Laduntekijä on palveluammatissa – sivakkaa uraa kahdenkymmenen vuoden kokemuksella
Lauri Suorsa on huolehtinut Haukiputaan latujen kunnosta kaksikymmentä vuotta. Latukone on kuin pieni toimisto tietokoneineen. Kuvat: Mikko Törmänen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
”Jos illalla ja yöllä on pyryttänyt paljon, saatan lähteä jo kolmen aikaan aamuyöstä töihin. Aina se on mukavampi nähdä iloisia ilmeitä, kun ladut ovat heti aamusta kunnossa”, jo 20 vuotta Haukiputaan alueen latujen kunnossapidosta vastannut Lauri Suorsa kertoo.
Miehestä näkee, että hän suhtautuu työhönsä intohimolla. Hyvin hoidetut ladut ovat kunnia-asia.
Latukoneen ajajalla ei ole kahta samanlaista työpäivää. Näin kovalla pakkasella laduilla ei ole ruuhkaa, joten Suorsa on keskittynyt pari päivää ladun ylle kasvaneiden oksien harventamiseen.
”Puut ne tuppaavat kasvamaan joka vuosi”, Suorsa puhisee ja esittelee akkukäyttöistä, nelimetristä moottorisahaa, jolla saa pahimmat oksat raivattua.
”Mutta hidasta hommaa se on, eikä sitä kovin monta tuntia jaksa.”
Käydään kuitenkin ajamassa Torpanmäen ja Jatulin välinen latu kuntoon. Jatulin Tarhan päiväkodilla Suorsa on tavannut käydä kunnostamassa ladun aivan pienimmille hiihtäjille.
”Latu sellaiseen kuntoon, että silmää hivelee”
Kaukana takana ovat ne ajat, kun latuja ajettiin moottorikelkan perään kiinnitettävällä latukoneella. Viime vuonna Haukiputaalle saatiin uusi, saksalainen latukone. Se on kuin pieni toimisto lukuisine nippeleineen ja tietokonenäyttöineen. Telaketjujen päällä kyyti on tasainen.
Suorsa tuntee latunsa hyvin.
”Pitää olla tarkkana siinä, kuinka syvää uraa tehdään ja paljonko höylätään pinnasta. Etenkin alkutalvesta, kun lunta on vähemmän, saa olla tarkkana siinä, paljonko kevennetään, ettei sitten jää rumasti telan jäljet. Kyllä se mukavaa on saada latu sellaiseen kuntoon, että silmää hivelee”, mies hymyilee.
Etenkin Virpiniemessä on mäkipaikkoja, joihin luonnonlumi ei tahdo tarttua. Niitä lumetetaan, ja kevättalvella lunta saatetaan myös siirrellä. Siinäkin on omat niksinsä: lumet siirretään päivällä ja ajetaan tiiviiksi aamuyöstä.
”Tavoitteena on pitää ladut mahdollisimman pitkälle kevääseen hiihtokunnossa. Nuo mäkipaikat ovat ensimmäisiä, joissa tulee ongelmia”, Suorsa tietää kokemuksesta.
Viime keväänä ladut saatiin pidettyä hiihtokunnossa vappuun asti. Ja kyllä hiihtäjiä riittikin.
”Korona teki sen, että moni löysi hiihdon uudelleen. Se on näkynyt laduilla tänä talvena. Perinteisen hiihtäjiä on paljon.”
Säätiedot iltauutisista
Aurinkoinen pakkasmaisema näyttäytyy Suorsan maisemakonttorista sykähdyttävän kauniina. Hiihtäjiä ei ladulla tosiaan tänä aamuna näy, vaikka kyllä Suorsa on huomannut, ettei kova pakkanenkaan innokkaimpia estä.
Kun latukone ohittaa määrätyn pisteen, tietokone tekee automaattisen päivityksen latujen kunnossapitojärjestelmään. Moni hiihtäjä tekee latuvalinnan sen perusteella, missä latukone on juuri käynyt.
Ensisijaisesti Suorsan kunnossapitovastuulla ovat tietyt valaistut pääreitit. Kun aikaa jää, ehtii ajaa sellaisiakin reittejä, joilla ei niin paljoa suksiliikennettä ole.
”Joskus tulee ajettua jopa viitisenkymmentä kilometriä päivässä. Siinä on kyllä jo melko paljon istumista.”
Työhön kuuluu tiivis säätiedotusten seuraaminen.
”Iltauutisista katson sään ja netistä tarkemman lumisadetilanteen. Sen perusteella teen sitten päätöksen, mihin aikaan aamulla lähden.”
Jatulin Tarhan läheiselle pellolle Suorsa ajaa kaksi latua aivan vierekkäin, jotta ohjaajat voivat avustaa pieniä hiihtäjiä. Palautetta on tullut, että latu on lapsille mieluinen, ja mielellään Suorsa sen tekee, vaikka se onkin niin sanotusti ylimääräinen homma.
”Palveluammatissa minä koen olevani. Ja täällähän ne meidän tulevat hiihtäjät ovat”, laduntekijä nauraa.
Lauri Suorsa, 64
Ulkoliikuntapaikkojen hoitaja
”Päädyin alalle metsäpuolen hommista. Koneiden kanssa olen ollut tekemisissä koko ikäni. Olin joskus maininnut, että olen vapaaehtoinen, jos näihin hommiin joskus tarvitaan tekijää. Sitten yhtenä päivänä sain soiton, että maanantaina alkaisi työt.”