kaksikon elämää, vaan teatterin ja lausunnan harrastajalle oli mieluisa haaste myös mennä Naiman ja Huppa-Leenan nahkoihin.
Eija Paso ilmaantui oululaisille Naima Kurvisena elokuun 2015 Oulun Taiteiden yössä.
Näyttelijä-ohjaaja Liisa Toivonen teki käsikirjoituksen Wacklinin tekstin ja Anu Kaipaisen Arkkienkeli Oulussa -romaanin pohjalta. Paso oli höperönä tyttönä, Markku Maaranto teki miesroolit.
”Naima Kurvinen syntyi hieman aiemmin Lasaretinsaaren avajaisjuhliin, kun verveläiset hoksasivat herätellä henkiin muitakin samalla paikalla aikanaan vaikuttaneita, kuten maaherra Carpelanin.”
Ylihoitajattarelle valmistettiin asianmukainen puku huomiota herättävine päähineineen, ja Paso ilmaantui Kurvisena erilaisiin tilaisuuksiin pitämään lyhyitä puheita.
”Ne kirjoitin pitkälti hänen lehtitekstiensä pohjalta. ”
Yhteisönsä vastuunkantajat
Perehtyminen vahvoihin naishahmoihin on saanut nyt luontevaa jatkoa: äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina Kastellin lukiossa työskentelevän Pason esikoisromaani Saatan tulla vastaan julkaistiin kesäkuussa. Sen päähenkilö Kaisa Holappa on Huppa-Leenan lailla hoivaajaluonne, mutta muutoin Paso löytää Kaisastaan paljon Naimaa.
”Näen molemmissa vastuunkantajaa. Molemmissa ajattelen yhteisöä, jonka puolesta ollaan valmiita tekemään paljon.”
Pasolle kiinnostavinta on ollut pohtia, mihin nainen on omana aikanaan pystynyt. Kurvinen esimerkiksi olisi halunnut lääkäriksi, mutta joutui tyytymään yksivuotiseen sairaanhoitajakurssiin. Tämä vaikutti hänen pyrkimyksiinsä muiden edestä.
”Rakensin Kaisasta sellaisen naisen, joka osaa. Hän on ahkera ja haluaa olla arvostettu.”
Eija Paso lupasi itselleen kirjoittavansa kirjan. Nyt niitä on syntymässä useampia.
Ihan aluksi oli kuitenkin vain into sukututkimukseen, Paso paljastaa. Hän paneutui sukuunsa pelkästä kiinnostuksesta siihen, ei materiaalia hakeakseen. Tarinoista ikänsä innostuneelle tosi alkoi kuitenkin elää myös värittyen.
”Kuusi vuotta sitten kirjoitin itselleni kirjeen, jonka lukisin viiden vuoden kuluttua. Lupasin siinä, että kirjoittaisin kirjan. Päivää myöhemmin kirjasin vihkooni tietäväni, kuka on romaanini päähenkilö.”
Omista juurista löytyi lähtökohta Saatan tulla vastaan -romaanin Kaisa Holapalle. Kaisa kutoutui Pason lähisuvun naisista, joihin hänellä on ollut myös henkilökohtainen kontakti.
Oulu oli mahdollisuus parempaan
Holapan Kaisa voisi olla missä tahansa Suomessa 1900-luvun alussa eläneen naisen malli, Paso huomauttaa. Hänelle luontevaa oli kuitenkin valita Pohjois-Pohjanmaa ja siten sitoa tarina myös Ouluun.
Päähenkilönsä tavoin Eija Paso on tullista tullut, Utajärven Särkijärveltä Oulun yliopiston imuun lähtenyt.
”Oulu antoi luontevan mahdollisuuden pohtia, millaiset olivat vuonna 1896 maaseudulle syntyneen naisen mahdollisuudet elämässä.”
Sukututkimus ja sen myötä romaanin kirjoittaminen ovat merkinneet syvää perehtymistä menneisyyteen, Oulunkin historiaan.
”Kuljetin Kaisan kaupunkiin, koska halusin käsitellä vuoden 1918 tapahtumia Oulussa. Tuo aika on hyvin kiinnostavaa ja etenkin kauna, joka siitä jäi.”
Romaanissa Oulu edustaa ajatusta paremmasta. Sitä tavoitelleet ovatkin rakentaneet nyky-Oulun, mutta uutta kohden on seudulta lähdetty niin valtamerten kuin lähirajojenkin taakse.
Paso jatkaakin teemaa: seuraavaksi hän kirjoittaa Amerikkaan lähteneestä suvun naisesta, jonka lukija kohtaa jo esikoisteoksessa.
”Olen kirjoittanut Kaisan tarinaakin pidemmälle. Kaavailen tästä trilogiaa.”
Eija Paso lukee otteita esikoisromaanistaan Saatan tulla vastaan (Väyläkirjat) ja kertoo sen kirjoittamisesta Taiteiden yönä Pekurin kirjastossa kello 17.30–18 ja 19–19.30.
