Oulun pyöräilykulttuuri oli aluksi järkytys, mutta nyt Tamara Louis pyöräilee kaikkialle

Mitä tykkäät Oulusta?

Ensivaikutelmani Oulusta oli hyvin erilainen kuin se, millaisena näen kaupungin nyt. Luultavasti siksi, että olen itsekin muuttunut, samoin Oulu. Ensimmäinen järkytys oli, kun näin ihmisten pyöräilevän koko ajan. Oulussa pyöräillään joka paikkaan: töihin, kouluun ja jopa juhliin. Se tuntui oudolta. Pyöräily ei täällä katso ikää tai asemaa, kaikki pyöräilevät.

Olen kotoisin Venäjältä, ja siellä pyöräily mielletään urheiluksi, ei tavaksi siirtyä paikasta toiseen. Aluksi sanoin, etten koskaan tule pyöräilemään, kuten muut täällä. Mutta pian muutin mieleni. Nyt pyöräilen koko ajan, jopa talvella.

Toisen kulttuurishokin koin yliopistossa, kun huomasin, että Suomessa puhutellaan jopa tuntemattomia ja vanhempia ihmisiä pronominilla sinä. Venäjällä kulttuuri on todella erilainen, ja siellä pitää kutsua kunnioittavasti te-pronominilla uusia ihmisiä ja vanhempia, jopa kollegoja.

Voi tuntua pieneltä asialta tottua puhuttelemaan eri tavalla, mutta vaatii aikaa tottua uuteen puhetapaan. Mielestäni sinä-pronominin käyttö edustaa tasa-arvoa ja suomalaisen kulttuurin matalaa hierarkiaa. Villasukkien käyttäminen toimistolla tai yliopistolla on osa tätä samaa rentoa elämäntapaa, ja täytyy myöntää, että nautin siitä.

Mitä mieltä olet oululaisesta työelämästä?

Pidän työrytmistä täällä. Monilla työpaikoilla päivä alkaa kahdeksalta ja päättyy neljältä, mikä antaa työntekijöille aikaa perheen ja harrastusten parissa. Koska etäisyydet Oulussa eivät ole niin pitkiä, ei tarvitse käyttää aikaa työmatkoihin. Sitä arvostan paljon.

Täällä osataan arvostaa vapaa-aikaa ja mahdollisuutta palautua työstressistä. Monilla työpaikoilla kannustetaan pitämään huolta jaksamisesta. Esimerkiksi yritys, jossa työskentelen, antaa työntekijöille kahdesti vuodessa virkistysrahan, jota voi käyttää kulttuuriin, liikuntaan tai vaikka hierontaan.

Alun perin muutin Suomeen ihmissuhdesyistä. Venäläisen tutkintotodistukseni täydentäminen eurooppalaisella tutkinnolla vaikutti hyvältä vaihtoehdolta aloittaa elämä uudessa maassa, joten hain opiskelemaan täällä.

Pian huomasin, että tykkään asua Oulussa, joten päätin jäädä. Melkein lähdin takaisin kotimaahani, koska minun oli melko vaikea saada töitä Suomesta ulkomaalaisena. Aluksi en puhunut lainkaan suomea. Oli masentavaa olla saamatta töitä, vaikka minulla oli kunnollinen tutkinto. Veikkaan, että 99 % yrityksistä ei edes vastannut hakemuksiini.

Samaan aikaan, kun etsin töitä Oulusta, hain muutamaa työpaikkaa Venäjällä – ja voilá – minut kutsuttiin haastatteluihin kummassakin maassa.

Kuten arvata saattaa, lopulta jäin Ouluun. Etsin avoimia paikkoja internetistä. Lähetin hakemuksia yhä uudelleen ja uudelleen, ja itse asiassa pääsin yhteen haastatteluun Helsingissäkin, mutta se ei tärpännyt  – onneksi.

Miten saada töitä Oulusta?

