Syksyn kulttuuritapauksiin kuuluva Varikko on yleisöä vaille valmis – esitys rakentuu Oulun kaupunginvarikolle

Tanssija, koreografi, taiteellinen johtaja ja taiteilijaprofessori – Pirjo Yli-Maunulalla on kertynyt monta meriittiä eikä ihme, onhan hän omistanut työurastaan pian neljä vuosikymmentä tanssitaiteelle.

Oululaisille Yli-Maunula on tuttu luotsaamansa Flow Productionsin keulahahmona, joka tuo sirkus- ja tanssitaiteen kiinnostavimmat teokset kotimaasta ja maailmalta kotinäyttämölleen Kulttuuritalo Valveelle. Joka toinen vuosi Flow Productions toteuttaa immersiivisen eli paikkasidonnaisen teoksen, jonka valmisteluprosessi poikkeaa melkoisesti muista teoksista. Yli-Maunulan ja vetämänsä työryhmän viides immersiivinen teos Varikko rakentuu tällä kertaa Oulun kaupunginvarikolle.

”Ensin pitää löytää tila, mihin teos tehdään. Paikka vaikuttaa teoksen sisältöön aivan oleellisesti, ja Varikossa tila vaikuttaa erityisen paljon. Me emme voisi esittää Varikkoa missään muualla kuin täällä Oulun kaupunginvarikon tiloissa. Jos teos siirrettäisiin muualle, se vaatisi kokonaan uuden prosessin ja koko teos pitäisi rakentaa alusta asti uudelleen”, Yli-Maunula aloittaa.

”Materiaalilähtöisyys ja esiintyjän suhde materiaaliin on myös keskeinen osa teosta. Lähden usein liikkeelle nurin päin: haluan esimerkiksi ison kasan turvetta ja sitten vasta alan miettiä, mihin sitä käytetään”, hän jatkaa.

Tila onkin kaupungin omistamalla varikolla kiinnostava (ja myynnissä): keskeltä konehallia löytyy turvekasa ja laatikollinen sirpaleita, puuttuu vielä viimeinen keskeinen ainesosa, eli tekijät.

Yli-Maunula luottaa suunnittelijatiimiinsä: Heidi Kesti lavastajana, Anssi Laiho äänisuunnittelijana ja Jukka Huitila valosuunnittelijana ovat olleet mukana kaikissa viidessä immersiivisessä teoksessa: Varjakassa (2014), Tornissa (2016), Secret Gardenissa (2018) ja Hylyssä (2020). Ainoastaan pukusuunnittelijat ovat Varikossa uudet, Sylvi Siltavirta ja Pirkko Hansen-Haug.

”Tällaisen teoksen rakentaminen on helpompaa, kun ainakin osa työryhmästä tietää, miten immersiivinen teos tehdään.  Työryhmältä vaaditaan paljon omatoimisuutta sekä itsenäistä työtä, mutta luotan todella paljon suunnittelijatiimiini”, Yli-Maunula kiittelee.

Tanssija Milla Virtanen ja esiintyjä Nikke Launonen ovat olleet mukana useammassa Yli-Maunulan immersiivisessä teoksessa, mutta muutoin esiintyvät taitelijat ovat ensikertalaisia, joskin kokeneita oman taiteenalansa ammattilaisia. Sekin on osa prosessia.

”Itselleni on tärkeää jakaa tekijyyttä, vaikka olenkin ohjaaja. Annan teokseen lähtökohdat ja määritän tunnelman ja aiheet – voin antaa esiintyjille myös tehtäviä. Tanssijat, näyttelijät ja sirkustaiteilijat tuovat oman osaamisensa teokseen luoden omiin kohtauksiinsa esimerkiksi koreografiaa. Prosessista tulee yhteisöllinen, jolloin myös molemminpuolinen luottamus toisiamme ja osaamisalueitamme kohtaan kasvaa. Esiintyjät voivat sitä myöten myös astua sellaiselle alueelle, johon eivät ehkä normaalityössään lähtisi”, Yli-Maunula pohtii.

Prosessissa syntyy kaikki tarvittava

Immersiiviset teokset lähtevät liikkeelle paikasta, materiaaleista ja taiteellisesta työryhmästä, ja itse teoksen valmisteluprosessi tuottaa lopputuloksen.

