Lähiluonnosta liikuntaa ja tattisaaliita – juttusarja seuraa Niskalan perheen ympäristötekoja
Niskalan perhe ulkoilee lähiluonnossa ja kilometrin säteellä kodista ovat myös marja- ja tattipaikat. Perheen tytär Ada viihtyy ulkona myös siksi, että mukaan saa ottaa omat lemmikit eli Cara- ja Pipsa-noutajat. Kuvat: Sanna Krook
Jaa sosiaalisessa mediassa:
”Kilometrin säteeltä kaikki”, toteaa Henna Niskala, kun luettelee tämänvuotisia marjasaaliitaan.
Kuusi ämpärillistä mustikoita, vähän vähemmän puolukkaa ja ripaus katajanmarjaa talven lihapatoja maustamaan. Eikä unohtaa sovi sieniä.
”Herkkutatteja saimme vaikka kuinka paljon, onhan se leuhka niitä paistaa pannulla”, hän naurahtaa.
”Mutta minä ne kaikki kyllä keräsin”, huikkaa väliin perheenisä Marko Niskala, joka saattoi mustikka-aikaan viipyä metsässä useita tunteja.
”Minulle jäi sitten perkuuvuoro”, Henna lisää.
Mustikkametsä toden totta löytyy perheen takapihalta, ja siten marjastus on helppoa.
”Ei tarvitse lähteä autolla marjaan, vaan homma sujahtaa meidän elämäämme tosi kivuttomasti. Samalla koirat voivat syödä marjoja”, Henna kertoo.
Koirat monikossa, sillä kevään jälkeen perhe on kasvanut toisellakin luppakorvalla: Kaksivuotias Cara on saanut pikkusiskokseen eläväisen Pipsan, joka on nyt neljä kuukautta vanha. Molemmat koirat popsivat marjoja suunsa violeteiksi.
”Itseänikin rupesi jo välillä metsässä palelemaan, mutta en päässyt lähtemään, kun koirat niin keskittyneesti söivät mustikoita.”
Kiviniemessä kuin ulkomailla
Lähiluonto on Niskalan perheelle tärkeä paikka niin virkistykseen kuin sadonkorjuuseen. Haukiputaalla asuva perhe hyödyntää lähiluontoa ja lähimetsiä niin, että ulkomaille lähtö ei ole käynyt edes mielessä.
”Kesällä kun pyöräilimme Kiviniemen kalasatamaan ja menimme poukamaan uimaan, laitoin silmät kiinni. Kaikkine kojuineen, tuoksuineen ja äänineen oli ihan kuin olisin ollut ulkomailla. Myös Meriniemen ranta oli upea”, Henna kertoo.
Myös Virpiniemessä perhe viihtyy läpi vuoden ja nauttii vaihtelevista, mäkisistä maastoista. Talvisin perhe laskee paljon mäkeä ja hiihtää, muina vuodenaikoina kuntoillaan kuntoradoilla.
”Olemme vierailleet myös usein Runtelinharjulla, joka on tosi erikoinen paikka. Se on niin korkealla, että sieltä näkyy merelle asti. Siellä on myös hieno laavu korkean harjan päällä”, Henna Niskala mainitsee.
Virpiniemeenkään perhe ei lähde taittamaan kahdeksan kilometrin matkaa autolla, vaan kuntoilemaan lähdetään usein pyörällä. Niskalan perheen kotoa Virpiniemeen pääsee vaihtelevia metsäpolkuja pitkin, ja erityisesti perheen poika Rymy pitää maastopyöräilystä.
”Lisäksi nuoret tykkäävät pelata Virpiniemessä frisbeegolfia, ja siellähän on myös pitkiä portaita, joissa onnistuu porrastreeni. Joululahjaksi haluaisin vielä lumikengät, jotta voisimme ulottaa retkeilyä uusille reiteille,” perheen äiti suunnittelee.
Pölyttäjiä omalla pihalla
Oma pihakin voi olla osa lähiluontoa, sen tietää isä-Marko, joka on ahkerasti tutkinut pölyttäjien elämää – niistä on syntynyt myös kasvava huoli.
”Mitä vähemmän meillä on pölyttäviä hyönteisiä, sitä vähemmän meillä on myös esimerkiksi marjasatoa. Ne ovat pieniä eläimiä, mutta hirveän tärkeitä luonnolle. Siksi me olemme perustamassa omaan pihaamme luonnonkukkakaistaletta”, hän kertoo.
Luonnonkukkakaistale tulee olemaan metrin levyinen ja kymmenen metrin pituinen takapihan osa, johon perhe istuttaa suomalaisia niittykukkia. Niissä viihtyvät pölyttäjät, pörriäiset ja perhoset.
”Ei sen aina tarvitse olla iso juttu, mitä voi tehdä luonnon hyväksi, tällainenkin pieni asia voi tehdä ison parannuksen pörriäisten määrään isolle alueelle myös meidän tonttimme ulkopuolelle.”
Henna on myös kasvattanut omassa pihassa yrttejä, porkkanoita ja herneitä – erityisesti herneistä tuli tänä lämpimänä kesänä herkullisia.
”Saimme useita litroja herneitä ja ensi vuonna samalle aurinkoiselle paikalle kylvän niitä vielä enemmän, niin makeita ne olivat. Lisäksi siellä kasvoi timjamia ja rosmariinia, minttua ja oreganoa. Näiden ansiosta pihalla myös tuoksui hyvälle.”
Saapa nähdä, tuleeko perheen pihalle joskus pieni hunajatehdas, sillä Marko Niskalan lapsuusperheessä oli mehiläisfarmi.
”Vähintäänkin pidämme huolta pölyttäjistä omalta osaltamme, ja hyönteishotellitkin olivat kesällä täynnä tyytyväistä pörinää,” nauraa Henna Niskala.
Ympäristöohjelma kaupungin tekoja ohjaamassa
– Oulun kaupungin ympäristöohjelma – kohti hiilineutraalia Oulua on yksi kaupunkistrategian Oulu 2026 toteuttamisohjelmista. Useat ohjelman toimenpiteet koskevat suoraan kuntalaisia – esimerkiksi liikkumiseen, lähiympäristöön ja retkeilyyn sekä laajemmin ympäristötietoisuuteen liittyen. Toimenpiteiden toteutumista voi seurata esimerkiksi parin kuukauden välein ilmestyvästä ympäristöohjelman uutiskirjeestä tai vuosittaisesta seurantaraporista.
– Oulun kaupungin ympäristöohjelman 2026 eräänä toimenpiteenä on laatia Oulun kaupungille luonnon monimuotoisuutta turvaavat periaatteet, tavoitteet ja toimenpiteet. Työ on käynnissä ja parhaillaan laaditaan suuntaviivoja, joiden avulla Oulun kaupunki turvaa luonnon monimuotoisuutta alueellamme.