Vinkkini työnhakijoille on, että jos ei saa töitä hakemalla avoimia paikkoja, kannattaa käydä BusinessOulun verkkosivulla, jossa on luettelo oululaisista yrityksistä eri alojen mukaan jaoteltuna. Sieltä löysin paljon rakennustekniikka- sekä arkkitehtuuriyrityksiä ja lähetin avoimia hakemuksia monille niistä.

Vaikka tutkintoni on rakennustekniikan alalta, olin kiinnostunut arkkitehtuurista, joten yritin päästä myös tälle alalle. Suureksi yllätyksekseni sain vastauksen Uki Arkkitehdeiltä, joka oli kiinnostavien työpaikkojen listani kärjessä. Pian sen jälkeen aloitin harjoittelun siellä.

Harjoittelujakson jälkeen minulla oli pieni tauko töistä henkilökohtaisten syiden vuoksi, mutta sen jälkeen sain vuoden sopimuksen. Äitiyslomani jälkeen minut vakinaistettiin.
Nyt kun muistelen aikoja, jolloin työn löytäminen oli vaikeaa, olen iloinen, että asiat menivät näin. Tunnen oloni todella onnekkaaksi, kun pääsin töihin juuri tähän yritykseen, jossa olen nyt. Tykkään meidän toimistostamme, ja meillä on ihana ja ystävällinen ilmapiiri.

Kollegani ovat hyvin kannustavia ja auttoivat minua oppimaan suomen kieltä eivätkä vaihtaneet kieltä englanniksi, vaikka olisivat voineet. Vähitellen aloin saada vastuullisempia tehtäviä ja nyt minulla on jo omia projekteja vedettävänä. Tänä vuonna olen alkanut myös opiskella arkkitehtuuria kehittyäkseni ammatillisesti.

Jos haluaa asua Oulussa, kannattaa etsiä oman alan työnantajia ja yrityksiä netistä ja sosiaalisesta mediasta. Vaikka heillä ei olisi juuri nyt avoimia työpaikkoja, aina voi lähettää avoimen hakemuksen osoittaakseen, että on motivoinut, aivan kuten minä tein.

Luulen, että lopulta juuri motivoituneisuuteni ratkaisi sen, että pääsin nykyiseen työpaikkaani. Tiesin, millaisia projekteja he tekevät ja ne kiinnostivat minua.
Vaikka ei puhuisi suomea, on hyvä osoittaa, että on innokas oppimaan – vaikka työkielenä olisi englanniksi.

Miten suomalaiseen elämäntapaan pääsee sisään?

Yksi Oulun hyvistä puolista on se, että kaupunki on niin lähellä luontoa. Ei tarvitse mennä kauas päästäkseen metsään. Kotoani on vain muutama sata metriä lähimpään pikkuruiseen metsään.

Oulussa ja Suomessa voi tehdä vaikka mitä luonnossa ja liikkua monipuolisesti. Olen aloittanut Oulussa polkujuoksun, mikä on nyt iso osa elämääni.

Oulu on täydellinen paikka perheille, myös kansainvälisille. Minulla on viisivuotias tytär ja olen iloinen, että häntä ei pidetä ulkomaalaisena. Hänen monikulttuurinen taustansa on myönteinen juttu.

Hän on monikielinen lapsi, eikä kunnallisessa päiväkodissa aloittaminen ollut mikään ongelma. Vaikka kumpikaan meistä vanhemmista ei puhu lapselle suomea, hän oppi kielen päiväkodissa. Olen kuullut vastaavanlaisia tarinoita ystäviltäni.

Oulussa on helppo integroitua yhteiskuntaan, jos haluaa. On erilaisia kerhoja ja yhdistyksiä. Minä olen mukana esimerkiksi kansainvälisen nuorkauppakamarin toiminnassa. Siellä saan tavata uusia ihmisiä ja kehittää työelämätaitojani ja itseäni.  

Oulussa järjestetään mukavia festivaaleja ja mielenkiintoisia tapahtumia, joista yksi on mielestäni erityinen –  Ilmakitaran soiton maailmanmestaruuskilpailut.  

Tamara Louis kertoo tarinansa myös videolla:

–