”Kaikki teokseen syntyy prosessissa, kun sitä ryhdytään tekemään. Mietin kyllä asioita etukäteen, mutta kaikki se, mitä tehdään ja miten se syntyy, tapahtuu prosessissa – ei ennakkosuunnittelussa, vaan tässä ja nyt. Silloin ollaan myös avoinna sille, mitä tiimi teokseen tuottaa. Joku saattaa ehdottaa jotain ideaa, joka poikii sitten lisää ideoita, jotka poikivat lisää ideoita. Täytyy vain kalastaa se ensimmäinen kala ja parvi tulee mukana – kuten David Lynch kuvaa omia prosessejaan. Minusta se kuvaa aika hyvin tätä meidän työtapaamme”, Yli-Maunula naurahtaa.

Varikossa on mukana kaksi Oulun teatterin näyttelijää, Merja Pietilä ja Susanna Pukkila, ja jatkossa Oulun teatterin ja Flow Productionsin yhteistyötä on tarkoitus syventää.

”Kulttuuripääkaupunkivuonna 2026 teemme yhteistyössä teatterin kanssa Faravidin maa -teoksen, ohjaamme sen yhdessä Alma Lehmuskallion kanssa, ja silloin mukana on enemmän teatterin näyttelijöitä. On hienoa, että saamme teatterin isommat resurssit mukaan, tavoitteenamme on tehdä immersiivinen teos isommalle yleisölle”, Yli-Maunula kertoo.

Pietilälle pääsy Varikkoon jo nyt oli unelmien täyttymys.

”Olin haaveillut Pirjon teokseen mukaan pääsystä niin pitkään, että hieman jännitti, ovatko odotukseni liian korkealla – osaanko tai viihdynkö sittenkään? Nyt, kun minulle oli aikataulullisesti mahdollista olla mukana ja harjoitukset alkoivat, olin varma, että haluan olla juuri tässä mukana. Lisäksi varikon tila on niin spektaakkelinomainen, että olen ihan innoissani tästä tilasta”, Pietilä vakuuttaa.

”En tiennyt, että Pirjo antaa näin paljon tekijöille vapautta. Saamme esittää omat halumme ja toiveemme teokseen mukaan, joka on jännittävää ja itselleni uutta”, Pietilä pohtii.

Vaikka tähän asti immersiivisen teoksen rakentaminen on ollut jo innostava kokemus, ehdottomasti eniten Pietilä odottaa yleisön läsnäoloa.

”Eniten itseäni kiinnostaa tässä teoksessa katsojakontakti. Se on niin erilainen kuin teatterissa. Ihmiset saavat mennä ja tulla ihan miten itse haluavat: tulla lähelle tai jäädä kauas – ja se kaikki on vasta edessä!”, Pietilä toteaa.

Yleisö kruunaa teoksen

Yli-Maunulan kokemuksen mukaan immersiivisen teoksen loppusilauksen tuo vain ja ainoastaan teosta katsomaan saapunut yleisö, joka kerta erilainen.

”Mitä pidemmälle harjoituksissa edetään, sitä voimakkaammin teos alkaa huutaa yleisöä, jotta saadaan vuorovaikutus käyntiin. Siksi ennen varsinaista ensi-iltaa järjestetään ennakkonäytöksiä. Yleisön kanssa tapahtuvia vuorovaikutustilanteita ei voi harjoitella kuin yleisön kanssa”, Yli-Maunula kertoo.

Yli-Maunulalla on työryhmineen jo kehittynyt aikaisempien teosten myötä näppituntuma, miten yleisö esityksessä käyttäytyy. Silti jokainen teoksen esitystilanne sisältää yllätyksiä, joista tekijät ammentavat oppia tulevia esityksiä varten.

”Katsojalla on paljon valtaa suhteessa esitykseemme, hän päättää itse, mihin asettuu katsomaan, mitä hän katsoo, kuinka kauan ja lähteekö hän kesken toiminnan pois tai osallistuuko hän itse teokseen. Yleisössä on jokin laumasieluisuus – jotkut yleisöt liikkuvat paljon, toiset ovat passiivisia ja esiintyjät mukautuvat. Ja jokainen esitys opettaa seuraavaa varten – ai näinkin tämä voi mennä? Esiintyjänä on kiva kokea yleisöjen erilaisuutta”, Yli-Maunula kuvaa.

Immersiivisessä teoksessa yhdistyvät monet taiteenalat, mikä luo yleisölle monia portteja esitykseen.

”Joku saattaa olla enemmän kiinnostunut sirkuksesta, tanssista, näyttelijäntyöstä tai pelkästään itse tilasta ja sen visuaalisuudesta”, Yli-Maunula arvioi.

Vuoden työ on hetkessä ohi

VTeoksen tuotantoa kaikkine vaiheineen taiteellinen johtaja kuvaa intensiiviseksi, joskin työlääksi.

