Pukukopista puhujaksi – kiekkokonkarin uusi ura

Lasse Kukkonen ei muista, miten hän alkoi harrastaa jääkiekkoa. Tarina kertoo, että tuleva Kärppä-kapteeni mökötti kolmevuotiaana, koska ei saanut luistimia joululahjaksi. Myöhemmin keväällä ne sitten ostettiin.

”En tiedä, mistä kiinnostus lajiin on tullut. Isäni on pelannut jääkiekkoa, mutta lopettanut jo ennen syntymääni. Olen vain aina pitänyt siitä”, Kukkonen kertoo.

Enää Kukkonen ei pelaa, sillä hän on juuri lopettanut urheilu-uransa ja toimii nyt oman yrityksensä kautta psyykkisenä valmentajan ja johtajana. Hän on hankkinut laajan kokemuspohjansa lisäksi psyykkisen valmentajan koulutuksen. Uranvaihdos nivoutuu sopivasti uuteen elämänvaiheeseen, sillä Kukkonen täyttää ensi vuonna 40.

”Suhtaudun lähestyvään keski-ikään ihan mukavasti. Sitä pystyy jo katsomaan vähän taaksepäin. Yksi vaihe on ohi, ja nyt alan tehdä aikuisten hommia”, Kukkonen nauraa.

Hyvä johtaja innostaa

Uuden uran luominen ja vanhan päättäminen ei ollut helppoa, mutta Kukkosella on sen suhteen mielenrauha. Tilannetta helpotti se, että hänelle oli vuosien aikana tullut selväksi, mitä haluaa tehdä kiekkouransa jälkeen. Nyt hän valmentaa niin yritysten johtoa kuin esimiehiä ja toimii yksilövalmentajana. Kiinnostus alaa kohtaan syntyi omien kokemusten kautta.

”Minulla on ollut oikeastaan koko urani ajan psyykkinen valmentaja. Olen ollut kiinnostunut siitä, miten voin päästä lähemmäs omaa huippusuoritustani. Miten taitotasoltaan samanlaisista pelaajista toiset menestyvät vielä paremmin.”

Kun Kukkonen pelasi Chicagossa, joukkuelaisille kuului yksi pakollinen käynti psykologilla ja sen jälkeen jokainen sai päättää itse, jatkaako. Kukkonen huomasi, että psykologin tapaaminen oli kuin olisi jutellut kaverin kanssa. Hänellä se jäi tavaksi. Myös maajoukkueessa henkisestä valmennuksesta puhuttiin paljon.

Kukkonen on tunnettu roolistaan joukkueen kapteenina. Hän ei kuitenkaan mielellään puhu toisten motivoinnista vaan innostamisesta ja rohkaisemisesta. Sosiaalisissa tilanteissa niin positiivinen kuin negatiivinenkin läsnäolo tarttuu. Kukkonen on halunnut omalla esimerkillään innostaa joukkuetta pääsemään tavoitteeseensa.

Kukkonen on tyytyväinen, että sai olla Kärpissä poikkeuksellisen paljon mukana joukkueen toiminnassa. Hän pääsi näkemään, miten seurajohto vaikuttaa joukkueen tekemiseen ja miten päätösprosessit joukkueen takana toimivat.

Töistä kotiin norminaamalla

Nuorena Kukkosella ei ollut muita haaveammatteja kuin ammattikiekkoilija.

”Minulla on ollut lapsesta asti sellainen lapsenomainen usko ja unelma, että minusta tulee jääkiekkoilija. Päätös panostaa kiekkoiluun vahvistui oikeastaan lukiossa.”

Vaikka Kukkonen pitää uudesta alusta ja on innoissaan nykyisestä työstään, ei hän ole varma siitä, mitä tekee viiden vuoden kuluttua. Kenties hän vielä joku päivä palaa kiekkoilun pariin, mutta vielä ei ole sen aika. Nyt kiekkomaailman nälkää täyttää pesti SM-liigan kiekkolähetysten asiantuntijana.

Parasta uudessa arjessa on ollut mahdollisuus omaan ajankäyttöön. Ensimmäistä kertaa työurallaan Kukkonen saa itse päättää menonsa oman aikataulunsa mukaan. Omituisinta on ollut tulla töistä ilman, että naama on mustelmilla tai suusta ei puutu hampaita.

”En tuntenut enää sitä intohimoa, jota tarvitaan ammattiurheiluun. Joka kerta kun lopettamisen sanoi ääneen ensimmäisen kerran – ensin vaimolle, sitten vanhemmille ja sitten seuralle – se muuttui todellisemmaksi.”

Vapaus valita ja tehdä

Kukkosesta huokuu energia päästä tekemään uusia asioita. Työyhteisöjen hyvinvointi on usein puheissa ystävien kanssa. Kaikessa vuorovaikutuksessa on omat paineensa ja odotuksensa. Kukkonen on nähnyt joukkue-elämässä paljon sellaista, mikä toimii, kun ollaan erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä.

”Jääkiekkojoukkue on hyvä esimerkki monipuolisesta työympäristöstä. Henkilöitä voi olla viittä kuutta eri kansalaisuutta ja ikähaarukka kulkee 17-vuotiaista nelikymppisiin. Jokaisella täytyy kuitenkin olla sellainen olo, että voi olla oma itsensä hyvine ja huonoine puolineen.”

Kulunut kevät antoi perheelle esimakua, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nykyään Kukkonen on kotona, kun kuopus lähtee kouluun ja iltaisin hän pyrkii osallistumaan lasten harrastuksiin. Läsnäolo on entisen reissutyöläisen perheelle välillä kummallista.

”Kun olin koronakeväänä kotona, kuopus jo muutaman päivän päästä kysyi, että koska taas lähdet”, Kukkonen nauraa.

Hän saapuu haastatteluun suoraan kössikopista. Sen lisäksi Kukkonen pelaa vapaa-ajallaan tennistä. Salillakin hän käy, jos huvittaa.

”Päätin, etten tee mitään sellaista, mikä ei ole mukavaa. Se on toiminut oikein hyvin.”