Operaatio Persianlahdella ei unohdu
Pelastusoperaatio muutti Pennasen ihmiskäsitystä. Kuvat Sanna Krook
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Matti Pennanen lomaili Kuopiossa 2. elokuuta vuonna 1990, kun hän heräsi puhelinsoittoon. Puhelimessa puhui kollega: ”Aukaise televisio. Irakin joukot ovat hyökänneet Kuwaitiin”.
Tärkeintä: ihmiset turvaan
Tuohon aikaan Pennanen oli projektipäällikkönä YIT:llä Kuwaitissa emiirin palatsityömaalla. Perheineen hän asui kaupungissa.
”Oli lottovoitto, ettemme olleet lasten kanssa tuolloin Kuwaitissa. Rakennuspäällikkö puhelimessa kertoi, että hotellin piha on asemiehiä täynnä. Evakuointisuunnitelmaa aloitettiin toteuttamaan heti. Ihmiset piti saada turvaan.”
Irakin ja Kuwaitin rajalla oli 100 000 irakilaista sotilasta. Kun oli kulunut tunti ensimmäisestä puhelusta, sen jälkeen mitkään puhelut eivät enää yhdistyneet Kuwaitiin.
Samalla Pennasen työn luonne muuttui totaalisesti. Seuraavat puoli vuotta hän oli mukana panttivankien pelastusoperaatiossa.
Pohjoismaalaiset säästyivät ihmiskilven osalta
Kuwaitiin jäi 14 suomalaista panttivankia. Heistä seitsemän oli YIT:n toimihenkilöitä ja kaksi heidän puolisoitaan.
Ensin 14 suomalaista pääsi Kuwaitin Suomen-lähetystöön kolmeksi viikoksi. Sen jälkeen he saivat siirtyä omilla autoillaan Bagdadiin Nokian toimistovillaan. Sieltä oli paremmat yhteydet Suomen-suurlähetystön ansiosta.
Yhdistyneen kansakuntien kannan mukaan panttivangeilla ei saa käydä kauppaa.
”Paine panttivankien pelastamiseksi kasvoi joka maassa. Lisäksi alkoi kiertää todeksi osoittautunut huhu, että strategisiin paikkoihin kuten voimalaitoksiin alettiin siirtää panttivankeja ihmiskilviksi. Pohjoismaalaiset kuitenkin säästyivät pääosin tältä. Heillä oli hyvä ja puolueeton maine.”
CNN:n toimittajat eivät uskoneet, että voimme soittaa Turkin rajalta minne vain.
Koulukaveri Rovaniemeltä auttoi Turkin rajalla
Kun oli kulunut kuukausi Irakin hyökkäyksestä Kuwaitiin, tuli Bagdadista Suomen ulkoministeriöön vapauttava tieto: 14 suomalaista päästettäisiin Pohjois-Irakin kautta Turkkiin.
Samalla alkoi Pennasen matka Cizren kaupunkiin, kurdien tukialueelle. Siellä hän majoittui paikalliseen ja ainoaan hotelliin. Alkoi odotus pääsevätkö suomalaiset rajalle.
”Panttivankeina oli myös kaksi Nokian työntekijää. Toinen heistä oli Nokian Turkin-aluejohtaja ja koulukaverini Rovaniemeltä. Hän järjesti meille rajalle yhden turkkilaisen työntekijänsä auton ja kannettavan puhelimen. Rajalla oli Nokian rakentama tukiasema. Paikalla olleet CNN:n toimittajat eivät uskoneet, että voimme soittaa minne vain ennen kuin saivat itse soittaa Amerikkaan puhelimellamme.”
Pitkän odottamisen jälkeen rajaportin läpi tuli kaksi tuttua autoa. Siellä istuivat kahden toimihenkilön puolisot ja lähetystösihteeri. Pennanen lähti vapautettujen naisten kanssa ajamaan kohti Suomen suurlähetystöä Ankarassa.
”Tie oli minulle tuttu. Olimme puolisoni Annan kanssa ajaneet sitä vuonna 1984 palatessamme autolla Irakista Suomeen.”
Myönteinen julkisuus auttoi vapauttamisessa
Kuwaitissa oli edelleen 12 panttivankia.
Verkostojen merkitys alkoi avautua. Ne olivat valmiina esimerkiksi Irakin ykkösministereihin, koska suomalaiset yritykset olivat olleet maassa rakennustöissä.
Lokakuussa 1990 lähti Arabikansojen ystävyysseuran delegaatio puheenjohtaja Saara-Maria Paakkisen johdolla epäviralliselle vierailulle Irakiin.
Mukana seurasivat seuran varapuheenjohtaja Mikko Lohikoski sekä kansanedustajat Marjatta Stenius-Kaukonen ja Pekka Haavisto.
He saivat vapaiksi viisi panttivankia. Seuraavaksi neuvoteltiin marraskuussa 1990. Silloin olivat mukana kansanedustaja Paavo Väyrynen, pääjohtaja Ulf Sundqvist ja Lohikoski.
Tilanne päättyi 14.12.1990. Suomeen lähti Bagdadista kaksi viimeistä panttivankia.
”Nämä vapautukset onnistuivat paitsi hyvien verkostojen myös myönteisen julkisuuden avulla. Sitä Irakin johto kaipasi,” huomauttaa Pennanen.
Tilanne oli vaikea, mutta ei saanut pysähtyä, piti katsoa eteenpäin.
Piti katsoa eteenpäin, tuntea vastuu ja auttaa
Vuoden 2020 helmikuussa Matti ja Anna Pennanen kävivät Kuwaitissa nostalgiamatkalla. Aikaa Irakin hyökkäyksestä oli kulunut lähes 30 vuotta.
”Nyt Kuwaitia hallitsevat pilvenpiirtäjät, mutta dynaamisuus puuttuu. Kameravalvonta on silmiinpistävää. Kuwaitilaisten elintaso on korkea ja naisilla äänioikeus. Vierastyöläisiä on ainakin pari miljoonaa.”
Pennanen ei saanut määräystä pelastusoperaatiolleen. Miksi hän teki sen?
”Minun piti auttaa työntekijöitämme ja heidän perheitään. Minulla oli heistä vastuu. Ei minua varsinaisesti pelottanut eikä ollut aikaa murehtia, piti pitää itsensä kasassa. Anna-puoliso kotona pyöritti perhettä. Tilanne oli vaikea, mutta ei saanut pysähtyä, piti katsoa eteenpäin.”
Pelastusoperaatio muutti Pennasen ihmiskäsitystä.
”Siinä sai nähdä läheltä panttivankien ja omaisten tuskan, kansalliset ja kansainväliset poliittiset kiemurat.”
Samalla hän ymmärsi, että ihminen on aika raadollinen, kun taistellaan vallasta ja hengestä.
Juttu on julkaistu alun perin 13.4.2020 ja sitä on muokattu 26.2.2021.
