Marjaana Koistinen tallensi kirjaksi rajantakaiset juurensa: ”Olen perinyt sinnikkyyteni ja positiivisen elämänasenteeni esiäideiltäni”

Oulun kaupungilla tietohallintoasiantuntijana työskentelevä Marjaana Koistinen julkaisi marraskuun alussa omista juuristaan kertovan teoksen Mummikka – Rauhan kasvutarina 1932–1947.

Teoksen synnyn kannalta ratkaisevaa oli, kun Koistinen osallistui Suistamon Perinneseuran matkalle Suistamolle ja Vanhaan Valamoon vuonna 2017.

”Kävimme esivanhempiemme kotikylässä, jossa kaikki äitini minulle kertomat tarinat konkretisoituivat. Suistamon sankarihaudoilla järjestettiin muistopalvelus kaatuneille. Äitini veljistä neljä kaatui sodassa ja kaksi säilyi hengissä. Se oli niin vaikuttavaa ja ymmärsin, että puolet minusta on siellä. Kalevala ja itkuvirret tulivat lähelle, kun minun sukuuni kuuluvat kanteleensoittaja Jehki Jänönen ja itkuvirren taitaja Martta Kähmi.”

Koronan eristäytyneisyyden aika sai Koistisen hakemaan tietoa juuristaan. Hän kaivoi leskiäitinsä muistiinpanot esille.

”Ajattelin, että nämä voisivat kiinnostaa muitakin, joilla on juuret raja-Karjalassa. Kun Ukrainan-sota alkoi, se toi aiheen vieläkin lähemmäksi.”

Sinnikkyyttä esiäideiltä

Mummikka – Rauhan kasvutarina 1932–1947 on Koistisen äidin Rauha Kuittisen, os. Toivosen, tarina 7-vuotiaasta avioliittoon asti. Loppusanoissa käsitellään hänen vanhuusvuosiaan.
Toivonen jäi leskeksi 40-vuotiaana. Koistinen oli silloin viisivuotias. Äiti kertoi hänelle elämästä ja elämänarvoista Raja-Karjalan Suistamolla sekä ajasta, kun Koistisen kotikuntaa Juukaa asutettiin.

Koistisen äidinäiti Maria sai 10 lasta, joista menetti kuusi, kaksi heistä vauvana. Kuudesta pojasta neljä kaatui sodassa, yksi palasi rintamalta. Koistinen kuvaa Mariaa sisukkaaksi ja sinnikkääksi sekä temperamenttiseksi naiseksi, joka säilytti tasapainonsa ja henkisen terveytensä.

”Siinä häntä auttoi ortodoksinen usko, jossa, muuten, ei uskota helvettiin, mutta kylläkin enkeleihin.”

Koistisen Rauha-äiti oli neljäkymmentävuotiaana seitsemän alaikäisen tyttären yksinhuoltaja, kun puoliso menehtyi äkillisesti sairauskohtaukseen.

”Äiti arvosti koulutusta. Välirauhan aikaan ja pian sodan jälkeen hän työskenteli opintoneuvojana Raja-Karjalan sivistysliitossa. Siitä hän sai kipinän sivistyksen merkitykseen.”

”Ihmisenä äiti oli avarakatseinen ja kannustava”, Koistinen jatkaa. ”Minun lähtökohtani Juuassa olivat niukat, mutta ei henkisesti. Minulle syntyi luottamus omiin kykyihini, myös yliopisto-opintoihin, sekä sitkeys ja sisukkuus elämän edessä. Olen perinyt sinnikkyyteni ja positiivisen elämänasenteeni esiäideiltäni. Elämä on ihan liian lyhyt riideltäväksi. Kätinällä pilataan oma ja toisten elämä.”

Oppia kirjoituskursseilta

Heti Mummikka-teoksen ilmestymisen jälkeen Koistinen kävi esittelemässä teosta Oulun Karjala-seuralle. Se oli samalla kirjan julkistamistilaisuus.

