Mummin runot muuttuivat lauluiksi Emilia Aarnion ensimmäisellä levyllä
Kutsumus on vahvistunut: Emilia Aarnio suuntaa lauluntekijäksi tosissaan. Kuvat: Anni Aarnio
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Emilia Aarnion levyn kappaleet alkoivat syntyä, kun hän kävi läpi viime vuonna 90 vuotta täyttäneen mummonsa runoja.
”Aloin kirjottaa niihin omaa tekstiäni. Sävelet muodostuivat minulla siinä mukana. Toisin sanoen, tekstit ovat minulta ja mummilta. Vanhaa kieltä puhuvat mummin runot inspiroivat paljon säveltämistyössä”, Aarnio sanoo.
Mummin ja isän elämäntyötä kunnioittaakseen Aarnio halusi lauluihinsa mukaan vanhanajan iskelmän tunnelmaa. Esimerkiksi Suru-biisin hän sävelsi mielessään Lapin kesä -klassikko.
Levyn kappaleisiin tuli vaikutteita myös folkista, soulista ja portugalilaisesta fadosta.
Pysähtyminen avasi luovuuden kanavat
Aarnio kuuluu muusikkosukupolvien ketjuun.
”Isä lauloi ja soitti bassoa tunnetussa Kirsti Aarnion yhtyeessä eli mummin bändissä, jossa mummi lauloi ja soitti haitaria. Äiti toimi myöhemmin myös yhtyeen solistina ja minä kuljin vaunuissa keikoilla.”
Aikuisen Aarnion luovaan elämään korona-aika on antanut pysähtymisen lahjan.
”Kun sävelsin Heijaa nyt vemmelpuu -runoa, aukesi siitä luovuuden kanava tosi isosti, lauluja alkoi syntyä ja avasi vuosia uinuneen kanavan. Säntäillessä ei ole aikaa keskittyä siihen mitä mieli ja sävel sanovat”, miettii Aarnio.
Levy on tekijälleen hyvin henkilökohtainen kokonaisuus.
”Kun aloin laulaa, tunne vyöryi kuin olisin kotiin tullut. Kehrääjälintu-kappaleeseen soitin sellosoolon. Sen laulaminen oli vaikeaa, sekä surullista että toiveikasta.”
Suunta on selvä: lauluntekijäksi
Aarnio on käynyt Oulussa musiikkiluokat, Madetojan musiikkilukion, pop- ja jazzkonservatorion, valmistunut musiikinopettajaksi ja päässyt semifinaalivaiheeseen asti Idols 2007 -kisassa.
Coverkeikkailua Aarniolla on takanaan viisitoista vuotta.
”Mutta koko ajan suuntana on kuitenkin lauluntekijäura”, hän sanoo.
Seuraavalle levylle onkin jo neljä biisiä valmiina.
Levyä työstettiin pikaviestimellä ja sähköpostilla
Kehrääjälintu-levy äänitettiin Kempeleen Wolfbeat-studiolla.
Levyn tuotti ja sähkökitaraa soitti Jarkko Viinamäki. Vesa Pisto toimi toisena kontrabasistina. Hänen kanssaan Aarnio sovitti levyn enimmäkseen WhatsApp-viesteillä.
Miika Saarikoski soitti saksofonia sekä pianot, Jaakko Konttila kontra- ja sähköbassoa. Aarnio itse lauloi kaikki säveltämänsä ja sovittamansa laulut sekä soitti akustista kitaraa ja selloa.
Kanteleessa kuullaan Maija Kauhasta ja Heikki Höijärveä viulussa. Rummut ja perkussiot levylle löi Olli Estola.
Suru-kappaleessa soittaa haitaria Virve Yli-Savola. Kyseessä on Aarnion mukaan yksi levyn tärkeimmistä lauluista.
Korona-aika vaati myös levyn teknisessä työstössä poikkeuksellista työtapaa.
”WhatsAppin lisäksi lähetimme toisillemme levyn raitoja sähköpostilla”, Aarnio sanoo.
Neuvottelut levyn julkaisemisesta levy-yhtiöiden kanssa ovat vielä kesken, mutta vastauksia heiltä on Aarnion mukaan jo tullut myönteisessä sävyssä.