Toimittaja Anna Polo selvitti, mistä pienten lasten vanhempien kannattaa olla huolissaan ja mistä ei

Esikoislapsensa saatuaan oululainen toimittaja Anna Polo huomasi, kuinka vanhemmille suunnatut ohjeet eivät aina tarjoa selkeitä vastauksia vauva-arjen pulmiin, ja äidit päätyvät pohtimaan huoliaan keskenään nettien keskustelupalstoille. Samaan aikaan Polo pisti merkille, että julkinen asiantuntijuuteen pohjaava keskustelu aiheiden ympäriltä puuttuu lähes kokonaan.

”Esimerkiksi vauvojen ravitsemussuositukset ovat todella tarkkoja, mutta niiden ympäriltä puuttuu kaikenlainen argumentointi ja kriittisyys, kun taas aikuisten ravitsemuksesta käydään paljonkin keskustelua, ja siihen mahtuu moniäänisyyttä”, Polo vertaa.

”On toki hyvä, että vanhemmat puhuvat asioista keskenään, mutta se ei ole riittävää, jos siitä puuttuu asiantuntijuus”, Polo toteaa.

Polo päätti koota yhteen vanhempien yleisimmät huolet, hankkia niihin asiantuntijoiden vastaukset ja koota niistä kirjan. Apua, vauvani söi vessaharjaa – tutkittua tietoa turhista ja tarpeellisista huolista (Gummerus) ilmestyi elokuussa 2024.

Ravitsemus ja turvallisuus puhuttavat

Kirjaa työstäessään Polo seurasi useita keskustelupalstoja. Hän huomasi, että huolien kirjo on laaja, mutta samat aihepiirit toistuvat. Vanhemmat pohtivat muun muassa imetykseen, lapsen kehitykseen ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Polo käytti tiedon keräämiseen myös lomakkeita, jolloin vanhemmat pystyivät kertomaan huolistaan yksityisesti.

”Lomakkeiden avulla tuli ilmi asioita, joista vanhemmat eivät puhu julkisesti. Yksi aihe oli vauvalle tiuskiminen. Vanhemmat kokevat syyllisyyttä, jos eivät jaksa olla aina lempeitä ja positiivisia. Ajattelin itsekin, että minun pitäisi pystyä olemaan koko ajan vain se iloinen ja rakastava äiti”, Polo kertoo.

”Voi olla todella iso kynnys sanoa kenellekään, että ei aina jaksa sitä omaa lasta. Voi myös ajatella, että on yksin ajatustensa kanssa, mutta todellisuudessa harva huoli on täysin ainutlaatuinen”, Polo lisää.

Polon mukaan äidit pohtivat paljon myös omaa ravitsemustaan imetyksen ja raskauden aikana.  Huolta aiheutti esimerkiksi se, onko voinut raskaudenaikaisella herkuttelulla aiheuttaa lapselle vahinkoa, tai voiko lasta imettää, jos on juonut yhden alkoholiannoksen.

Intensiivisen vanhemmuuden kulttuuri

Polo haastatteli kirjaa varten useita eri alojen asiantuntijoita, kuten erikoislääkäreitä, tutkimusprofessoreja, neurobiologeja, fysioterapeutteja ja yliopistolehtoreita. Kysymykset ja vastaukset on jaoteltu kirjaan selkeästi aihepiiri kerrallaan.

”Kirjassa on monenlaista ohjetta vanhemmille, mutta näen siinä myös yhteiskunnallisen tason. On iso epäkohta, että vanhemmat joutuvat olemaan niin huolissaan”, Polo toteaa.

”Moni on ensimmäisen lapsen kanssa aivan uudessa tilanteessa. Neuvolasta saa tietoa virallisista suosituksista, mutta niiden ympärillä leijuu paljon kysymyksiä ja aiheita, joihin ei ole suoria vastauksia. Toivon, että kirjasta löytyvä tieto auttaa vanhempia jäsentämään, mistä kannattaa olla huolissaan ja mistä ei”, hän lisää.

Polo näkee, että vanhempien taipumus huolehtimiseen on osin biologista, mutta siihen liittyy myös painetta vanhemmuuden täydellisestä suorittamisesta.

”Suomessa osa vanhemmista on hyvin omistautuneita asialleen, oli sitten kysymys paljasjalkakengistä, kiintymysvanhemmuudesta tai täysimetyksestä. Puhutaan intensiivisen vanhemmuuden kulttuurista, joka saattaa näyttäytyä sille, että vanhemmuus vaatii todella paljon eikä mikään riitä”, Polo sanoo.

”Jokaisella on oikeus huolehtia erilaisista asioista, mutta olisi hyvä, ettei niitä samoja asioita odotettaisi kaikilta muilta. Jos joku haluaa esimerkiksi olla tiiviisti lapsen kanssa, se on ihan hyvä asia, mutta se ei ole oikein, että arvostellaan muita, jotka eivät tee samoin”, hän lisää.

Tasa-arvoa vanhemmuuteen

Polo näkee, että vanhemmuuden asioista huolehtiminen on metatyötä, joka tulisi jakautua perheen aikuisten kesken, eikä se saisi jäädä vain äitien asiaksi.

”Perinteiset sukupuoliroolit näkyvät edelleen. Miehet saattavat ajatella, etteivät nämä aiheet kosketa heitä, mutta kyllä ne nimenomaan koskettavat. Toivon kirjan päätyvän erityisesti isien luettavaksi”, Polo painottaa.

”Olin ajatellut, että olemme Suomessa jo paljon pidemmällä tasa-arvon suhteen, mutta lapsen saaminen tuntuu vievän tasa-arvon vuosikymmeniä taaksepäin”, hän lisää.

Polo nostaa esimerkiksi vanhempainvapaiden käytön.

”Tilastojen mukaan isät käyttävät edelleen todella vähän perhevapaita. Perheet perustelevat usein asiaa omana valintana, mutta tilastoissa näkyy, ettei se ole yksittäisten perheiden valinta, vaan enemmistö”, hän sanoo.

”Minua on myös yllättänyt, että edelleen julkisessa keskustelussa äitejä pidetään lapsen ensisijaisina huoltajina ja naisten odotetaan olevan lapsen kanssa koko ajan. Isät jäävät ikään kuin hoitajan rooliin”, Polo lisää.

Tasa-arvokysymykset ovat Pololle tärkeitä, ja hän kertoo kirjan sisältävän anarkistisia ja feministisiä sävyjä.

”Oman vanhemmuuden myötä olen ymmärtänyt, että esimerkiksi Maailman terveysjärjestön suositusten mukaisen, kaksivuotisen täysimetyksen toteuttaminen vaatisi työelämältä muutoksia. Osa-aikatyö ei ole tasa-arvoinen ratkaisu”, hän painottaa.

”Koen myös, että osa virallisista suosituksista perustuu siihen olettamukseen, että äidit hoitavat kaiken täydellisesti. Imettäviä naisia neuvotaan olemaan juomatta alkoholia, käyttämättä lääkkeitä tai syömättä monia ruokia, vaikka lähes kaikki näistä onnistuu imetysaikanakin. On vaikea kuvitella maailmaa, jossa miehille annettaisiin samanlaisia ohjeita”, Polo toteaa lopuksi.