Puolisoitaan vuosia hoitaneet Antti Toppi ja Leena Karhu: Omaishoitajana on aivan uusien asioiden edessä
Leena Karhu ja Antti Toppi ovat saaneet Oulun Seudun omaishoitajilta paljon käytännön neuvoja ja henkistä tukea. Kuvat: Henna Saarenketo
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Jos Antti Toppi ja Leena Karhu voisivat palata ajassa taaksepäin, he olisivat heti omaishoitajuuden alussa ottaneet yhteyttä Oulun Seudun omaishoitajat -yhdistykseen välttääkseen suurimmat haasteet. Yhdistyksen tuki ja neuvot ovat olleet kullan arvoisia niin omaishoitajuuden aikana kuin puolison menehtymisen jälkeenkin.
Omaishoitajuus koskettaa useita perheitä jossain vaiheessa elämää, mutta harvalla on etukäteen tietoa, mitä se tuo tullessaan. Puolison tai lapsen sairastuminen muuttaa arjen rutiinit, tuo eteen uusia haasteita ja nostaa esiin kipeitä kysymyksiä. Läheisen sairaus muuttaa myös suhteiden luonnetta ja herättää kokonaisen kirjon tunteita.
Puolisoitaan vuosia hoitaneet Antti Toppi ja Leena Karhu ovat käyneet läpi koko omaishoitajuuden polun sairastumisesta hoitokotiin siirtymiseen ja lopulta kuoleman kohtaamiseen.
Kaiken jälkeen he ovat molemmat yhtä mieltä siitä, että kaikki olisi voinut sujua helpommin, jos heillä olisi ollut tietoa, miten uudessa tilanteessa olisi hyvä toimia. He löysivät kuitenkin lopulta tiensä Oulun Seudun omaishoitajat ry:n toiminnan pariin, josta ovat saaneet paljon niin henkistä- kuin käytännön apuakin.
Uuden edessä
Vaikka jokaisen omaishoitajan tilanne on erilainen, Anttia ja Leena yhdistää se, että molempien omaishoitajuus alkoi kehittyä hitaasti puolison sairastumisen myötä. Antin puolisolle diagnosoitiin Alzheimer ja Leenan kumppanille Parkinsonin tauti. Molemmat sairaudet vaikuttavat muistiin ja toimintakykyyn.
”Mieheni sairasti noin 10 vuotta, josta viimeiset viisi olivat vaikeita. Puolisoni kaatuili ja kuljeskeli öisin. Oli aikoja, kun en pystynyt jättämään häntä ollenkaan yksin”, Leena kertoo.
”En alussa tajunnut lähteä hakemaan apuja tai virallista omaishoitajuutta, kun en edes tiennyt, millaisia palveluita on tarjolla. Vasta kun tilanne meni niin hankalaksi, etten saanut enää öisin nukuttua, alkoivat muut omaiset puhua, että nyt olisi hyvä tehdä jotain, etten aivan väsy”, hän jatkaa.
Antin elämä muuttui lähes kokonaan, kun ikänsä ulkotöissä olleen miehen täytyi ottaa haltuun puolison hoitamisen lisäksi kodinhoito ja ruuanlaitto. Sairastumisen myötä alkoi myös tiivis kulkeminen eri hoitotahojen välillä, mikä sisälsi paljon aikataulujen hallintaa ja puolison kuljettamista.
”Jos olisin etukäteen tiennyt, mitä tuleman pitää, olisin opiskellut keittiötaitoja ja ottanut selvää kaikista omaishoitajuuteen liittyvistä asioista”, Antti sanoo.
”Mutta en minä tiennyt, että se mitä tein, oli omaishoitajuutta. Olisi ollut hienoa, jos julkiselta puolelta olisi saanut kattavaa tietoa eri palveluista ja miten olisi ollut viisainta edetä”, Antti pohtii.
Oulun Seudun omaishoitajat ry:ssä työskentelevät Teija Viitajylhä (vas.) ja Kaisa Hartikka rohkaisevat ihmisiä kysymään yhdistykseltä apua matalalla kynnyksellä.
Tukena muutoksessa
Oulun Seudun omaishoitajat ry auttaa omaisistaan huolehtivia henkilöitä tarjoamalla tietoa, tukea ja monenlaista toimintaa. Vuosina 2020–2023 toiminut Tukena muutoksessa -hanke on kohdentunut erityisesti omaishoitajien tukemiseen muutostilanteissa.
Antti ja Leena ovat molemmat löytäneet mukaan yhdistyksen toimintaan ja kokeneet saaneensa paljon apua ja vertaistukea erilaisissa tilanteissa.
”Menin käymään Ommaiskortteerissa, kun minulle alkoi tulla kaikenlaisia kaavakkeita, joita piti täyttää. Ne olivat vieraita asioita, mutta työntekijöiden avulla aloin päästä siihen sisään”, Antti kertoo.
Leena on kokenut saaneensa paljon voimaa osallistumalla kurssi- ja ryhmätoimintaan. Hän kiittelee erityisesti ammattitaitoisesti suunniteltuja sisältöjä, jotka sopivat omaishoitajuuden eri vaiheisiin.
”Sain vertaistukiryhmistä aivan ratkaisevaa apua, varsinkin mielenterveydelle. Pienen porukan kesken syntyy keskinäinen luottamus, ystävyys ja ihana tunnelma, kun kaikki ovat suurin piirtein samassa tilanteessa”, hän kertoo.
”Olen saanut apua myös käytännön asioiden hoitamisessa, kun on pitänyt olla yhteydessä eri virkailijoihin”, Leena lisää.
Tukena muutoksessa -hankkeen parissa työskentelevät Kaisa Hartikka ja Teija Viitajylhä ovat huomanneet, että usein omaishoitajat jäävät eri hoitotahoissa vaille kokonaisvaltaista ja yksilöllistä ohjausta.
