Läsnäolotaiteilija Jukka Takalo kulkee jokea pitkin kohti merta
Jokivarsien laulut -levyn keskeinen teema on luonto, joka on Jukka Takalon mielestä "kaikista kovin arvo". Kuva: Ari Mäkiö
Laulaja-lauluntekijä Jukka Takalo innostui taas sähkökitaran soinnista ja tarttuvista kertosäkeistä. Jokivarsien laulut -levyn pohjavirtana on ihmisen ja luonnon loputtoman ristiriitainen suhde, ja samoja teemoja Takalo aikoo käsitellä yhdessä Oulu2026-vuoden pääteoksista.
Haukiputaalainen lauluntekijä ja kulttuurin monitoimimies Jukka Takalo julkaisi elokuun lopussa uuden soololevynsä Jokivarsien laulut, ensimmäisen kuuteen vuoteen. Hän tuntuu itsekin hieman hämmästelevän ajan kulumista ja alkaa kerrata, mitä kaikkea viime vuosina on tapahtunut.
Ensinnäkin oli ”iso flunssa” eli koronapandemia.
”Jo silloin vuonna 2020 olin tekevinäni levyä. Meillä oli Kaarle Viikatteen kanssa talvikiertue menossa, kun luin keittiössä aamukahvia juodessa Hesarista, että Trump on kieltänyt lennot Amerikkaan. Vielä edellisellä viikolla olimme olleet Lapissa keikalla, jossa oli paljon kansainvälistä porukkaa turistikohteessa. Silloin tuli mieleen, että jokohan se korona tännekin tulee.”
Pandemian pysäyttäessä tapahtumat Takalolla oli pari valttia hihassaan. Hän on videoalan ammattilainen, joka on tottunut keikkailemaan yksin. Nettistriimikeikat sujuivat siksi luontevammin kuin monilta muilta.
”Minulle korona ei ollut mitenkään katastrofaalista aikaa. Oli esimerkiksi webbiseminaareja, joihin tarvittiin viihdykettä. Sellaisissa olin aika usein soittamassa, monesti tein myös ’hetken laulun’ seminaarissa kuulluista aiheista.”
Hän myös teki ja julkaisi saman tien Facebookissa Hajurako-nimisen biisin, jossa vaikeaa tilannetta lähestyttiin lempeän huumorin kautta.
”Koronassa oli semmoinen piirre, että lauluntekijän piti asemoida itsensä uudelleen maailmaan, se oli niin iso juttu. Olen kuullut saman ajatuksen myös Jarkko Martikaiselta ja Ismo Alangolta. Moni tyyppi ei julkaissut uutta musiikkia, vaikka varmaan sitä teki.”
Sähkökitaroiden räimettä
Jo ennen pandemiaa myös Takalon vanha yhtye Aknestik aktivoitui yksittäisille keikoille, ja keikkailu jatkui lyhyissä periodeissa aina päättyneeseen kesään asti. Tällä erää emoyhtyeellä ei ole tulevaisuuden suunnitelmia, mutta Takalo uskoo, että bändikeikkailu vaikutti hänen uuden levynsä sointiin, jossa edellisten levyjen kuplettimaisestakin tunnelmasta on palattu sähkökitaroihin ja tarttuviin kertosäkeisiin.
”On ollut vähän semmoinen fiilis kuin kotiin tulisi, kun on saanut taas laulaa sähkökitaroiden räimeessä”, Takalo myöntää.
Temaattisesti Jokivarsien laulut jatkaa edeltäjänsä Vaarojen laulut (2018) suurien luontoaiheiden parissa. Takalon visiona on julkaista albumitrilogia, jossa tullaan kaukaa vaaroilta vesireittejä pitkin merelle. Innokkaana melojana ja muutenkin ulkoilmaihmisenä tunnetun lauluntekijän ote luontokysymyksiin on saanut huomiota alan legendoilta.
”Nyt jo edesmennyt luontokuvaaja Hannu Hautala innostui Vaarojen laulut -levyn biiseistä ja pyysi tekemään albumin nimikappaleeseen musiikkivideon hänen kuvistaan. Se toimi tosi hyvin.”
Suomaan tanssit
Hautalakin piti lopputuloksesta ja pyysi Takaloa tekemään toisenkin videon kurkiaiheisista kuvistaan. Se jäi toteuttamatta, mutta sivujuonteena syntyi taas yksi uoma Takalon uralle, edelleen jatkuva yhteistyö tanssitaiteilija Heli-Maria Latolan kanssa. Taiteilijat tutustuivat meloessa Iijoella.
”Puhuimme siitä, minkälaisia esityksiä voisi tehdä luonnonpaikkoihin, hän tanssitaiteilijana ja minä musiikintekijänä. Kajakkiorkesterissani olimme jo tehneetkin sen tyyppistä hommaa vetten päällä.”
Yhteisistä pohdiskeluista syntyi ajatus yhdistää Hautalan valokuvat, Latolan tanssi sekä Takalon musiikki ja tarinointi. He esittivät vuosina 2020–2022 Laulu Suomaan kurjista -nimistä näyttämöteosta, jonka jatkumona he tekevät nyt Suomaan matkatoimisto -nimistä esitystä, alkuperäisen ajatuksen mukaisesti luonnonympäristöissä.
