Made in Oulu, osa 3: Kooman unelmien työhuone löytyy Höyhtyän ostarilta

Kooman yrittäjä Antti Putkonen hankki vuoden 2020 alussa työtilan Höyhtyän ostarilta ja remontoi sen omannäköisekseen. Kotikulmien rouhea lähiöfiilis on ollut Putkoselle mieluisa.

”Kyllä se sopii omaan sielunmaisemaan ja tekemiseen ja ruokkii sitä lisää”, Putkonen tuumailee. ”Kaupunkitilassa pitää olla myös vähän vaaran tuntua, että koska tahansa saattaa tulla turpiin”, hän nauraa hersyvästi.

Värikäs ja houkutteleva tila näyttää valmiilta, mutta on Putkosen mukaan vielä kehitysvaiheessa.

”Tila on kesken rakenteellisesti, ja myös vielä sisällöllisesti. Aikaisempiin tiloihini on aina liittynyt kulttuuria ja kohtaamisia, galleria Koomaa ja vastaavia. Se olisi tarkoitus myös tuoda tänne, pienimuotoisia taidenäyttelyjä matalalla kynnyksellä”, hän kertoo.

Muuntautuvaksi suunniteltuun tilaan sopisivat myös afterworkit ja erilaiset tapahtumat. Suosittu Höyhtyän Ostarifestari jouduttiin vielä tänä kesänä perumaan koronan vuoksi, mutta Putkonen odottaa jo vuoden 2022 elokuuta.

”Suunnitelmissa on, että tähän tulee silloin disko. Ollaan sopivasti päälavan vieressä. Lisäksi saattaa tulla iskelmää, koska olen iskelmämusiikin suuri ystävä”, hän hymyilee.

Kooman valoisa työtila avautuu koko mitaltaan ostoskeskuksen vihreälle sisäpihalle. Peremmällä sijaitsevat työtilat, ompelukoneet, kangaspuut ja materiaalit.

”Eli luova tekeminen tapahtuu tässä. Vanhasta parturikampaajan föönikompleksista olen suunnitellut tekeväni valaisimen. Se jäisi kertomaan tarinaa tilan aikaisemmista vaiheista”, Putkonen kertoo.

Perheenisä suuntaa takaisin parrasvaloihin

Kooma-pipoista ja Muodin huipulle -ohjelmasta aikoinaan suuren yleisön suosioon ponnahtanut Putkonen on paitsi pitkän linjan yrittäjä ja somen seurattu Koomamies, myös kolmen lapsen isä. Kooman toiminta onkin perheen ruuhkavuosien aikana ollut pienimuotoisempaa.

”Siinä ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen oli kymmenen vuoden ajanjakso, jolloin Kooma oli hyvin pienenä kellarissa”, tuumailee Putkonen.

”Kun tuolloin tuskailin perhe-elämän ihanuutta, niin ajattelin, että sitten kun ovi alkaa käydä, eikä vanhempia tarvita enää niin paljon, on taas aikaa touhuta ja tehdä. Riittää, että liekki on ollut välillä pikkuisen lepattamassa.”

Kooman kehittäminen on silti jatkunut hissuksiin myös läpi perhevuosien. Matkan varrella löytyi muun muassa tie takaisin alkulähteelle: vaatteet tehdään taas alusta saakka itse. Putkonen haluaa näyttää esimerkkiä, että vaatteita on mahdollista valmistaa myös tällä puolella maapalloa.

”Jos koronasta haetaan positiivista, niin esimerkiksi maskipula herätti meidät täällä miettimään, että omaakin tuotantoa on syytä olla”, hän pohtii.

Laatikkopyörästä ja maailmantuskasta kohti laadukkaampia vaatteita

Putkosen kanssa keskustellessa tulee selväksi, että ympäristöarvot ovat miehelle tärkeitä. Niitä hän toteuttaa niin yksityiselämässään kuin yrittäjänäkin. Kooman tavoitteena onkin tehdä pitkäikäisiä ja laadukkaita tekstiilejä, jotka kestävät käyttöä ja katsetta.

”Töiden määrästä kyllä huomaa, että on olemassa myös porukkaa, joka on valmis siitä maksamaan. Brändi ja tarina ovat varmasti osa tuotteen viehätystä, mutta itse laadun huomaa sitten käytössä – kun vaate kestää, ei kutistu pesussa ja on tehty omien mittojen mukaan. Juuri sillä tuotteelle saadaan pidempi käyttöikä.”

Putkosen nuoruudessa kokema maailmantuskakin on onneksi vaihtunut seesteisempään olotilaan – tietoisuuteen siitä, että omalla toiminnallaan voi vaikuttaa tähän maailmaan, mutta sen takia ei kannata hermojaan menettää.

”Ja jos ajatellaan yhteiskunnallista vaikuttamista, niin uskon, että sellainen aika on vasta alussa, jolloin meidän ikäpolvemme jättää jälkensä maailmaan. Kokemusta saa vaan tekemällä ja elämällä”, Putkonen summaa.

Oululainen omituisuus ja positiivinen kateus

Putkonen on tyytyväinen siihen, että pääkaupunkiseudun vetovoimasta huolimatta hän on säilynyt vuosien mittaan oululaisena. Hän on myös huomannut, että pohjoista asennetta arvostetaan muualla Suomessa sekä kauempanakin.

”Tykkään myös oululaisesta rohkeudesta ja sen synnyttämistä ilmiöistä, kuten Huutajista ja ilmakitarasta”, hän lisää.

Putkonen arvelee silti, että Oulua on perinteisesti katsottu liikaa insinööriosaamisen kautta. Täällä on myös kosolti luovaa osaamista, ja paras lopputulos syntyy usein juuri näiden kahden yhdistämisestä. Tuleva kulttuuripääkaupunkivuosi tarjoaa tähän lisää mahdollisuuksia.

Oman uransa kantavana ajatuksena Putkonen pitää sitä, että hän koettaa aina keksiä uutta: oli kyseessä sitten tuote, tekniikka tai tapa tehdä.

Hän muistuttaa myös, että luovalla alalla kannattaa pitää mieli avoinna ja etsiä innolla esikuvia. Tätä kautta myös kateuden voi kääntää positiiviseksi.

”Se on sellainen oma termini, positiivinen kateus. Se antaa luvan inspiroitua”, Putkonen tiivistää.