Oulun taidekoululla valmistaudutaan yleisön eteen – ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen
Asla ja Vilja harjoittelivat parina tiistaina koittavaa ensi-iltaa varten. Kuvat: Anne Laurila
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Pandemiasta johtuvien rajoitusten vuoksi monella lapsella on jäänyt esiintymiskokemus yleisön edessä kokonaan välistä pian kahden vuoden ajan. Esimerkiksi kouluissa nykyiset 3. luokkalaiset eivät ole kokeneet koulujen juhlatilaisuuksia välttämättä ollenkaan koronasta johtuen – yleisönä saati itse lavalla esiintyen. Oulun taidekoulun sirkus-, teatteri- ja tanssiryhmissä viimeiset kaksi vuotta esityksiä on tehty ainoastaan videon välityksellä, mutta tällä viikolla alkava kevään esityssarja toteutetaan oikealle yleisölle. Syyskuussa teatteritaiteen perusteet -ryhmässä aloittaneet Vilja Finnilä ja Asla Rissanen ovat valmiita yleisön eteen.
”En pelkää näyttämöä ollenkaan. Minun on helppo esiintyä, vaikka kuinka monta ihmistä tahansa katsoisi silmät sojossa! Hammaslääkäri pelottaa enemmän, kuin esiintyminen”, Vilja vakuuttaa.
Paljon tanssia harrastanut Asla yhtyy Viljan näkemykseen.
”Tanssiesityksissä jännittää enemmän. Teatterissa kaverit voi myös paikata, jos joku sairastuu, mutta tanssissa se on vaikeampaa, varsinkin jos on joku sooloesitys”, Asla täydentää.
Ujoudesta eroon esiintymällä
Teatteritaiteen ja Oulun taidekoulun pariin heidät sai kiinnostus esiintymistä kohtaan.
”Tykkään tehdä elokuvia ja haluan viihdealalle. Ajattelin, että saan täältä uusia kavereita ja opin uusia taitoja, jotta saan näyttelijän uraa käyntiin”, Vilja toteaa.
”Myös minä tykkään esiintyä. Oikeastaan olin lapsena aika ujo, mutta päiväkodissa aloin olla mukana esityksissä ja se oli hauskaa. Sain esitysten kautta ujoutta pois. Tanssin hiphopia ja break dancea Oulun taidekoululla ja sitten alkoi tämä teatteritaiteen ryhmä houkutella, joten aloitin syksyllä”, Asla kertoo.
Uusia taitoja ja kavereita Vilja ja Asla todellakin ovat teatteritaiteen parista löytäneet.
”Esiintyessä on tärkeää pitää pokka. Ja puhua kovaa – se ei ole minulle ongelma!”, Vilja nauraa.
”Olen myös opetellut, miten vaatteet voi vaihtaa todella nopeasti. Sellaista taitoa tarvitaan, jos rooliasun vaihto kohtauksien välillä on tiukka. Esiintyessä taas pitää pystyä pitämään ilmeet ja tunnetila ja kontakti katsojiin”, Asla tietää.
Lasten ja nuorten oma ääni kuuluviin
Tiistaina koittaa Viljan ja Aslan 13 hengen ryhmän Satusetti -esityksen ensi-ilta.
”Esityksessämme on monta osaa, kenelläkään ei ole varsinaisesti pääroolia, vaan kaikki pääsevät esiintymään tasapuolisesti. Esitys perustuu perinteisiin lasten satuihin, joihin lapset ovat kyllästyneet ja haluavat kertoa ne omalla tavallaan”, Vilja kertoo.
Ryhmän ohjaaja Ronja Klemetti toteaa, että esiintymistä aidon yleisön edessä on odotettu taidekoululla.
”On ihanaa nähdä lasten innostus. Kyllä katsomossa läsnä oleva yleisö tuo ihan toisenlaista jännitystä esityksiin ja sitten tietysti esityksen jälkeinen euforia – sitä ei oikein videoesitysten aikana koe. Joulukuun esiintymisemme peruttiin koronan vuoksi, joten nämä kevään esitykset ovat todella odotettuja”, Klemetti toteaa.
”Kyllä ryhmien ohjaajat saavat olla kaikkien alojen taitajana: lavastaja, äänisuunnittelija, puvustaja, pedagogi, ohjaaja, dramaturgi – mutta onhan tämä myös mukavaa”, naurahtaa esittävän linjan vastaava ja taidekoulun vararehtori Anna Myllylä.
”Esityksissä on tietysti paljon vanhempia ja ystäviä yleisönä, mutta myös muiden ryhmien harrastajia. Opimme toinen toisiltamme ja kannustamme muita, esityksissä on innostunut ilmapiiri. Käytämme aika vähän valmiita tekstejä, lapset ja nuoret saavat itse muokata esitysten tekstit ja siten heidän oma äänensä tulee kuuluviin”, Klemetti avaa taidekoulun toimintaa.
Tiistaina 26. huhtikuuta ensi-iltansa saava Satusetti pohjaa valmiisiin teksteihin, eli kaikkien tuntemiin lastensatuihin. Teatteritaiteen ryhmä on silti ottanut ohjat tekstien suhteen omiin käsiinsä ja höystänyt tekstit koululaisten kapinalla, sillä luvassa on esimerkiksi Kolme pientä ankkafilettä.
Klemetti itsekin on vanha Oulun taidekoulun kasvatti ja opettaja- ja draamakasvatusopintojen keskellä hän palasi takaisin taidekoululle, tällä kertaa ohjaajaksi. Hän tietää, miksi taiteen perusopetuksesta tulee helposti elinikäinen harrastus ja miksi taiteen perusopetus on ainakin vanhempien mielestä yksi parhaista.
”Moni taidekoululle kerran oppilaaksi tullut kyllä usein jää. Täältä löytyy paljon uusia kavereita ja harrastamisen kustannukset ovat maltilliset. Ja mikä parasta: tässä harrastuksessa vanhempien ei tarvitse myydä mitään tai talkoilla, voi vain tulla nauttimaan työn hedelmistä”, Klemetti nauraa.
Haku Oulun taidekoulun kaikkiin ryhmiin avautuu 18. toukokuuta. Lisätietoa Oulun taidekoulun sivuilta.
