Oululaisesta matematiikan opettajasta tuli Amerikassa kotirouva – uunipellin tuoma kulttuurisokki jalostui kirjaksi
Oulussa marraskuussa vieraillut Kaisa Korpela ilahtui, kun pääsi tutustumaan myös uusittuun kaupungintaloon. Kuvat: Sirpa Tarkkinen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oululainen Kaisa Korpela koki sellaisia kulttuurisokkeja Amerikkaan muutettuaan, että blogikirjoitukset muuntuivat esikoisteokseksi. Oulusta ja Suomesta hän kaipaa sadetta, saunaa ja valmiita pinaattiruokia. Kotirouvan roolia hän joutuu Suomessa kovin selittelemään.
Kaisa Korpela päätyi Amerikkaan, Kalifornian Sunnyvaleen, vuonna 2014, kun hänen avomiehensä sai sieltä vakituisen työn. Korpelalle työtä ei kuitenkaan löytynyt, koska Yhdysvaltain maahanmuuttovirasto ei ymmärrä avoliittoja. Korpela sai aluksi puolen vuoden turistiviisumin.
”Se merkitsi minulle pakkopaluuta Suomeen. Olin ollut Oulun ammattikorkeakoulusta vuoden vuorotteluvapaalla ja toisen vuoden virkavapaalla EU-projektipäällikön tehtävistä. Sitten kävi niin, että yt-menettelyjen takia minut irtisanottiin.”
Lopulta kuitenkin hipaisi satumainen tuuri.
”Saimme mieheni kanssa green cardit eli tuli myös työlupa juuri ennen Trumpin ensimmäisen presidenttikauden valintaa.”
Ammatillinen umpikuja
Green card antaa pysyvän oleskeluluvan ja oikeuden työskennellä Yhdysvalloissa. Kansalaisuutta sillä ei saa, mutta joitakin kansalaisen oikeuksista.
Korpelalla ei ollut aluksi työlupaa yli kahteen ja puoleen vuoteen, joten hän sai totutella kotirouvan rooliin.
”Sitä jouduin Suomessa selittämään, sillä kotirouvuus on meikäläisittäin erikoinen ilmiö.”
Uusi tilanne sai kuitenkin aikaan kirjan, Uunipelti-identiteetti – Piilaakson oppivuodet (Momentum Kirjat). Tänä syksynä julkaistun kirjan nimi tulee siitä, että uunipellistä muotoutui Korpelalle kulttuurisokki.
”Yritin leipoa lempipiirakkaani, mutta uunipelti oli siihen liian pieni ja ilman reunoja. Uuni taas oli valtava. Kun sitten olin sinut tuon keksinpaistopellin kanssa, tiesin, että olen sopeutunut.”
Korpelan esikoisteos kertoo Piilaakson arjesta.
”Olen siinä rehellinen kaikkien niiden haasteiden edessä, joita olen kokenut ulkosuomalaisena, kuten ensimmäisen työpaikan löytyminen ja ammatillinen umpikuja. Ensimmäinen vuosi meni kaiken uuden opetteluun, esimerkiksi maitopurkit olivat sokki: rasvaton oli tummansinisessä ja kevytmaito vaaleansinisessä.”
Balettiakatemian työmäärä yllätti
Korpela on koulutukseltaan matematiikan opettaja ja sitä työtä hän teki ammattikorkeakoulussa.
”Amerikassa kouluympäristö ei kiinnostanut eikä suomalainen tutkinto olisikaan sinne riittänyt. Olisi siis pitänyt käydä pari sikäläistä kurssia lisää. Se ei tuntunut järkevältä, koska en tiennyt, kuinka kauan saan ja aiomme Amerikassa olla.”
Lopulta hän kuitenkin löysi töitä balettiakatemian osa-aikaisena toimistosihteerinä ja eteni toimistopäälliköksi. Työmäärä, jonka piti olla puolipäiväinen, oli kuitenkin hirvittävä viikonlopputöitä myöten. Kahden vuoden työskentelyn jälkeen Korpela irtisanoutui. Niin teki myös hänen palkkaamansa toimistosihteeri.
