Teosto-palkinnon voittaneen Sanna Ahvenjärven kymmenen vuoden ajan kypsyttelemä kamariooppera Hiekkasilmä kuullaan pian Valveella
Rovaniemellä syntyneen säveltäjä Sanna Ahvenjärven kodit löytyvät tällä hetkellä kahdelta eri paikkakunnalta, Haapajärveltä ja Oulusta. Kuva: Emilia Tiitto
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Viime vuonna Teosto-palkinnon voittanut säveltäjä Sanna Ahvenjärvi syntyi musikaaliseen perheeseen, mutta päätös musiikkiharrastuksesta oli oma. Ahvenjärvi löysi puolisonsa Oulun konservatoriosta, ja yhdessä pariskunta haki oppia maailmalta. Kaksi musikaalista lasta kasvatettuaan Ahvenjärvi on heijastanut omia äitiyden kokemuksiaan Hiekkasilmä-kamarioopperaan, joka saa ensi-iltansa Valveella 4. lokakuuta.
Säveltäjä Sanna Ahvenjärvi vietti elämänsä ensimmäiset parikymmentä vuotta Rovaniemellä. Lapsuudenperheessä musiikki oli vahvasti läsnä, sillä musisointiin rohkaisseet vanhemmat lauloivat kuoroissa. Oli siis melkein itsestään selvää, että Ahvenjärvikin siskojensa tapaan opiskelisi musiikkiluokalla ja Lapin musiikkiopistossa.
”Aloin soittaa tavallista myöhemmin, 11-vuotiaana. Siskoni soitti viulua, joten kiinnostuin soittimesta. Vaihdoin alttoviuluun, koska sen soittamista opetti suomea puhuva opettaja.”
Siihen saakka Ahvenjärven tärkein soitin oli ollut laulu. Hän lauloi kuoroissa, jotka kuljettivat nuorta musiikinharrastajaa kuorokilpailuihin Eurooppaan. Seuraavaksi maailma avautui kansantanssiyhtye Siepakoiden viulistina ja alttoviulistina.
”Kiersimme Euroopassa ja Amerikassa festareilla. Teimme itse oman soittimemme sovitukset, mikä tutustutti minut luovaan työhön. Sieltä kumpuavat sovittamisen juureni.”
Lääkäriksi vai säveltäjäksi?
Sovittamisesta säveltämiseen siirtyminen oli kuitenkin iso harppaus aloittelevalle musiikintekijälle.
”Oulussa opettajanani oli Vesa Valkama, joka sai itsekritiikkini takia kannustaa minua kauan ennen kuin aloin säveltämään. Olen kiitollinen, ettei Vesa luovuttanut.”
Oulussa Ahvenjärvi opiskeli ensin vuoden verran fysiikkaa ajatuksenaan hakea lääketieteelliseen.
”Mutta kun olisi pitänyt lukea, soitin Oulun yliopiston kamariorkesterissa ja sen jousikvartetissa, lauloin Cassiopeia-kuorossa ja viikonloput musisoin Rovaniemellä Siepakoissa.”
Niinpä Ahvenjärvi oli suuren päätöksen edessä: vähentäisikö hän musiikin harrastamista vai panostaisiko vain siihen?
”Siirryin vuodeksi Rovala-opiston kevyen musiikin linjalle ja sieltä Oulun konservatorioon. Olen ollut onnellinen päätöksestäni, mutta ymmärrän hyvin nuoria, jotka etsivät omaa polkuaan.”
Musiikkiopissa maailmalla
Kun Ahvenjärveltä tiedustelee, millaiset kahdeksan opiskeluvuotta Oulussa olivat, hymyilee hän oitis.
”Tapasin mieheni Tapio Lappalaisen heti ensimmäisenä opiskelusyksynä. Teimme kovasti töitä. Opinnot olivat laaja-alaiset ja säveltäjän kannalta oli hienoa saada kokemusta orkesterissa soittamisesta. Pääsin soittamaan muun muassa Beethovenin sinfonioita, jotka olivat musiikillisesti voimakkaita kokemuksia.”
