Rintasyövästä selvinneet oululaiset naiset osallistuivat RintaSiskot-kalenteriin: Sairauden jälkeen jatketaan elämää täysillä eteenpäin
Maili Hernetkoski on sairastanut rintasyövän kolme kertaa. Hän haluaa omalla esimerkillään kannustaa ihmisiä jatkamaan sairauden jälkeen niin normaalia elämää kuin mahdollista. Kuva: Anna-Maija Heinonen / Kuvapaja
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oululaiset Maili Hernetkoski ja Sanna Karvonen osallistuivat RintaSiskot-kalenteriprojektiin, jossa oli mukana rintasyövän sairastaneita naisia. Vakavan sairauden läpikäyminen on muuttanut heidän suhtautumistaan elämään ja omaan itseen, sekä korostanut läheisten merkitystä. Kalenterikuvauksiin osallistuminen tarjosi heille vertaistukea ja unohtumattoman hemmottelupäivän.
Elämän tarjoamat yllätykset eivät ole aina iloisia. Rintasyöpädiagnoosin saaminen on yksi sellaisista. Sanna Karvonen ja Maili Hernetkoski ovat käyneet läpi koko prosessin diagnoosista hoitoihin ja leikkaukseen. He tietävät millaiseen tunnemyrskyyn ihminen sillä matkalla joutuu ja kuinka elämä voi muuttua.
Vaikeistakin tilanteista voi kuitenkin seurata hyviä ja kauniita asioita. Karvonen ja Hernetkoski osallistuivat syksyllä 2023 RintaSiskot-vuosikalenteriin, jossa rintasyövän sairastaneet naiset kuvattiin hehkeinä, satumaisina ja vahvoina. Tempauksen laittoi alulle Oulusta kotoisin oleva, tällä hetkellä Mikkelissä asuva Satu Mustanoja, joka sairastui rintasyöpään vuonna 2019.
”Alun perin ajatuksena oli tehdä näyttämöteos, jossa tuodaan esiin erilaisia näkökulmia sairauden ympärillä. Tämä ajatus kuitenkin siirtyi, kun korona tuli keväällä 2020.”
”Koska pidän kovasti valokuvaamisesta, ja toisaalta hieman pysäyttävästä kuvataiteesta, mietin että olisi hienoa saada kuvattua rintasyövän sairastaneita naisia kaikkine arpineen. Toivon, että kuvien kautta välittyisi se voima ja rohkeus, joka meissä kaikissa on”, Mustanoja kertoo.
”Idea kypsyi toteutukseen tänä syksynä, kun ystäväni Kaija Wittenbergin kanssa olimme yhteydessä ja heitin idean ilmoille. Kaija innostui kovasti ja tsemppasi minua asian tiimoilta. Projekti onnistui todella hyvin, se oli voimaannuttava, kaunis ja ajatuksia herättävä”, hän lisää.
Sanna Karvonen haluaa kuvallaan kertoa, että vaikeankin tilanteen ja kaaoksen keskellä on toivon kipinöitä. Kuva: Anna-Maija Heinonen / Kuvapaja
Keijukainen ja Afrodite
Kalenterikuvauksiin osallistui naisia sekä Oulusta että Mäntyharjulta. Oulun kuvauspäivä toteutettiin kampaamo Salon Virhossa, jossa naisille tehtiin myös kampaukset ja meikit. Karvonen ja Hernetkoski kertovat päivän olleen ikimuistoinen, lämminhenkinen ja täynnä ihanaa hemmottelua.
Ennen kuvauksia Wittenberg ohjasi osallistujille harjoituksia, joissa he saivat tutkia mielenmaisemaa ja ajatuksia, joita sairaus on heissä herättänyt. Jokainen sai tehtäväkseen luoda myös oman voimalauseen, joka liitettiin kuvan yhteyteen.
”Kaija ohjasi meitä todella hyvin. Pohdimme, mitä haluaisimme sanoa ihmiselle, joka on sairastunut ja mitä haluamme tuoda esiin. Jokaisella meistä oli tarve vahvistaa sitä, että on edelleen eheä nainen, vaikka ei aina ole siltä tuntunut”, Karvonen kertoo.
”Syöpähoidot koettelevat naiseutta ja itsetuntoa. Kaikkea kokemaansa joutuu käsittelemään ja täytyy ikään kuin rakentaa itsensä uudelleen”, hän jatkaa.
Kaikki osallistujat saivat itse päättää, millaisena heidät kuvataan. Hernetkoski esiintyi Afroditena, joka seisoo voimakkaana ja kauneutta hehkuvana. Karvonen puolestaan valitsi keijuteeman. Lappeenrantalainen kuvaaja Anna-Maija Heinonen saa molemmilta naisilta suuret kiitokset.
”Saimme itse vaikuttaa kuvan aiheeseen ja rekvisiittaan. Anna-Maija sai meidät kaikki näyttämään todella upeilta”, Karvonen sanoo.
