Oulun hiippakuntasihteeri Mirva Kuikka on vuoden diakoniatyöntekijä
"Diakoniatyö ei ole usein kirkon parrasvaloissa", sanoo Mirva Kuikka. Kuva: Reijo Koirikivi
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun hiippakunnan hiippakuntasihteeri Mirva Kuikka on valittu vuoden diakoniatyöntekijäksi. Esityksen takana on suuri joukko Oulun hiippakunnan diakoniatyöntekijöitä, yhdessä Diakoniatyöntekijöiden liiton kanssa.
”Diakoniatyö on sydämenasiani ja sen esilläpito ja tukeminen päätehtäväni hiippakuntasihteerinä. Seurakunnissa diakoniatyöntekijät eivät ole parrasvaloissa. He työskentelevät kaikessa hiljaisuudessa tekemällä työtä niiden kanssa, jotka ovat haavoittuvimmassa elämäntilanteessa”, Mirva Kuikka sanoo.
Mirva Kuikka tukee työssään seurakuntien diakoniatyötä organisoimalla diakoniatyöntekijöille koulutuksia ja tarjoamalla heille mahdollisuuksia verkostotyöhön.
”Olen kiitollinen siitä, että tämän palkinnon myötä diakoniasta puhutaan. Vain siten sen merkitys tulee näkyväksi”, Mirva Kuikka muistuttaa.
Diakonia on kirkon perustehtävää
Mirva Kuikka on itse toiminut kirkon diakoniatyössä yli 20 vuoden ajan, hiippakuntasihteerinä hän on aloittanut vuonna 2009. Hänellä on myös vahva työnohjaajan, työyhteisökonsultin ja -kehittäjän identiteetti, joka näkyy hänen työnkuvassaan.
Piispa Jukka Keskitalo iloitsee Mirva Kuikan saamasta tunnustuksesta. Piispan mukaan diakoniatyö kuuluu kirkon työn ytimeen. Piispana hän pitää tärkeänä sitä, että tämä kirkon perustehtävä toteutuu.
”Seurakuntien työ on sanan julistamisen ohella käytännöllistä palvelutyötä eli diakoniaa. Sillä on juurensa kahden vuosituhannen takana ja se on kirkon osaamisalueen ydintä, joka on pysynyt aina ajan hermoilla. Kirkon sanoma on uskottava vain silloin, kun sana yhdistyy tekoihin. Diakoniatyö on myös monelle keskeinen syy kuulua kirkkoon”, piispa Keskitalo sanoo.
Ihmisten vuorovaikutus korostunut
Piispan mukaan diakoniatyö on koronan myötä saanut uutta nostetta.
”Nyt on aivan erityisellä tavalla tullut näkyväksi se, miten diakoniatyö on vaikuttamista, joka ulottuu jopa yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Vaikka tehtäisiin minkälaista digiloikkaa, tosiasia on se, ettei mikään kone korvaa toista ihmistä eikä ihmisten välistä vuorovaikutusta”, piispa korostaa.
Hiippakuntaan on tullut lisäksi peräti kaksi diakonian arvostusta Kirkkohallituksen Diakonia ja sielunhoito -yksikön myöntämän kultaisen ansiomerkin muodossa. Ne on myönnetty Pelson vankiladiakonina toimivalle Tuula Karjalaiselle tunnustukseksi pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta vankilassa tehdystä diakoniatyöstä ja Tornion seurakunnassa työskennelleelle vammaistyön diakoni Toini Pieskälle työstä erityisryhmien parissa.