”Aloitimme tanssijoiden ja sirkustaiteilijoiden kanssa vuosi sitten. Teimme kaksi harjoitusperiodia viime vuonna yhdessä, tänä vuonna jatkoimme kesäkuussa. Elokuun alusta Susanna ja Merja tulivat produktioon mukaan ja harjoittelemme yhdessä ensi-iltaan asti, samalla kun tilan lavastus, valaistus ja äänimaailma rakentuvat”, Yli-Maunula kertaa.

Varikko saa ensi-iltansa lauantaina 27. elokuuta ja teoksen esityssarja jatkuu 30. syyskuuta saakka.

”Teoksen maailman rakennus on kiehtovaa – kun maailman saa valmiiksi, haluaa vain olla siinä eikä haluaisi sieltä pois. On surullista, kun maailma puretaan ja kaikki loppuu”, hän myöntää.

Yli-Maunulasta on vaikea arvioida, miten Varikko eroaa suhteessa edeltäneisiin teoksiin.

”Yritän tekijänä löytää immersioon parempia ratkaisuja ja tekijänä sen kanssa kehittyy. Tähän asti teokset ovat olleet pidettyjä ja tietysti jännittää, onko uusi teos edeltäjänsä tasolla – mutta omasta mielestäni olemme onnistuneet tekemään tasalaatuisen sarjan. Teosten vertailu on kuin omien lasten vertailua, mutta on sanottava, että Hylyssä saavutimme jotain spesiaalia”, Yli-Maunula arvioi.

Yleisölle pureskeltavaa

Immersiivisten teosten maailma on kokonaisvaltainen kokemus, mutta yleisölle kokemus teoksesta on aina yksilöllinen – eikä kaikki ole esityksen nähtyään selvää. Osa yleisöstä palaa katsomaan teosta uudelleen. Kokemusta kuvataan jännittäväksi, osin ahdistavaksikin – eikä se ole ohjaajasta ollenkaan huono asia. 

”Musta huumori, tummat sävyt, surrealismi ja absurditeetti – ne kiinnostavat minua. Ne ovat ne mausteet, jotka ovat mukana kaikissa töissäni. Minulla on sellainen lempilause Dr. Whosta: ”Sad is happy for deep people.” Tykkään taiteilla itkun ja naurun välimaastossa. Kontrastit, joissa joku voi nauraa ja toinen itkeä samaa asiaa. Katsojan mielikuvitukselle annetaan maastoa, mitään ei ole valmiiksi purtu ja syötetä katsojalle valmiiksi kuin McDonaldsin hampurilaista. Katsojan on itsekin nähtävä vaivaa ja antaa oman ajatuksen lentää”, Yli-Maunula painottaa.

Fomon stressitesti

Varikon yleisömäärä on rajoitettu ja näytöksiä on kaksikymmentä. Mikäli teoksen mielii nähdä, on liput hankittava heti – ja hyväksyttävä, ettei teoksesta näe mitenkään kaikkea. FOMO eli ”fear of missing out” – jäädä jostain tapahtumasta paitsi – on läsnä teosta katsoessa.

”Esityksessä on paljon omavalintaisuutta ja samaan aikaan eri tiloissa tapahtuu asioita. Se voi aiheuttaa yleisössä jännitystä – tulee fear of missing out -tunne. Aina ennen esitystä kerron yleisölle, että tulette missaamaan valtavan paljon asioita, mitä täällä tapahtuu. On turha pelätä, että jotain jää näkemättä, sillä aina jää jotain näkemättä, riippumatta siitä, mitä esityksestä valitsee. Kannattaa siis keskittyä juuri siihen, mitä on sillä hetkellä katsomassa eikä lähteä juoksemaan ympäriinsä. Kokemus on sitä parempi, mitä enemmän rauhoittuu ja on läsnä siinä, missä on”, Yli-Maunula kuvaa.

Varsinkin esityssarjan loppua kohden kysyntää on enemmän kuin lippuja on tarjolla. Esitys on tarkoitettu nautittavaksi paikan päällä, mutta pienen maistiaisen Varikosta voi nähdä 3. syyskuuta Oulu kylässä -tapahtumassa Kuusisaaressa, jossa Varikossa esiintyvät sirkustaiteilijat Katarina ja Jared van Earle tekevät dueton.

Oulu kylässä -tapahtuman aikataulun ja lisätietoja löydät tästä linkistä.

Esitysajat ja liput Varikko -teokseen löydät tästä linkistä.

Varikko on osa Oulun Juhlaviikkojen ohjelmaa. Koko ohjelman löydät tästä linkistä.