”Resurssien puutteen vuoksi keskitytään usein vain siihen sairauteen ja sen hoitamiseen. Jää sitten omaishoitajan vastuulle huolehtia muista asioista”, Hartikka toteaa.
”Me Oulun Seudun omaishoitajat olemme olemassa juuri sitä varten, että neuvomme, annamme henkistä tukea ja etsimme yhdessä sopivia keinoja arjen avuksi. Yksin ei tarvitse jäädä ja yhteydessä voi olla hyvin matalalla kynnyksellä, oli virallisesti omaishoitaja tai ei”, Viitajylhä lisää.
Leena on koonnut kurssilla aarrekartan, johon hän on koonnut voimaa ja hyvää mieltä antavia asioita.
Vaikeita päätöksiä
Kun rakkaan ihmisen sairaus etenee ja vointi heikkenee, tulee omaishoitaja vaikeiden päätösten eteen. Jos omat voimat ovat vähissä ja päivittäisten hoitotoimien suorittaminen alkaa olla kotiolosuhteissa vaikeaa, on aika miettiä seuraavia askeleita.
”Hyvin usein avun pyytämistä saatetaan venyttää pitkään. Jos on aina eletty kahdelleen ja pärjätty alkuun sairaudenkin kanssa, ei haluta ulkopuolista apua. Se on aivan luonnollista ja ymmärrettävää”, sanoo Hartikka.
”Kun tekee virallisen sopimuksen omaishoitajuudesta, pääsee erilaisten tukipalveluiden piiriin. Esimerkiksi vuorohoitopaikan saaminen mahdollistaa omaishoitajalle vapaapäiviä, jolloin on voi levätä ja tehdä omia asioita.”, hän lisää.
Vuorohoito tarjosi myös Antille lyhyitä hengähdystaukoja, jotka tulivat tarpeeseen.
”Sitä mennään koko ajan siinä samassa pyörässä, joka ei pysähdy. Kaikki elämässä kulkee hoidon ympärillä, ja se alkoi ajan kanssa tehdä minua sisältä tyhjäksi. Vuorohoitoviikoilla pääsin käymään mökillä ja sain tehdä siellä mieluisia asioita sekä levätä”, hän kertoo.
Leena kertoo olleensa vaikeimman päätöksen edessä, kun oli aika siirtää puoliso kotoa hoitokotiin.
”Sitä ajattelee, että tietenkin minä rakkaani hoidan kotona loppuun saakka. Siinä käy läpi koko tunteiden kirjon. Vaikka väsyykin, siinä on kuitenkin rakkauden tunteet ja vastuuntunto mukana”, hän sanoo.
Hartikalle tilanne on työn kautta tuttu ja moni kamppailee Leenan kanssa samojen ajatusten kanssa.
”Omaiselle on saatettu luvata, että hän saa olla aina kotona. Koti ei kuitenkaan ole aina sellainen, missä hoitotoimenpiteet ovat mahdollisia”, hän painottaa.
”Ihmiset haluavat myös kunnioittaa papin edessä annettuja lupauksia rakastaa toista niin myötä- kuin vastamäessä. Sen voisi myös ajatella siten, että lupaus on annettu rakastamisesta, ei hoitamisesta niin pitkään että omat voimat ehtyvät”, Hartikka lisää.
Itsensä löytäminen
Kun Leenan ja Antin omaishoitajuus päättyi puolisoiden kuolemaan, alkoi molempien elämässä uusi vaihe. Elämä oli pitkään kulkenut hoidon ja huolenpidon ympärillä, ja omat asiat oli täytynyt laittaa sivuun. Erilaisten tunteiden ja tapahtumien läpikäymiseen on mennyt aikaa.
”Tässä sitä nyt ollaan vielä kahden vuoden jälkeen aika hämmästyneenä kaikesta. Puolisolleni tuli vielä loppuvaiheessa syöpä, joka sitten vei lopullisesti mennessään”, kertoo Antti.
”Olen käynyt mielessäni läpi tilanteita ja kaikkea, mitä omaishoitajuuden aikana on tapahtunut. Mutta olen myös alkanut muistella hyviä hetkiä, joita kumppanini kanssa saimme kokea”, sanoo Leena.
Leena ja Antti ovat molemmat osallistuneet Elämäniloa-kurssille, jossa tutkitaan omia vahvuuksia ja etsitään uudelleen yhteys omaan itseensä. He ovat kokeneet tärkeäksi, että Oulun Seudun Omaishoitajat ry:llä on toimintaa myös heille, joiden omaishoitajuus on päättynyt.
”Siitä alkaa uusi prosessi, kun omainen menehtyy. Sen jälkeen tulee tyhjyys ja yksinäisyys. Olen kuitenkin alkanut ajatella, että kyllä se ilo vielä löytyy, se on vain nyt piilossa”, Leena sanoo.
Teija Viitajylhä kannustaa omaishoitajia kääntämään katsetta itseensä jo omaishoidon aikana.
”Se on vaikeaa, koska elämä keskittyy niin vahvasti toiseen ihmiseen. On kuitenkin hyvä opetella olemaan itselleen myötätuntoinen ja pyytää apua molempien parhaaksi”, hän sanoo.
Hartikka puolestaan toivoo, että omaishoitajat löytäisivät palveluiden pariin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
”Kun läheinen sairastaa, kyse ei ole pelkästään hoidettavan hyvinvoinnista vaan koko perheestä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa saa tukea tunteiden käsittelyyn ja koko omaishoitajuuteen, saattaa välttää pahimmat kuopat”, hän painottaa.
Lisätietoa Oulun Seudun omaishoitajien toiminnasta löydät tästä linkistä.