Jo ensimmäisenä syksynä Ahvenjärvi oivalsi, että teoria-aineet ovat hänen vahvuutensa. Niinpä hän valmistui musiikin teorian opettajaksi sekä musiikinohjaajaksi.
”Vuonna 2001 pohdimme Tapion kanssa, haluaisimmeko jäädä opettamaan Ouluun vai lähteä hakemaan kokemusta säveltämisestä maailmalta.”
Pariskunta valitsi maailman.
”Asetuimme Tšekkiin silloiseen Lapin läänin taidetoimikunnan taiteilijaresidenssiin muutamaksi kuukaudeksi, sain ensimmäisen apurahani ja vietimme kevään Prahassa Oulun residenssissä. Kesällä haimme stipendiä Luxemburgiin konservatorioon, mistä neljän kuukauden jälkeen lähdimme kolmeksi vuodeksi Salzburgiin Mozarteum-yliopistoon. Itävallassa suoritimme maisteritutkinnot.”
Teosto-palkinnon myötä Sanna Ahvenjärvi ja Tapio Lappalainen saivat kutsun viime vuoden Linnan juhliin. Pariskunta säveltää monella tapaa eri tavalla, mutta pitävät tietyistä samoista tyylillisistä elementeistä. Kuva: Sami Mustonen
Ahvenjärvi tiedostaa, ettei elämänvaihe olisi onnistunut, ellei kumpikin olisi tahtonut samoja asioita. Maailmanmatkailun oli määrä jatkua tohtoriopintoina Skotlannin Edinburghissa, mutta kotimaa kutsui.
”Tapion sisko sairasti pitkälle edennyttä rintasyöpää, ja koska hänellä oli pieniä lapsia, halusimme olla tukena.”
Musiikillista perhe-elämää
Suomessa Tapio Lappalainen sai viran Jokilaaksojen musiikkiopistosta. Koti löytyi Haapajärveltä, mistä Ahvenjärvi kävi töissä Oulun konservatoriossa opettamassa säveltämistä lapsille ja nuorille neljän vuoden ajan. Tuolloin pariskunnan elämää oli saapunut tähdittämään ensimmäinen lapsi, Emilia.
”Perheen ja työn yhdistämisessä sai käyttää luovuutta. Isän ja muiden lähisukulaisten rooli oli tärkeä.”
Pari vuotta myöhemmin Ahvenjärvi ja Lappalainen saivat toisen lapsen, Joonatanin. Vanhemmat tarjosivat lapsilleen mahdollisuutta musiikkiharrastuksiin.
”Musiikkiopiston soitinesittelykonsertissa Emilia ihastui viulua esittelevän soittajan siniseen paljettipaitaan. Joonatan taas soitti pienenä kepeillä pylväitä, joten lyömäsoittimet olivat hänen valintansa.”
Vaikka koko perhe on musikaalinen, on jokaisella oma juttunsa.
”Tapion kanssa olemme säveltäneet yhdessä, sillä koimme, että on helpompaa vuorotella kodin ja työn välillä, kun työprojektin eräpäivä on yhteinen. Puolison kanssa säveltäminen on antoisaa, sillä voin olla rauhassa tietämätön ja kysyä apua. Parisuhteen pitää olla kuitenkin kunnossa, jotta työt yhdessä onnistuvat. Jos toinen ottaa hetkellisesti päähän, on parempi lähteä lenkille tai kuntosalille.”
Liikunta onkin tärkeää vastapainoa musisoinnille.
”Perheemme on lanseerannut sävellysurheilulomat, joilla osan päivästä teemme töitä ja osan olemme laskettelurinteessä.”
Odottamaton Teosto-palkinto
Ahvenjärven ja Lappalaisen yhteissävellykselle Water myönnettiin viime vuonna Teosto-palkinto. Teos on osa sinfoniaorkesterille tarkoitettua neljän elementin, veden, ilman, maan ja tulen, sarjaa.
”Palkinto oli täydellinen yllätys. Olin juuri ajamassa Siikalatvan kohdalla, kun sain puhelun Teostolta.”
Ahvenjärven ensimmäinen tunnereaktio oli itku, sillä hän oli ajatellut, ettei palkinto osuisi hänen kohdalleen.
