Lyhyttä ilmaisua ja havaintoja ympäristöstä – Jenni Miettusen uuden runokirjan kuvitus syntyi kitaraa soittamalla
Kolmannen runokokoelmansa julkaissut Jenni Miettunen on myös säveltäjä, joka soittaa kahdessa oululaisessa kokoonpanossa. Kuva: Martu Väisänen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Kolmannen runokokoelmansa julkaissut oululainen Jenni Miettunen tunnetaan myös muusikkona ja eräoppaana. Uudella Meren kronologia -kokoelmalla luonto, runous ja musiikki yhdistyivät ainutlaatuisella tavalla, sillä Miettunen teki kirjansa kuvituksen säveltämällä ja soittamalla kitaraa.
Oululaisen Jenni Miettusen uusin runokokoelma Meren kronologia (Kulttuurivihkot) sisältää viisi eri osaa, jotka ovat kirjoittajansa mukaan hyvinkin erilaisia.
Luontoteeman ohella ne koskettelevat ihmisyyttä: omaa riittävyyttä kilpailuyhteiskunnassa ja kärsimystä sekä sen hyväksymistä.
”Koen niin, että kun toiveet eivät toteudu, siitä syntyy ihmisiä yhdistävää inhimillisyyttä, sillä monet ihmiset kokevat näitä samoja pettymyksen tunteita. Kärsimys tavallaan pakottaa meidät pois ahtaasta minuudesta. Sen tuskan kanssa pärjää hyväksymällä hankalat tunteensa ja kuuntelemalla pelkoja niiden takana.”
Miettunen lisää, että hänelle yksi ehkä oleellinen ratkaisu itselle riittämiseen on ollut ymmärtää, että oman arvon ja merkityksen mitta ei tule ulkoapäin.
”Se ei ole sidoksissa menestykseen tai saavutuksiin, vaan ihmisen arvo ja merkitys on myös tietysti ihmisyys itsessään, jokaisella sama. Lisäksi runous tarjoaa merkityksiä muualtakin kuin tästä kuluttamisen maailmasta.”
Miettunen kokee, että runoudella ja taiteella on itseisarvo.
”Niiden kautta elämän voi kokea ihmeenä ja merkityksellisenä asiana ihan eri näkökulmasta kuin tavallisesti.”
Meren kronologia on Miettusen kolmas julkaisu. Helposti hajoavaa ilmestyi vuonna 2018 Mediapinnalta ja Kynnenjälkiä Runogallerialta vuonna 2001, molemmat palvelukustanteina. Se tarkoittaa, että kirjoittaja kustantaa itse osan kirjasta. Tuoreimman teoksen julkaisseen Kulttuurivihkojen kanssa Miettusen kustannussopimus on kattavampi.
”Runojen saaminen julkaistuksi kustantamoilta ylipäätään on vaikeaa”, Miettunen myöntää.
Miettunen kokee, että runo sopii kirjoittamisen muotona oivalluksille, joita häneltä on syntynyt nuoresta alkaen.
”Lyhyt ilmaisu ja havainnot ympäristöstä tukevat toisiaan.”
Kitaran äänet kuviksi
Miettunen on itse soittanut kitaralla kirjan kuvat: soittaessa ja äänittäessä syntyneet äänen voimakkuutta ilmentävät oskilogrammi-grafiikat ovat samalla kirjan kuvitusta. Näin kävi, kun Miettunen työsti runoja ja äänitti musiikkia samaan aikaan.
Teoksen kannen kalamaiset hahmot kuvaavat äänitiedostoja, jotka ovat syntyneet Miettusen soittaessa kitaraa.
Miettunen säveltää ja soittaa kahdessa oululaisessa kokoonpanossa, Projekti Plaanaojassa ja Hulentkassa.
Hän on valmistunut biologiksi Joensuun yliopistosta ja aina hakeutunut metsiin.
”Puita pitää näkyä myös kodin ikkunoista.”
Lisäksi Miettunen on eräopas ja Oulu-opas, jonka Hupisaarten kierroksella kierretään puusta toiselle ja kuullaan niiden biologiasta ja myyteistä.
Oululaiselle runoilijalle meri taas on elementti, johon sisältyy paljon merkityksiä.
”Merihän on aivan loputon lähde kaltaiselleni analyyttiselle ihmiselle.”
Miettusen runojen lukijat ovat kuvailleet hänen luontosuhdettaan syväksi ja tiedostavaksi. Itse hän sanoo runojaan helppolukuisiksi, esimerkiksi tätä:
Matkalla kotiin
koivu kuiskasi
ssssshhhssss
ole hiljaa ihminen
minä puhun nyt.
Miettunen on kirjoittanut myös tiederunoja, jolloin tutkija kirjoittaa runomuodossa tutkimastaan aiheesta, kuten Miettunen tässä:
Meri kimmeltää
kauneus on fotonien törmäilyä
ja maailma on
katsojan silmissä.