Pentti Kejonen 75 vuotta – intohimo elokuviin syttyi jo koulupoikana Ivalossa
Eläkkeellä oleva Pentti Kejonen kerää muun muassa runokirjoja ja Tammen keltaista kirjastoa. Kuva: Juha Näppä
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Vuonna 1946 syntynyt Pentti Kejonen tunnetaan parhaiten elokuvakriitikkona ja festivaalijohtajana. Hän oli perustamassa Oulun Elokuvakeskusta vuonna 1973 ja vuonna 1982 Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaalia, jota hän johti yli kaksikymmentä vuotta. Festivaali sai opetusministeriön myöntämän Suomi-palkinnon vuonna 2002.
Nuori Pentti Kejonen asui Ivalossa vuosina 1956-1960, perheen muutettua sinne isän työn mukana.
”Ivalon aikana, vähän yli kymmenvuotiaana, aloin tilata Akateemiselta Filmikerholta lainaan heidän Studio-kirjaansa, jossa oli kirjoituksia elokuvasta taiteena. Kopioin ruutuvihkoon vuosikirjojen elokuvien ensi-illat, ensin vain näyttelijät ja sitten myös ohjaajat”, Kejonen kertoo.
Kejonen varttui sittemmin Rovaniemellä ja veti siellä vuosina 1965–1967 Elokuvakerho Cinemaa yhdessä ystävänsä Arjo Kuuselan kanssa. Hän aloitti lukioaikanaan elokuva-arvostelujen kirjoittamisen Rovaniemi -lehteen, ja myöhemmin Lapin Kansaan.
Ouluun opiskelemaan kirjallisuutta
Pentti Kejonen opiskeli kirjallisuutta Oulun yliopistossa, mutta hän ei koskaan valmistunut. Hän opetti 1980-luvulla kirjallisuuden laitoksella usean vuoden ajan elokuvailmaisun kehitystä ja valtavirtauksia.
”Oulun yliopiston aikanani kirjallisuuden laitoksen professorina oli Raoul Palmgren, ja Esko Ervasti sekä Pertti Karkama olivat opettajina. Karkama erityisesti teki minuun suuren vaikutuksen. Hän myös pyysi minua opettajaksi kirjallisuuden laitokselle”, Kejonen kertoo.
Opiskeluaikana Kejonen oli Oulun ylioppilaslehden elokuva-arvostelija, sitten lehden toimitussihteeri ja päätoimittaja. Sanomalehti Kalevan tv-palstan elokuvakriitikkona hän toimi vuosina 1978–2001.
Kunnallinen elokuvatoiminta ensimmäisenä Ouluun
Oulun elokuvakeskuksen perustaminen liittyi 1970-luvulla alkaneeseen taiteen demokratisoimisajatukseen, jonka mukaan pyrittiin viemään taide sinne missä ihmiset asuvat.
”Silloin aloittivat muassa alueteatterit ja taiteen aluenäyttelyt. Tähän ajatteluun sopivat oikein hyvin alueelliset elokuvakeskukset. Oulun elokuvakeskus oli ensimmäinen Suomessa, nythän niitä on monessa kaupungissa,” Kejonen kertoo.
”Oulun elokuvakeskus taisi tuolloin henkilöityä minuun, mutta se oli Raimo Ahosen idea. Hän soitti minulle ja ehdotti tapaamista aiheen tiimoilta ravintola Reidarissa. Aloimme puuhata asiaa ja Oulun Elokuvakeskus perustettiin Työväenopiston juhlasalissa. Samaan aikaan oli hankkeilla Oulun kunnallinen elokuvatoiminta. Aloitin siinä elokuvasihteerinä poliittisen väännön jälkeen”.
Oulun elokuvakeskus, Urania Film ja Miofilm
Oulun Kirjastokino aloitti vuonna 1982 ja se oli ensimmäinen kunnan ylläpitämä elokuvateatteri kaupungissa, jossa oli jo ennestään kaupallisia elokuvateattereita.
”Ristiriita oli valtava. Elokuvan liikeala oli meitä vastaan koko ajan, ja toimintaamme yritettiin vaikeuttaa niin, että me emme saisi elokuvia, joita halusimme. Pienet maahantuojat kuten Aito Mäkinen, Jussi Kohonen ja Mårten Kihlman tulivat avuksi. Se ei kuitenkaan riittänyt ja siitä alkoi oma elokuvien maahantuonti”, Kejonen kertoo.