”Olin puntaroinut elämääni ja 50 vuotta täytettyäni luullut tietäväni, miten alalla toimitaan. Olimme kuitenkin edenneet mieheni kanssa urillamme omaan tahtiimme, pikkuhiljaa, välillä viroissa, välillä virkavapaalla ollen. Koimme palkinnon tulevan 30 vuoden aikana tehdystä työstä.”
Eikä palkinto koskettanut vain palkittuja.
”Elämme pohjoisessa, emme tapahtumien keskipisteessä. Kun täällä jollekin säveltäjistä tapahtuu jotakin, tapahtuu se kaikille. Me iloitsemme toistemme puolesta.”
Oman palkintonsa Ahvenjärvi asetti sänkynsä yläpuolelle tsemppaamaan haastavampien aikojen yli. Tällä hetkellä pariskunta työstää teossarjan ilma-osaa.
Kymmenen vuoden sävellys
Kymmenen viime vuotta Ahvenjärvi on säveltänyt Hiekkasilmä-kamarioopperaa. 50 minuutin teos on kestollisesti Ahvenjärven uran isoin.
”Kymmenen vuoden aikana olen tehnyt sävellystä pätkittäin. Se on kulkenut vuosia mukanani, ja siitä on tullut hyvin rakas. Minulla on ollut aikaa kypsytellä teosta, ja valita vain sellaista, mistä pidän. Hylättyä materiaalia syntyi paljon.”
Pohjoinen oopperakomppania tuottaa Hiekkasilmän osana Uuden musiikin lokakuu -festivaalia. Kantaesitys nähdään kulttuuritalo Valveella 4. lokakuuta.
”Alun perin sävellyksen piti olla isommalle kokoonpanolle, mutta teoksen intiimi luonne olisi kärsinyt.”
Niinpä kosketinsoittajalla on kolmet koskettimet ja esityksessä kuullaan viulua, klarinettia sekä lyömäsoittimia ääniteknikon antaessa oman työpanoksensa. Kahden sopraanon Johanna Nylundin ja Emma Mustaniemen lisäksi merkittävässä roolissa on tanssija Joel Alalantela.
Hiekkasilmä-kamarioopperan parissa työskennellessään Ahvenjärvi on nauttinut eri taidelajien kohtaamisesta: ”Esitys on visuaalisesti upea.” Kuva: Maiju Pohjanheimo
Hiekkasilmä kuljettaa mukanaan monenlaisia teemoja. Helene on masentunut äiti, joka kokee, ettei pysty täyttämään kaikkia äitiyden vaatimuksia, kun taas hänen sisarensa Ruut kaipaisi äitiyttä.
”Ruut on rakastunut sisarensa mieheen, joten tilanne tuntuu mahdottomalta. Päähenkilö Isakilla ei ole puheroolia, vaan hän välittää tuntemuksiaan tanssien, samalla eläen kahden naisen ristipaineessa ja yrittäen pitää kotia pystyssä.”
Säveltäjänä Ahvenjärvi on pyrkinyt samaistumaan rooleihin. Yhteistyö teoksen libretisti ja ohjaaja Jenni Kinnusen sekä muiden tekijöiden kanssa on ollut korvaamatonta.
”Helenen rooliin kaivattiin enemmän lämpöä, joten toin mukaan kehtolaulun. Olen aloittanut sen säveltämisen silloin, kun lapseni olivat mahassani, ja matkan varrella oma äidin roolini on muuttunut.”
Kehtolaulussa Ahvenjärvi kuvaa omia äitiydentunteitaan raskausajoilta, taaperon äitinä olemisesta sekä hetkistä, jolloin lapset ovat jo varttuneet.
”Tunnelma lähtee liikkeelle ruusunpunaisena, mutta lopussa harmonia tiukentuu ja herättelee pohtimaan, missä maailmassa lapset nyt kasvavat. Teoksessa ollaan maailman kanssa kontaktissa.”
Kamariooppera Hiekkasilmä Kulttuuritalo Valveella perjantaina 4.10. klo 20, lauantaina 5.10. kelo 17 ja sunnuntaina 6.10. klo 15.