Takalo sanoo, että yhteistyö Latolan kanssa on tuonut taas uusia näkökulmia hänen laulunkirjoittamiseensa. Vaarojen laulujen kansallisromanttisesta tunnelmasta siirrytään uudella levyllä jyrkempään vastakkainasetteluun ihmisen ja luonnon välillä.
”Jos vaikka valokuvaan suomaisemaa, jonka haluan suojella, niin kamerassa on akku, johon tarvitaan kobolttia. Suon alla taas on malmia, jossa on kobolttia, mutta sen kaivaminen sieltä tuhoaa sen suon. Tällaista ihmisen ja luonnon loputonta ristiriitaa pohdin.”
Samantyyppistä ajattelua Takalon lauluissa on ollut jo vuosikymmeniä. Aknestikin varhaisessa kappaleessa Poplaulu 90 lauletaan iloisella melodialla: ”Soitan kitaraa / se sähköä kuluttaa / sen teko on tappavaa / voimme popata kuolemaan.”
”Nyt minulla on kyllä aurinkopaneelit ja akut, voin tehdä keikkaa ihan aurinkovoimalla!”
Takalon moniaalle rönsyilevillä tekemisillä on tapana ruokkia toisiaan ja nivoutua yhteen hedelmällisillä tavoilla. Hän oli 1990-luvulla perustamassa Oulun musiikkivideofestivaaleja, jonka sivutuotteena syntyivät maailmanmaineeseen nousseet ilmakitaransoiton MM-kisat.
Nyt luonnonläheisen luomistyön ohessa valmisteilla on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista, Oulujoen suistoalueella toteutettava Delta Life -spektaakkeli, jossa myös ilmakitaroilla on osansa. Takalo on esityksen käsikirjoittaja ja taiteellinen johtaja. Delta Life tutkii ”kaupungin ja kulttuurin syntyä vesireiteillä vaaroilta valtamerille”, aivan kuten Takalon toiseen osaan ehtinyt albumitrilogia.
Merkityksellistä musiikkia
Toinen Kiiminkijoen kasvatti, Mikko Alatalo, julkaisi 1970- ja 80-lukujen taitteessa albumitrilogian Siirtomaasuomen laulut, jossa yhteiskunnalliset teemat olivat erilaisia, mutta yhtä isoja kuin Takalolla. Eri polven lauluntekijöillä on molemminpuolinen arvostus toisiaan kohtaan, mutta koillismaalaisiin sukujuuriinsa vedoten Takalo tarjoaa esikuvakseen mieluummin kirjailija Kalle Päätaloa.
”Sillä ei kyllä jäänyt ihan trilogiaan se homma!” Takalo sanoo nauraen ja muistaa taas yhden taannoisen projektinsa: Tviittijokisarja-kirjan (2022), joka on äärimmilleen tiivistetty elämäkerta kahteenkymmeneenkuuteen Twitter-julkaisuun kiteytettynä.
Alatalon ja Päätalon lisäksi Takalo mainitsee Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian, ei itseään legendoihin verraten, vaan trilogiamuodon antaman arvokkuuden takia.
”Se tuntui hyvältä konseptilta, kun oli halu tehdä ei viihdettä, vaan jotenkin merkityksellistä musiikkia. Se auttaa kuulijaakin hahmottamaan asian. Koen tällä hetkellä, että levyjen tekeminen ei minulla liity kovinkaan paljon viihdyttämiseen, vaikka keikat saattavat olla viihdyttäviä.”
Takalo määrittelee tehtäväkseen taiteilijana ”sitoa hiiltä ja persettä pyörittämällä pelastaa maailma”. Hän kiteyttää levyn teeman niin, että luonto ei ole pehmeä arvo, vaan kaikkein kovin arvo.
”Talouskin on loppujen lopuksi luonnon armoilla. Jos luonto pistää kampoihin, talouskaan ei pyöri.”
Takalo sanoo pysähtyneensä tämän ajatuksen äärelle korona-aikana. Ukrainan sodan myötä ajatus syveni siihen, että kulttuurikin on kovempi arvo kuin talous. Hän sanoo, että Putinin hyökkäyssota perustuu vuosisatoja vanhaan kulttuurihistorialliseen ajatukseen Venäjästä imperialistisena suurvaltana, ja talouskin jää alisteiseksi tälle idealle.
”Tämmöinen pohjavirtaus minulla on lauluissa, vaikka ilon kautta haluan mennäkin. Ilon kautta viesti voi myös välittyä.”
Esiintyjänä Takalolla on verraton kyky ottaa erilaisia yleisöjä haltuunsa ja jörrikät miesporukatkin laulamaan yhdessä Jokainen on vähän homo -kappaletta.
”Olen Suomaan matkatoimisto -esitysten myötä alkanut jopa käyttää itsestäni nimitystä läsnäolotaiteilija”, Takalo sanoo ja lisää, että varsinkin soolokeikoilla oppii toimimaan erilaisissa tilaisuuksissa, hautajaisista baarikeikkoihin tai vaikka harjannostajaisiin, joissa Tapio Rautavaarakin aikoinaan paljon keikkaili.
”Olennaista ei välttämättä ole se, että soitanko kauniisti kappaleitani tai miltä ne soundaavat, vaan hetken tunnelman luominen ja läsnäolo.”
Jokivarsien laulut on julkaistu cd:nä, kasettina ja suoratoistopalveluissa. Jukka Takalo ja Jokivarren orkesteri esiintyvät 11. lokakuuta 45 Specialissa.