Korona on tuonut aikaa, trampoliinin ja pari marsua, mutta myös yksinäisyyttä

Meeri Karjalainen, Oulun keskusta:

“Ostin tämän maskin juuri apteekista, kun niitä sai. En tiedä, onko korona tuonut jotain hyvää, entistä totisempaa on ollut, kun ei ole kerhoja eikä näe kavereita. Lapset eivät asu Oulussa, en ole voinut nyt käydä junalla heidän luonaan. He ovat tilanneet minulle lehtiä luettavaksi. Ja lapsenlapsi lähetti minulle suklaata, en ole vielä raskinut avata sitä. Mutta minulla on ollut hyvä elämä. Sitä on nyt ikävä. Minulla oli hyvä mies.”

Maija Välimäki, Oulun keskusta:

“Enpä ole miettinyt siitä näkökulmasta, että onko tässä jotain hyvää. Kotona on pitänyt keksiä tekemistä. Hyvää on se, että on tullut ulkoiltua ja tehtyä kaikenlaisia kotitöitä. Minusta on ollut ikävää, etten ole voinut nähdä pojanpoikaani, hän on ekaluokalla. Normaalisti näemme usein. Se harmittaa myös, että kuntosali on kiinni. Muuten korona ei ole meidän elämää rajoittanut, olemme koti-ihmisiä.”

Helka Moilanen, Talvikangas:

“Jos ei olisi tullut koronaa, meille ei olisi tullut trampoliinia eikä marsuja.”

Jaakko Moilanen, Talvikangas:

“Hyvää on ollut yhdessä olo, vaikka se alkaa välillä jo riittämään. Ylipäätään se on ollut hyvää, että on ollut enemmän aikaa. Toimin Helkan salibandyjoukkueen joukkueenjohtajana, nyt aikaa on ollut muuhunkin kuin lasten harrastuksiin.”

Anu-Maarit Moilanen, Talvikangas:

“Nämä kasvomaskit ovat oululaisen Putkosen Antin tekemät, Kooma-merkkiset. Haluttiin tukea paikallista käsityötä ja yrittäjää. Kyllä nämä kerää katseita, kun maski päällä käy kaupassa. Korona-ajassa on ollut paljon hyvääkin, yhdessä oleminen ja se, että on aikaa kotitöihin, joihin yleensä ei riitä aika. Kotikoulussa on ollut hauska nähdä, millaisia koululaisia lapsemme ovat. Ystävien ja läheisten valtavan merkityksen olen huomannut entistä paremmin. On ihan mahtavaa, kun voi nauraa ystävien kanssa nuotion äärellä.”

Aarte Moilanen, Talvikangas:

“Olen oppinut lukemaan. Otettiin ensimmäisenä päivänä kotona isän kanssa vanha aapinen, ja ollaan luettu sitä kohta jo sata sivua. Trampalla olen oppinut selkäbäckin.”

Pirkko, Tuira:

“Minulla on astma, käytän yleensä tuubihuivia, mutta tämä maski on kätevämpi, varsinkin tuulisella säällä. Kova ikävä on ollut nyt tytöntyttöä, onneksi näimme vähän aikaa sitten. Onko järkeä avata kouluja, kun olisi enää ollut kaksi viikkoa jäljellä ennen lomaa?”

Satu Lapinlampi, Isko:

“Maskin olen ommellut itse, googlasin netistä ohjeen. Maskin käyttöä vasta opettelen, ja sitä, ettei se jäisi taskuun vaan tulisi käyttöön. On ollut mahtavaa huomata, miten paljon ihmiset ovat ruvenneet ulkoilemaan ja liikkumaan luonnossa. Myös huolenpito toisista on hienoa.”

Hilkka Nivukoski, Pyykösjärvi:

“Minulla on vaikea astma, hengityssuojaimen käyttö ei ole minulle uutta. Käytän hengityssuojainta muulloinkin. Koronaa varten ostin näitä FFP3-maskeja. Käytän tätä, kun käyn kaupassa. Muuten olen pysytellyt kotona. Järven rannassa olen kyllä käynyt kuuntelemassa linnunlaulua, siellä on ilmaiskonsertti. Korona-ajassa en näe mitään hyvää. Poikani kävi pihalla ja näin lastenlapsia. Surullista on, kun en näe omaa äitiäni ja pitää eristäytyä. Täytin 70 vuotta maaliskuussa ja seurakunnan pastori toi kirjan, se ilahdutti. Ja Oulu-apu soitti minulle, ja kysyivät, miten minulla menee. Tuntui hyvältä, että joku kysyi. Kaikki eivät ehkä ymmärrä, miten yksinäistä nyt on, kun on yksin. Ystävän kanssa soittelemme, meillä on tänäänkin kahvitreffit. Meillä on whatsapp siinä päällä, ja näemme toisemme.”