”Halusin kuvallani välittää toivon kipinöitä, sekä kertoa, että kaiken pimeyden keskellä on hyvää, josta voi ammentaa voimaa, eikä tarvitse antautua kokonaan kurjuuteen”, Karvonen sanoo.
Elämä on nyt
Kuvausten aikaan Karvosen aktiivihoidot olivat juuri päättyneet ja syövän jälkeinen elämä oli vasta aluillaan. Hän kokee sairauden antaneen elämään uusia näkökulmia ja vahvistaneen niitä arvoja, jotka ovat hänelle tärkeitä.
”Olen nyt siinä vaiheessa, että pitää opetella, miten mennään eteenpäin. Toisaalta olen sama ihminen ja toisaalta eri. Kyllä sellainen asia on vahvistunut, että jos on unelmia, ne kannattaa toteuttaa nyt eikä tulevaisuudessa. Elämä voi muuttua yhdessä päivässä”, Karvonen sanoo.
”Koen, että uskallan nyt olla enemmän minä. Minusta on tullut avoimempi ja ehkä rohkeampikin. En ehkä olisi aikaisemmin lähtenyt mukaan tämän kaltaiseen kuvausprojektiin, mutta nyt ajattelin, että mikäs siinä”, hän nauraa.
Hernetkoski on puolestaan joutunut kohtaamaan sairauden kolmesti, ja viimeisestä kerrasta on jo useampi vuosi. Hän toivoo, että voi omalla esimerkillään rohkaista ihmisiä jatkamaan sairauden jälkeen niin normaalia elämää kuin mahdollista.
”Ajattelen, että olen hyvin onnekas, koska olen selvinnyt. Ei ole ollut minun aikani lähteä. Kun sairaus on ohi, siihen ei kannata jäädä vellomaan, vaan laittaa punaa huuliin ja jatkaa elämää täysillä eteenpäin”, Hernetkoski sanoo.
”Elän nykyään päivän ja hetken kerrallaan. Olen onnellinen siitä, että saan herätä aamulla terveenä ja toimia. Minulla ei ole mitään syytä olla tyytymätön”, hän lisää.
Hernetkoski (vas.) ja Karvonen kokivat, että kaikkien kalenterintekoon osallistuneiden kesken vallitsi syvä yhteys. "Olemme kaikki käyneet läpi vakavan sairauden, joten ymmärsimme heti toisiamme, vaikka emme olleet entuudestaan tuttuja", Karvonen sanoo. Kuva: Henna Saarenketo
Läheisten tärkeä tuki
Rintasyöpä on Suomessa naisten tavallisin syöpämuoto. Tietoisuus sairaudesta on lisääntynyt, hoitomuodot tehostuneet ja paranemistodennäköisyydet kasvaneet, mutta diagnoosi on silti pysäyttävä tieto niin sairastuneelle kuin kaikille hänen läheisilleen.
Hernetkoski ja Karvonen ovat molemmat todella kiitollisia perheelle, ystäville ja terveydenhuollon ammattilaisille, joilta ovat saaneet tukea vaikeassa tilanteessa.
”Olen saanut kokea hämmästyttävän suurta rakkautta. Läheisten merkitys korostuu tämmöisessä tilanteessa, kun on vakavasti sairastunut. Sain todella paljon voimaa jokaisesta yhteydenotosta ja kohtaamisesta”, Karvonen kertoo.
”Oulussa saa todella hyvää hoitoa ja jokainen kohtaaminen hoitohenkilökunnan kanssa oli ystävällinen ja ammattitaitoinen”, lisää Hernetkoski.
Kumpikaan naisista ei osallistunut sairauden aikana vertaistukitoimintaan, mutta lähipiiristä on löytynyt ihmisiä, joiden kanssa eri asioita on voinut käydä läpi. Hernetkoskelle tärkeä ystävä löytyi leikkaussalin aulasta.
”Odotimme 20 vuotta sitten molemmat vuoroamme leikkaukseen ja aloimme jutella. Siitä asti on pidetty yhtä, jaettu elämän ylä- ja alamäet”, hän kertoo.
Jatkoa luvassa
RintaSiskot-projektin äiti Satu Mustanoja on tyytyväinen lopputulokseen, ja hän on saanut kaikilta osallistujilta hyvää palautetta.
”Kaikki positiivinen suhtautuminen on antanut pontta tehdä. Jo pelkästään näihin ihaniin, rohkeisiin naisiin tutustuminen on tehnyt minuun vaikutuksen. Jokainen on niin erilainen persoona ja olihan upeaa saada tällainen kaarti, jossa ikähaitari on 26–66-vuotta”, hän kertoo.
”Molempien kuvauspäivien lopussa sanoin: tämä ei jää tähän! Haluan tehdä kalenterin tulevinakin vuosina, mutta lisäksi olen aloittanut kirjoittamaan RintaSiskojen tarinoita, ja haluaisin sen julkaista tulevan vuoden aikana”, Mustanoja lisää.