Tällä hetkellä Korpela ei ole Amerikassa töissä. Esikoisteokselleen hän harkitsee jatkoa.
Ihana hengitysilma
Alun perin kajaanilainen Korpela kokee olevansa oululainen. Hän vietti kaupungissa vuodet 1993–2014 ja tuli siis opiskelemaan aikoinaan matematiikkaa Oulun yliopistoon. Sekä Piilaakso että Oulu tuntuvat hänelle kodeilta.
”Toki Oulusta lähtemiseen liittyy aina enemmän haikeutta.”
Amerikassa arjen pyörittäminen vaatii enemmän aikaa.
”Ruuat haen useasta kaupasta, sillä laatu ja hinnat vaihtelevat paljon. Oulusta kaipaan pyöräilyä, kävelijä olisi Piilaaksossa kummajainen. Lisäksi juomavesi pitää suodattaa, tosin sitä sinällään voisi huoletta juoda, mutta se maistuu pahalle.”
Korpela ihastelee myös suomalaista hengitysilmaa. Korpelan kotikonnuilla Sunnyvalessakin on kärsitty maastopalojen savuista, joiden vaikutus tuntuu laaksossa monta viikkoa.
Kaisa Korpela sanoo kaipaavansa Kaliforniaan monipuolisempaa kulttuuritarjontaa. Oulun kaupungintalossa hän pääsi ihastelemaan Kaija Hinkulan uutta Demokratia-teosta.
Oulusta Korpela kaipaa suomalaista ruokaa, kuten valmiita pinaattiruokia, joita Piilaaksosta ei saa, sekä poronkäristystä, ruisleipää ja maksaruokia, toki myös saunomista ja valoisaa kesää.
”Meidän vuokrakotiimme ei saa rakentaa saunaa. Jotkut suomalaiset ovat laittaneet pihoilleen tynnyrisaunoja.”
Entinen hedelmätarha
Kun Korpela oli nyt käymässä Oulussa, hän ihasteli myös kaupungin joukkoliikennettä. Piilaaksossa on juuri saatu sähköjuna San Josesta San Franciscoon, mutta raitiotievaunut eivät kotikaupunki Sunnyvalessa kulje.
Piilaakso sijaitsee Pohjois-Amerikan länsirannikolla Pohjois-Kaliforniassa San Franciscon ja San Josen välillä Santa Claran laaksossa. Kaupungit, joissa asuu yhteensä 3,5 miljoonaa asukasta, ovat Piilaaksossa kaikki vierekkäin.
Sunnyvale on maanjäristysherkkää aluetta, joten pilvenpiirtäjiä ei ole paljon, liikenneruuhkia sitäkin enemmän.
”Matalien talojen piha-alueisiin on panostettu.”
Piilaakso nimenä lanseerattiin vuonna 1971 ja se on entistä hedelmätarha-aluetta. Piilaaksossa Korpela kaipailee suomalaista kesäsadetta tuoksuineen.
”Rakastan tuoksuja. Pitää lisäksi huomioida, että olemme siellä olleet jopa kahdeksan kuukautta ilman sadetta.”
Kulttuuritarjonta Amerikan kodin liepeillä on musiikkiteatteria ja konsertteja, mutta Korpelalle valikko saisi olla monipuolisempikin.
Politiikkaa ei puhuta
Presidentinvaaleja Korpela seurasi tarkasti.
”Piilaakso kuten muukin Kalifornia on ajatusmaailmaltaan liberaali ja demokraattien hallussa, mutta muuten se poikkeaa muusta Kaliforniasta: asukkaista on aasialaisia 36 prosenttia, valkoihoisia 31 prosenttia ja latinalaisamerikkalaisia 25 prosenttia.”
Korpela huomauttaakin, että mustatukkaisuus nousee ilmiöksi kirjansa ensimmäisessä luvussa.
Politiikasta – ja uskonnosta – puhuminen on kuitenkin Piilaaksossa työpaikoilla kiellettyä.