Urania Filmin perustamisen lähtökohtana oli, että Ouluun ei muuten saatu elokuvia, jotka meitä kiinnostivat. Hankkeessa oli mukana Elokuvakeskuksen väkeä, Pekka Vilppunen yliopistolta ja Kalevan päätoimittaja Teuvo Mällinen. Urania Film osti Federico Fellinin Tien ja Luchino Viscontin Ossessionen.
”Urania Film oli Oulussa, mutta näkyvyyden kannalta elokuvan Suomen ensi-illan piti olla Helsingissä. Löysimme Helsingin yliopiston elokuvateatteri Illusionin ja sen vetäjän Harri Ahokkaan. Sieltä elokuvat sitten lähtivät kiertämään muualle maahan.”
Kaupunki lastenelokuvien maahantuojaksi
Lastenelokuvista oli pulaa, ja se oli yksi syy festivaalin perustamiselle. Pentti Kejonen keskusteli kaupungin lakimiehen kanssa ajatuksesta, että kaupunki alkaisi maahantuoda elokuvia, eikä asialle ollut estettä. Oulun kaupungin elokuvatoimisto saattoi aloittaa lastenelokuvien maahantuonnin.
”Me tarvitsimme Kirjastokinoa varten lastenelokuvia, koska silloin lastenelokuvien tuonti oli melkein siinä, kun Disneyn jouluelokuva tuli ensi-iltaan.”
Miofilm, joka toi maahan muun muassa Astrid Lindgren -elokuvia, perustettiin vasta sen jälkeen, kun kaupunki oli ensin aloittanut lastenelokuvien maahantuonnin.
”Se tilanne oli sitten aika jännä, koska käytännössä minä olin Suomen suurin lastenelokuvien maahantuoja näiden kahden toimijan kautta”, Kejonen sanoo.
”Se oli varsin mukavaa aikaa. Sitten loppui lysti, kun tein virheostoja ja Urania meni konkurssiin.”
Palkintoja ja luottamustoimia pohjoiseen
Pentti Kejonen on ollut Valtion elokuvataidetoimikunnan jäsen ja puheenjohtaja sekä Taiteen Keskustoimikunnan jäsen. Hän on saanut Oulun läänin taidetoimikunnan taidepalkinnon, Lastenkulttuurin valtionpalkinnon ja Matti Pellonpää -palkinnon. Alueellinen mediakeskus POEM antoi vuonna 2007 Kejoselle Pikku karhu -palkinnon.
”Suomi-palkinto, joka tuli vuonna 1998 Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaalille oli minulle hyvin tärkeä, ja samoin Eszter Vuojalalle, joka oli työkaverina korvaamaton. Hänestä tuli jälkeeni festivaalijohtaja”, Pentti Kejonen kertoo.
Festivaalin saamassa Suomi-palkinnossa ja monessa muussa pohjoisen kulttuurin palkitsemisessa ja nimityksissä oli taustalla Kaisu Mikkola.
”Olen aina muistanut sanoa, että ilman Kaisu Mikkolaa Oulun ja yleensä pohjoisen kulttuurielämä olisi ollut paljon näkymättömämpää. Kaisu oli niin pitkään vaikuttamassa valtion taidehallinnossa ja hän ajoi tinkimättömästi pohjoisen etua.”
Papit ja psykoanalyytikot
Kejonen kertoo, että hänet usein mielletään pelkästään festivaalijohtajaksi, tai sitten Kalevan kriitikoksi, vaikka hänellä on ollut monenlaista ideaa ja melko erikoisiakin toteutuksia.
”Ristejä valkokankaalla -tapahtuma suunniteltiin pappien kanssa, Monasterin kanssa yhdistettiin psykoanalyysi ja elokuva. Luis Buñuelin Andalusialainen koira -elokuvaa ”säestivät” flamenco-tanssijat. Elokuvan avant-garde -tapahtumassa minua kiinnosti erityisesti 1920-luvulla kuvattu Berliini-elokuva, jossa oli vain ääni. Olin pettynyt, kun kopio ei saapunut Ouluun”.
40. Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali, 15.-21.11.2021: https://www.oulufilmfestival.fi/