Metsokankaalla eletään kuin kyläyhteisössä
Heini Tuorila ja Pepi ovat tyytyväisiä metsokankaalaisia eivätkä vähiten alueen koirapuiston vuoksi. Kuvat: Sanna Krook
Yli 6 000 asukkaan Metsokankaasta Heini Tuorila tuumaa, että se on kuin oma kylänsä.
”Täällä on olemassa pienen kylän edut ja vallalla kyläyhteisöhenki.”
Yksi asia yhdistää kaupunginosan asukkaita: lapset.
Tuorila on asunut Metsokankaalla kahdesti, nykyisessä kodissa vuodesta 2014. Metsokankaalle hän muutti Taskilasta, perinteikkäästä vanhasta kaupunginosasta.
”Olin asunut aina Pohjois-Oulussa. Kun muutin tänne, se oli kuin tulo uuteen maailmaan.”
Metsokankaan hyviä puolia Tuorila luettelee useita.
“Lasten on helppoa kulkea kahden kodin väliä, kun heidän isänsä asuu lähellä, koulumatka on turvallinen, koska ei ole tien ylityksiä. Myös lasten Microsoft-koulu on moderni ja edistyksellinen.”
Ruokakauppakin nykyisin löytyy. Lähellä on myös Ouluntullin uimapaikka avantouintiin.
Moottoritie nopeuttaa hankkiutumista keskustaan ja töihin. Linnanmaalle Tuorila vetäisee autolla 15 minuutissa. Siellä hän työskentelee Oulun yliopiston viestintäasiantuntijana kuitu- ja partikkelitekniikan osastolla.
Tuorila on alun perin kalajokinen. Hänellä ei ole Oulun seudulla sukulaisia tai muuta automaattista turvaverkostoa. Metsokankaalla se kuitenkin on muodostunut lasten kavereiden vanhemmista.
Perheeseen kuuluvat 14-vuotias Minea ja 15-vuotias Lumia sekä kaksivuotias welshinspringerspanieli Pepi.
”Etelä-Suomessa ei meinattu uskoa, että koiran voi jättää kaupan ulkopuolelle. Sitä ei varasteta eikä sille tehdä kiusaa.”
Sitä Tuorila vähän miettii, että millaistahan on sitten, kun alueen nykyiset lapset kasvavat teineiksi.
”Tulee niitä kaikenlaisia kokeiluja. Mutta uskon, että roti pysyy.”
Kadonneet pyörät ja juoksuryhmät löytyvät somesta
Sosiaalinen media on voimakkaasti läsnä metsokankaalaisten arjessa.
Alueesta löytyy facebookissa kaksi ryhmää: kirppariryhmä Metsokankaan mammat, mistä Tuorila on hankkinut kodin lamput, ja Metsokankaan vanhemmat yleisten asioiden keskusteluun.
”Yksi naapurin rouvista kasasi facebookissa juoksuryhmän. Kadonnut pyörä taas löytyi someryhmään laitetun kuvan perusteella. Koirapuistoon sovitaan koiratreffejä. Lasten harrastuksiin on naapurustolla kuskausvuorot”, Tuorila kertoo.
Ja jos esimerkiksi lapsi on kadonnut, lähdetään häntä yhdessä etsimään.
”Mukana on helposti kymmeniä ihmisiä. Tämä on kyläyhteisö, joka näkee toistensa puolesta vaivaa.”
Tuorila kuitenkin lisää, että hyvin tiiviisti ei pidetä yhteyttä eikä välttämättä olla ylimpiä ystäviä.
”Mutta makkaraa on grillattu yhdessä ja uusille naapureille vein suklaakonvehtirasian.”
Tarkkailija nauttii aurinkopihastaan
Tuorila kertoo entisestä appiukostaan, joka on käynyt lintumetsällä Metsonkankaalla. Alueella on, kuinka ollakaan, elellyt runsaasti esimerkiksi metsoja.
Kodin takapihalta on vetäisty metsää kumoon uusien talojen tieltä. Puiden kaato ei Tuorilaa haittaa.
”Olen vähän tällainen tarkkailija, tykkään katsella mitä muut puuhaavat. Ja nyt aurinkokin pääsee paistamaan pihalle.”