Terveys ja hyvät ihmissuhteet ovat tärkeitä tuoreelle ylioppilaalle
Mari ja Venla Oikarisen perheessä vietetään tänä viikonloppuna ylioppilasjuhlia. Kuva: Sanna Gasic
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Ylioppilasjuhlien odottaminen elokuun loppuun saakka on tuntunut pitkältä, mutta toisaalta se on antanut aikaa valmistautua juhliin kaikessa rauhassa.
”Onhan niitä tosiaan saanut pitkään odottaa. Aluksi vähän harmitti, varsinkin ylioppilaiden puolesta. Osa on saattanut jo aloittaa armeijan tai opiskelutkin, kuten tuo meidän tyttökin”, kertoo tuoreen ylioppilaan äiti Mari Oikarinen.
”Mutta toisaalta sitten on ollut enemmän aikaa suunnitella ja vähän harjoitella, kuten testailla reseptejä. Joten ei tämä pelkästään huono asia ole. Mutta nyt on sitten syksyjuhlat, eikä alkukesän juhlat”, miettii Mari Oikarinen.
Lakkiaisten järjestelyt ovat kuluneet Mari Oikarisen mukaan aika lailla normaaliin tapaan.
”Erilaista on ollut ainoastaan se, ettei tyttö ole ollut tällä viikolla enää mukana, kun hän on jo Jyväskylässä. Viime viikolla toki leivottiin vähän yhdessä pakasteeseen.”
Kutsuja on myös porrastettu, etteivät kaikki vieraat ole paikalla yhä aikaa.
”Aikoja ollaan laitettu suunnilleen tunnin välein”, kertoo Mari Oikarinen.
Juhlia varten on myös hankittu käsidesiä ja tarkoitus on oleilla ulkosalla mahdollisimman paljon.
”Joka tapauksessa olisi mukava olla ulkosalla, oli sitten koronatilannetta tai ei. Ulkoilmaan mahtuu enemmän ihmisiä, eikä tule kuuma.”
Koronasta huolimatta juhliin saatiin kutsuttua suurin piirtein kaikki vieraat, jotka haluttiin.
”Tai no, ehkä tämä hieman kuitenkin rajoitti. Ilman koronaa olisi kenties kutsuttu vielä enemmän väkeä, vähän vapaammin. Ja aivan kaikki vieraista eivät varmaan pysty osallistumaan. Jos on jotakin sairautta, niin ei uskalla”, pohtii Mari Oikarinen.
Opintojen aloitus ja ylioppilasjuhlat yhtä aikaa
Miltä nuoresta ylioppilaasta sitten on tuntunut odottaa lakkiaisia syksyyn saakka?
”Tällä hetkellä on ihan hyvät fiilikset, olen juuri aloittanut yliopisto-opinnot. Kun tulee kaikkea uutta, niin tuntuu myös ihan hyvältä vielä nähdä vanhat kaverit”, kertoo Venla Oikarinen.
”Kyllähän se harmitti silloin keväällä, kun tuli tieto, että juhlat siirtyvät. Niitä oli odotettu koko viimeinen lukiovuosi. Mutta tietysti täytyy toimia rajoitusten mukaan, ja on ihan ymmärrettävää, että juhlia siirrettiin”, miettii Venla Oikarinen.
Korona alkoi vaikuttaa ylioppilaan elämään jo keväällä, kun kirjoitusten aikataulua tiivistettiin.
”Se toi aika paljon lisästressiä silloin”, toteaa Venla Oikarinen.
”Pääsykokeiden suorittaminen etänä oli kanssa ihan mielenkiintoinen kokemus”, hän lisää.
Ovet Jyväskylän yliopistoon aukesivat ensiyrittämällä, ja Venla Oikarinen aloittelee nyt liikuntapedagogiikan opintoja.
”Se tuntui kaikista omimmalta”, hän kertoo. ”Vaikka kovin montaa päivää ei ole vielä mennyt, vaikuttaa hauskalta ja mielenkiintoiselta tuo opiskelu.”
Millaiset tulevaisuudennäkymät tuoreella ylioppilaalla on, ja missä hän arvelee olevansa kymmenen vuoden päästä?
”Sitähän ei voi ikinä tietää, mihin elämä tässä vie. Mutta toivottavasti olen sellaisessa elämäntilanteessa, johon olen tyytyväinen. Toivon, että työskentelen lukiossa opettamassa liikuntaa, aineenopettajana. Kymmenen vuoden päästä olen 29-vuotias, joten olisi kiva, että olisi vähän omaa perhettäkin”, mietiskelee Venla Oikarinen.
Hyvät kaveruussuhteet ovat tärkeitä.
”Arvostan kyllä todella paljon ihmissuhteita. Hyvät kaveruussuhteet ovat tärkeitä. Terveys on toinen, ja se onkin ollut nyt paljon esillä näin koronakeväänä”, toteaa Venla Oikarinen.
Entä mitkä ovat äidin tunnelmat, kun lapsi valmistui ylioppilaaksi ja lähtee opiskelemaan?
”Haikeat. Mutta olen myös ylpeä siitä, että Venla pääsi opiskelemaan juuri sitä, mitä haluaakin. Ja elämä menee, kuten pitääkin mennä”, Mari Oikarinen summaa.
”Jyväskylä on myös sopivan lähelläkin.”