Koistinen on harrastanut kirjoittamista koko ikänsä ja ollut koulussa kympin aineenkirjoittaja. Haaveammatti oli toimittaja.

Syksystä 2019 alkaen Koistinen on aktiivisesti osallistunut kirjoituskursseille. Vuolle-opistolla hän työsti kirjailija Katri Rauanjoen johdolla Mummikkaa. Vuoden Koistinen oli Päätalo-instituutin luovan kirjoittamisen koulutusohjelmassa, jota ohjasi kirjailija Taija Tuominen.

”Käsikirjoitukseni oli silloin fiktiivinen tarina, mutta sain Taijalta palautteen, että minulla on tarinankertojan ote ja osaan kirjoittaa sellaisia koukkuja, että lukija jatkaa lukemista”, Koistinen muistelee.

Paritansseja ja kirjoittamista

Koistinen on ollut töissä Oulun kaupungilla vuodesta 1989, ensin asiakirjahallinnassa ja vuodesta 2015 tietohallintoasiantuntijana tietohallinnossa ja digikehittämisessä. Työyhteisö on ollut loistava ja tehtävät mielenkiintoisia, mutta nyt Koistinen suunnittelee, että vuosi 2024 on hänen viimeinen kokonainen vuotensa työelämässä.

Koistista on aina pitänyt pirteänä ilmaisutaito. Hän oli 13 vuoden ajan mukana harrastajateatterissa.

”Paritanssit ja kirjoittamiset, ne tukevat työssä jaksamista.”

Unelmana on jatkaa eläkkeellä kirjoittamista.

”Olisin silloin vapaa kirjailija, tai ainakin vapaa.”

Juurien tutkimiseen veivät oman elämän rankat tapahtumat.

”Puolisoni menehtyi vaikean aivosyövän kolmanteen uusiutumiseen 2015, hän sairasti tautia yhdeksän vuotta. Syöpälääkärin sanoja lainatakseni pidin perhettä pystyssä tammena myrskyn keskellä. Pojillemme halusimme tarjota mahdollisuuden harrastaa, ja kaikesta muusta tingimme. Se sijoitus kannatti”, Koistinen sanoo.

“Elä höblötä”

Koistisella on kaksi poikaa. Heistä Roope solmi kolmivuotisen sopimuksen NHL-joukkue Detroit Red Wingsin farmijoukkueen Grand Rapids Griffinsin maalivahtivalmentajana kesällä 2023. Otto asuu Oulussa ja toimii aktiivisesti Oulu Urban Culturessa. Hän on tuottanut jo kolmatta kertaa Frozen People -tapahtumaa Nallikarin jäälle.

”Pojat toteuttavat omia unelmiaan, joihin heidän edesmennyt isänsä heitä aina kannusti.”

Koistinen viittaa vielä tuoreeseen Je’vida-elokuvaan. Hän näkee siinä yhtymäkotia rajakarjalaisiin evakoihin.

”Kun evakot pagisivat vierasta kieltä, heidän piti opetella suomea ja heille todettiin, että elä höblötä. Omasta kielestä piti luopua.”

Siitäkin Koistinen kertoo Mummikan jälkipuheessa.

Oulussa asuu arviolta kymmeniätuhansia karjalaistaustaisia. Koistinen itse ymmärtää Suistamolla puhuttua varsinaiskarjalaa eli suvikarjalaa.

Mummikka-kasvutarina on niin sanottu palvelukustanne, eli Koistinen on maksanut Väyläkirjat-kustantajalle kirjan painattamisesta, kirjavälityksestä ja kannen taitosta. Kirjaa hän on myynyt itse. Sata kappaletta on jo varattu esittelyihin tai myyty kiinnostuneille.

Omaan myyntiin Koistinen ei aio ottaa enää kirjoja, mutta kiinnostuneet voivat tilata niitä Väyläkirjojen verkkokirjakaupasta. Mummikka on Koistisen toinen teos.