Kirjailija kirjoittaa elokuvakäsikirjoitusta
Nyt on rauhoittumisen aika. Vasta ilmestyneen Loisteen perään ei heti kirjoiteta uutta romaania, mutta tekstitöitä Essi Kummulla toki riittää. Kuva: Kalle Kummu
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Toisaalta Kummu myöntää, että alkuun pelkääminen meni häneltä yli äyräiden.
”Kun Kirjailija-lehden toimituskunnassa siirreltiin juttuja, aloin ajatella, että mitä jos sähköt menee pois päältä tai en saa ruokaa kaupasta. En hahmottanut, missä poikkeusolon rajat kulkevat. Mutta kun kustannustoimittajan kanssa hiottiin Loistetta, pidettiin etäpalaveria, molemmat yöpaidassa, tajusin, että hän on samassa tilanteessa kuin minä. Se tuntui kodikkaalta, ollaan samalla viivalla ja joku jakaa vihdoin mun elämäntapaa.”
Helsinki tuntui ulkomaanmatkalta
Nyt Kummu on unohtanut ”koko koronan”.
”Uskon kyllä kiltisti, jos ihmiset torjuvat kosketuksen. Olen sellainen, että mielelläni halaan tavatessa.”
Kummu on syntynyt Keminmaalla ja muuttanut 18-vuotiaana Ouluun. Hän puhuu haltioituneesti juuri tekemästään Helsingin-reissusta.
”Oli tosi ihanaa käydä Helsingissä, nautin aivan eri tavalla kuin ennen. Minulla ei ole kehittynyt kaupunkiin lemmensuhdetta, mutta nyt ajattelin, että rakas Helsinki. Onnellisena katselin ihmisiä. Se tuntui kuin ulkomaanmatkalta, ei vain työmatkalta. Aloin ajatella että mitä jos Helsinki vietäisiin minulta pois. Se on tullut rakkaaksi, mutta en ollut hoksannut sitä.”
Sielunmaisemana pääkaupunki ei hänelle kuitenkaan näyttäydy.
Elokuvaan haluttiin Pohjois-Suomi
On kesä ja Loiste on nähnyt päivänvalon toukokuun alussa. Kummu sanoo, että nyt on aika rauhoittua.
”Se on sisäistä logiikkaa, ei tehdä heti toista kertomusta.”
Ensi vuoden toukokuussa Kummulta tulee essee antologiakokoelmaan.
Lisäksi hän kirjoittaa elokuvaa tulevan romaaninsa pohjalta. Käsikirjoituksen on ostanut Zodiak Finland.
”Tämä on pitkäaikainen unelmani”, Kummu sanoo. ”Oulun-paikkoja on jo käyty katsomassa. Tuotantoyhtiö oli halunnut alun perinkin Pohjois-Suomeen liittyvän aiheen.”
Ensi-illasta ja aiheesta Kummu ei puhu tässä vaiheessa mitään.
Toinen kirja tunkeutuu kävelylenkille
Kummu huomauttaa, että ilman kustannustoimittajan lempeää painostusta Loiste ei olisi valmistunut. Kirjaa hän kirjoitti 3-4 vuotta.
”Materiaalia tulee päätyön ohella, vahingossa ja paljon, kun se toinen tarina alkaa puhua voimallisesti. Alitajunta syöttää tarjouksia, mieli tekee töitä sille toiselle kirjalle. Teen pitkiä kävelylenkkejä ja puhun nauhurille, niihinkin tunkeutuu toinen kirja matkaan. Se ettei ponnistele on hyvä asia luovassa työssä. Loiste tuli verrattaen helpolla.”
Kummun mukaan Loiste on kahden asian vuoropuhelua.
Ensinnäkin siinä käsitellään kirjailijaelämää, jossa nykyään kirjoittamisen lisäksi pitäisi olla ”upea ja edustava”.
Toisaalta teemana on sukupuoli-identiteetti ja siihen herääminen. Päähenkilö kokee aikuisena suuren rakastumisen saamaa sukupuolta olevaan ihmiseen.