Matalan kynnyksen mökkeilyä Äimäraution siirtolapuutarhassa

Kauppakirjat allekirjoitettiin viime kesän alussa ja pian sen jälkeen Niva pääsi muuttamaan täydessä kukkaloistossa hehkuvalle palstalleen. Pihan laittaminen oli hänelle kuitenkin hyvin vierasta, jonka vuoksi mökin ostaminen jännitti.

”Aloitin tänä kesänä puutarhanhoidon opettelun ruohon leikkaamisesta. Jossakin vaiheessa lopetin stressaamasta, koska ei piha voi mennä rikki. ”

Kerrostalossa asuva Niva huomaa tunnustautuneensa mökkeilyn myötä aidoksi kesäihmiseksi. Hän kertoo inhonneensa kauniita kesäpäiviä kerrostalossa, koska silloin kotona ei ollut mitään järkevää tekemistä. Mökin ostaminen siirtolapuutarhalta mahdollisti kaupunkilaiselle matalan kynnyksen paikan, jossa riittää puuhasteltavaa ympäri vuoden niin sisällä kun ulkonakin. Puutarhan ykkösjutuksi Niva nimeää haravoimisen, mutta erilaiset huoltotyöt kuten rännien puhdistamisen hän mielellään delegoisi muille.

Sisustuksen punaisena lankana kierrätys

Nivan sisustusfilosofian punainen lanka on käytetty tavara, eikä hän ole ostanut mökilleen vielä mitään uutena. Hänelle on tärkeää, että jokaisella tavaralla on tarina, sillä se tuo paikkaan sielukkuutta.

”Vaikka minulla olisi kuinka paljon rahaa, niin en haaveile siitä, että voisin kävellä huonekalukauppaan ja ostaa kaikkea uutta.”

Nivan kipinä sisustamiseen kulkee verenperintönä suvussa, jossa on totuttu tekemään paljon käsillä. Sisustaminen on Nivalle täydellistä vastapainoa toimistotyölle.

”Jos minulla ei ole aikaa kierrellä kirpputoreja tai tuunata kalusteita kalkkimaalilla, niin sitten minä olen liian kiireinen ja kuormittunut. Pidän sitä yhdenlaisena stressin mittarina.”

Hän kertoo suosikki kirppislöydökseen mökin seinustalla komeilevan harmaaksi kalkkimaalatun senkin ja huoneen keskellä sijaitsevan rottinkituolin, jota hän kuvailee omaksi onnenpesäkseen. Hän metsästi sisustukseen sopivaa nojatuolia koko kesän, mikä teki tuolista hänen pisimpään etsityn kirppislöytönsä.

Tulevaisuudessa Niva haluaisi löytää mökkiin uuden keittiön käytettynä, rakentaa ulos paviljongin ja kesäkeittiön sekä istuttaa pihalle näyttävän omenapuun. Siirtolapuutarha on ikuisuusprojekti ja hänen oli opeteltava siihen, ettei kaiken tarvitse olla heti valmista.

Talvella mökille lumilapion avulla

Kesäinen puuhastelu ja tekemisen meininki hiljenevät Äimäraution siirtolapuutarhalla syksyn edetessä, ja lokakuisena päivänä alueella kaikuvat enää vain raviradan äänet.  Alueelta katkaistaan vedet talveksi, eikä mökkejä ole tarkoitettu ympärivuotiseen asumiseen. Niva kertoo kuulleensa, että osa mökkiläisistä saattaa kuitenkin viettää palstallaan esimerkiksi joulua.

Mökeille johtavia teitä ei aurata talvisin, joten jokainen talvivierailu palstalla on pieni seikkailu. Häntä neuvottiinkin jättämään puutarhalleen makkaranpaistovälineet ja lumilapio, sillä niille saattaa tulla talvisin käyttöä.

Mökin talviteloille laittaminen on Nivan mielestä mukavan yksinkertaista, eikä siitä ole hänelle suurta päänvaivaa. Häntä neuvottiin siirtolapuutarhan Facebook ryhmässä jättämään kamiina hieman raolleen, jotta mökki pääsee tuulettumaan. Tekstiilit suositeltiin viemään turvaan kylmältä, ja kuivaruuat täytyi purkittaa, etteivät ne houkuttelisi paikalle hiiriä.

Pihalla täytyi tietysti myös haravoida, ja kasveja piti suojata. Vaikka mökin hyvästeleminen talveksi on Nivan mielestä haikeaa niin hän odottaa sitä, että saa taas hetkeksi asettua elämään täysin kaupunkielämää. Hän aikoo tulevana talvena kuitenkin piipahdella palstallaan tarkistamassa, ettei mökille ole tehty ilkivaltaa.

”Tämä paikka tuntuu ihan omalta maailmaltaan, jossa kaikki murheet unohtuvat. Ihan kuin eläisi jossain raparperilehden alla. On suuri kunnia saada jatkaa juuri tämän mökin tarinaa.”